"Uuden Oasiksen" nimi paljastettu + Elämäntaitovalmentajat + muuta

Liam Gallagherin, Gem Archerin ja Andy Bellin uuden Oasis-ilman-Noelia -kokoonpanon nimi on vihdoin julkistettu. Uusvanha bändi kantaa nimeä Beady Eye ja on parhaillaan studiossa tuottaja Steve Lillywhiten kanssa.

Lyhyen totuttelun jälkeen Beady Eye on mielestäni melko huono nimi bändille. Se kuulostaa liian selvästi "keksityltä" nimeltä; ei sellaiselta, että jonkinlainen aito jengi olisi spontaanisti päättänyt olevansa "Beady Eye", vaan sellaiselta, että vaihtoehtoja on pyöritelty vaikka kuinka paljon ja päädytty lopulta tällaiseen ratkaisuun. Beady Eye ei nimenä kuulosta sellaiselta, että se ilmiselvästi houkuttelisi kuuntelemaan tuntemattoman bändin musiikkia - se ei juurikaan säväytä.

Toisaalta: Beady Eye erottuu melko hyvin muista yhtyeistä, se ei ole oikeastaan lähelläkään minkään muun bändin nimeä. Ja millä bändillä oikeastaan ikinä on hyvä ja hieno nimi? The Beatles oli huono nimi, Elbow on hieno sana mutta tavanomainen asia, Arctic Monkeys on höpsö, ja niin edelleen. Tästä voitaisiin keskustella enemmänkin: omasta mielestäni aivan oikeasti hyviä bändin nimiä ovat esimerkiksi The Clash tai The Libertines - ne ovat ytimekkäitä, erottuvia ja iskeviä.

Beady Eyen levyn tuottajaksi valittu Steve Lillywhite on nähdäkseni melkoinen yllätysnimi. Olisin odottanut, että Dave Sardy olisi jatkanut Liamin kanssa ja tuottanut samanlaista modernia retro-soundia kuin Oasiksen kahdella viimeisellä levyllä. Lillywhiten tyyli on yleensä sliipatumpi ja huolitellumpi. Mutta ehkä Liamin, Gemin ja Andyn uudet kappaleet ovat erilaisia kuin Oasis-biisit?

Muuta:


Kouluvuosi lähenee loppuaan, mutta ehdin vielä tänään sijaiseksi ala-asteelle. Koulupäivän päätteeksi sain kyydin kotia kohti kouluavustajan kyydissä. Olen ennenkin kummastellut kouluavustajien ajatuksenjuoksua, ja automatkalla sain taas uuden todisteen siitä, miten outoja valintoja ihmiset voivatkaan tehdä.

Tämä yli 50-vuotias nainen kertoi minulle alkavansa "opiskella syksyllä uutta ammattia". Kun kysyin, mihin ammattiin hän mahtaa suunnata, hän kertoi minulle ryhtyvänsä "elämäntaitovalmentajaksi". Tällaiseksi moderniksi shamaaniksi opiskellaan kuuluisan Marika Borgin ("Marika [Borin], siis Borg:in", kuten minulle avuliaasti tätä eksoottista nimeä selvennettiin. No, tämä on sellaista perinteistä kouluavustajamaisuutta.) menestyksekkään Namaste Oy:n tarjoamilla vuoden mittaisilla, €5000 kustantavilla kursseilla.

Tässä lyhyt sitaatti Namasten nettisivuilta koskien "Life Coaching" -valmennusta: "Jokainen ihminen ansaitsee antoisan, merkityksellisen ja iloa tuottavan elämän. Se on myös jokaiselle mahdollista. -- Tässä voi pätevä elämäntaidon valmentaja olla ratkaisevana apuna. -- Tähän mennessä Elämäntaidon Valmennusakatemia on kouluttanut reilut 300 asiansa osaavaa valmentajaa. Osa heistä on siirtynyt päätoimiseksi valmentajaksi, osa osapäiväiseksi ja osa on rikastuttanut osaamisellaan nykyistä ammattiaan. Kaikki ovat koulutuksen aikana saaneet hienon kokemuksen omasta, vuoden kestäneestä valmennuksesta ja kehitysohjelmasta. MB - Elämäntaidon valmentajan koulutus on sekä pätevä ammatillinen uudelleen- ja täydennyskoulutus että hieno henkilökohtaisesti rikastuttava kokemus."


Jos ette jaksa lukea koko pätkää, voin tiivistää: "Blaa blaa blaa, maksa meille viisi tonnia, niin saat kuunnella vuoden verran soopaa, josta ei ole sinulle loppupeleissä mitään hyötyä."

Kun kouluavustaja kertoi minulle autossa tulevasta elämäntaitovalmentajan urastaan ja koulutuksen tarjoamista hienoista mahdollisuuksista, tunsin oloni hyvin vaivaantuneeksi. En halua olla ilonpilaaja ja puhkaista toisen ihmisen unelmien helium-palloja, joten kehuin häntä rohkeasta valinnasta ja painotin sitä, miten on aina hyvä sijoittaa itseensä ja tulevaisuuteensa, jne. Toisaalta tuntui pahalta, sillä kyynikkona ja realistina tiedän, että höpönlöpön Life Coaching -kurssit ovat hyödyllisiä ainoastaan kurssin järjestäjälle itselleen. On erittäin hyvä bisnes ottaa kerran vuodessa muutaman kymmenen ihmisen joukko "koulutukseen" hintaan €5000 per henkilö, ja antaa heille tästä vastikkeeksi oikeus kutsua itseään "elämäntaitovalmentajiksi".

Tuntui myös siltä, että aiheesta kertoessaan kouluavustaja yritti hakea minulta jonkinlaista validaatiota sille, että hän on tehnyt oikean päätöksen. Eräissä hänen kommenteissaan oli havaittavissa lievää epävarmuutta. En voinut olla täysin kritiikitön, joten kysyin kouluavustajalta, miten maagisen Marika Borgin kouluttamat 400 aiemmin valmistunutta elämäntapavalmentajaa ovat työllistyneet. Vihjasin myös, että viidellä tuhannella eurolla voisi hankkia koulutusta vaikka esimerkiksi jostain aivan oikeasti arvostetusta oppilaitoksesta. En kuitenkaan kohteliaisuussyistä painanut päälle mitenkään täysiä - ja jokainenhan tekee omat (väärät) valintansa. (Enkä nyt tietenkään sanoisi, että olen itsekään valinnut totaalisen oikein.)

Kuullessani koko elämäntaitovalmentajakoulutuksen ja Marika Borgin Namaste Oy:n olemassaolosta olin melko yllättynyt. Eikö tämä ole sellaista "amerikkalaista" humpuukia, jonka ei pitäisi toimia Suomessa? Totta kai matalapalkkaisesta, keski-ikäisestä kouluavustajasta saattaa tuntua siltä, että vuoden mittainen "kouluttautuminen" yksityisen yrityksen tarjoamalla kurssilla on jonkinlainen oikotie uuteen, parempaan ja rikkaampaan elämään - mutta eivätkö suomalaiset ole perinteisesti uskoneet siihen, että jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole totta? Olen tavannut pari pyramidimarkkinointiketjussa mukana olevaa ihmistä ja heidän silmissään oli hieman samanlainen kiilto ja äänessään samanlainen kevyesti aivopesty klangi kuin kouluavustajalla tänään autossa. Ehkä on tietysti niin, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja, mutta elämäntaitovalmentajan maksulliseen kulttiin liittyminen on mielestäni jo vähän turhankin epätoivoinen teko - jopa tällaisina aikoina.

Katsokaa loppukevennykseksi Marika Borgin video. Pidän erityisesti Borgin ympärillä leijuvasta utuisesta toiveikkuuden tunnelman visualisoituneesta olomuodosta sekä asiallisesta tekstityksestä ja tyylikkäästä musiikista. Tältä naiselta ostaisin varmasti käytetyn auton.

Muuta: Tiesittekö, että Kanadassa on paikka nimeltä Repulse Bay ja Tyynellämerellä Tuamotun saaristossa sijaitsee Ranskalle kuuluva Disappointement Islands? Lisäksi keskellä Atlanttia on Iso-Britannian hallitsema saari nimeltä Inaccessible Island. Tällaista opin tänään koulussa.

Entä miksi on niin, että mitä monimutkaisempi tekninen laite on kyseessä, sitä vähemmän sen ohjekirjaan haluaisi perehtyä - ja päinvastoin? Kun viime syksynä hankin tallentavan digiboksin, aloin heti näppäillä sen kaukosäädintä lukematta lainkaan käyttöohjetta - mutta kun viime viikolla ostin uuden parranajokoneen, olin lievästi pettynyt siihen, että sen ohut ohjekirja ei paljastanut mitään salaisia ominaisuuksia tai kikkoja.

Tweet