Väitteeni on, että juhliminen on rahvaanomaista. En tarkoita juhlimista suoranaisessa sanakirjamerkityksessä, vaan juhlimista - tiedättehän; sellaista yleistä viikonloppujuhlimista, jossa mennään baariin tai klubille tai mökille tai Vantaalle tai laivalle; ja johon liittyy siideriä ja "Kossu-Batterya" ja hiusgeeliä ja Black Eyed Peasia ja pikkusuolaisia ja jota tehdään "tyttöjen kanssa", "äijäköörillä" tai "duuniporukalla".
Myönnetään: luettelin edellä aivan yleisestikin rahvaanomaisia asioita, jotka eivät sinällään liity juhlimiseen. Miksi siis juhliminen on alaluokkaista? Syy on itse asiassa ilmeinen, mutta sellaisella tavalla, ettei sen ilmeisyyttä välttämättä heti edes tajua: juhliminen on rahvaanomaista siksi, että se on tavallisesta elämästä erotettu, lyhyt, poikkeuksellinen ajanjakso.
Tällaisen juhlimisen korottaminen jalustalle on itse asiassa masentava myönnytys sille, että tavallinen (arki)elämä ei tuota innostuneisuuden ja mielihyvän tunteita. Peruselämä on niin rusentavan tylsää, että täytyy hyödyntää mikä tahansa tekosyy pukeutua H&M:n / Jack&Jonesin kertakäyttövaatteeseen, suihkauttaa kylpyhuoneen peilin edessä ylimääräinen ruiskaus tuoksua, nauraa liioitellun kovaäänisesti puhelimeen ja uskotella itselleen bonuskorttiketjun omistaman baarin jonossa, että edessä on hauska ilta, sillä nyt ollaan menossa juhlimaan.
Näkisin, että ihminen, joka todella on sinut itsensä kanssa ja nauttii omasta elämästään, ei tarvitse erillistä juhlimisen konseptia. Hän voi toki käydä juhlissa ja juhlistaa tilanteita ja tapahtumia, mutta se ei tarkoita hänelle arkielämästä täysin erillistä kokemusta. Hän ei suunnittele juhlimista erikseen eikä muodosta juhlimisesta rutiininomaista ja standardisoitua muka-irtiottoa, kuten rahvaanomaista juhlimista toteuttavat ihmiset tekevät. Hänen ei tarvitse erikseen ilmoittaa juhlivansa tai yrittää esittää tai todistella juhlimistaan toisille.
Tekstit
7 kommenttia:
Väite viikonloppujuhlimisen rahvaanomaisuudesta pitää varmaankin paikkansa ainakin jos miettii rahvas sanan merkitystä. Eikö se tarkoita työläistä ja tavallista kansaa.
Ainakin itse kesäisin kun tekee jotain tympeetä perusduunia, huomaa, että viikonlopulle antaa ihan erilaisen merkityksen. En kyllä itse ole vielä juhlimaan ehtinyt, mutta kyllä siinä perjantaisin tulee sellanen tunne, että alkoon ois kiva päästä. akateemikkona tietty juon viiniä. Mutta sitähän se ranskalainen rahvaskin juo.
Toisaalta juhliminen ei tosiaankaan ole rahvaanomaista. Kyllähän sitä kaikki ihmiset juhlivat ja se ylempi kasti varmaan "rahvasta" enemmän. Sehän nyt vaan on ihmisluonto sellainen
Onnittelut akateemikon tittelistä! :-P
itse mietin tätä vähän aikaa sitten siitä näkökulmasta, että kuinka arkipäiväistä juhliminen nykyään on.
Jopa pari kertaa viikon sisällä juhliminen on ihan normaalia, joillekin paikoin väsyttävää, pakollista ja tylsää touhua, vaikka sen nimenomaan pitäisi olla arjesta erotettua, erikoista ja odotettavaa puuhaa.
Tosin tuntuu, että ilmiö sopii "kaikki mulle heti nyt"-yhteiskuntaan hyvin ja ulottuu myös muille elämänalueille. Kun elämyksiä, ostoksia tms. hankkii tarpeeksi ja tarpeeksi nopeaan tahtiin, nekin muuttuvat helposti puuduttaviksi ja tylsiksi eivätkä ilahduta ja täytä samalla lailla kuin vaikka pienenä, jolloin Muumi-tikkarin saaminen kaupassa oli maailman hienoin juttu.
Joo, toikin on hyvä pointti. Koko juhlimisen konsepti on tosiaan kärsinyt melkoisen inflaation, kun se alkaa olla sellaista toistuvaa rutiinia sekin. Eli ajatus juhlimisen poikkeavuudesta arjesta onkin vain eräänlainen illuusio.
Rahvaanomaista on ehkä se, että juhlimisen muoto on tärkeämpää kuin sisältö.
H&M -vaatteet, kympin halpisskumppa ja seduloiden kattokruunuilla ja peilipinnoilla kuorrutettu sisustus ovat hyvin ylikorostettuja kulisseja.
Edellisen vastakohtana on juhlia laadukkaasti ilman, että tekee siitä erityistä numeroa.
Ehkä rahvaanomaisen ja yläluokkaisen juhlimisen erona on, että jälkimmäisessä riittää tietää itse, että nauttii olostaan. Ensin mainitussa asia tulee tehdä selväksi myös muille.
/f
Toi on hyvä tiivistys, erinomaista!
Suosittelen juuri siitä syystä välttämään juhlapyhiä, jolloin kaikki amatöörit ovat liikenteessä. Näin kesällä on myös helpompaa hyödyntää sunnuntai-illat, jolloin vain ammattilaiset ovat paikalla - toki myös satunnainen maanantai tai tiistai toimii.
Ikävä kyllä todeta,että Suomessa on vaikeaa löytää miellyttävää ravitsemusliikettä missä ei törmäisi esittelemääsi ilmiöön.
t: lokaali
Lähetä kommentti