Nimelleen sopivasti Summetime! EP on täynnä kevyttä, raikasta, kesäistä musiikkia. Kitarat helisevät, sormennaksauttelut napsuvat ja laulaja Jonathan Peirce laulaa komeasti kuin Hollywoodin teinimusikaalin tähti. Kaikki kuulostaa yksinkertaiselta, helpolta ja hauskalta - juuri niin kuin kesän kuuluisikin. Mutta EP:n hienous piileekin itse asiassa kesäisen ulkokuoren alla kulkevassa surumielisessä vireessä: helleaallon keskellä voi jo aistia syksyn ensimmäiset kylmät tuulahdukset. Tämä nokkela vastakohtaisuus tekee The Drumsin musiikista kiinnostavaa ja on syy siihen, miksi yhtye ansaitsee kaikki sille osoitetut ylitsevuotavat kehuryöpyt.
EP:n seitsemän kappaletta muodostavat yhdessä pienen, tiiviin tarinan. Alussa kaikki on ihanaa: Let's Go Surfingin kertosäkeessä hihkutaan vain "Oh mama, I wanna go surfing / Oh mama, I don't care about nothing". Tästä pidäkkeettömästä optimismista lipsutaan kuitenkin jo lievän epävarmuuden puolelle seuraavassa biisissä Make You Mine, joka on musiikillisesti yhä hilpeän pomppivainen, mutta muulta sisällöltään aavistuksen verran epäröivä. Suorastaan katkeruuteen ja pettymykseen sukelletaan Don't Be A Jerk, Johnnyssa, joka aluksi kuulostaa harmittomalta kahden nuoren rakastavaisen pikkukinalta, mutta päättyy tylyihin riveihin "You used to be so pretty / Now you're just tragic / Believe in something / You're full of horseshit". Kaikki kulminoituu EP:n toiseksi viimeisessä kappaleessa Saddest Summer, jossa viimein tunnustetaan "This ain't what I thought it would be / This is the saddest summer ever".
Jos Summertime! EP:tä soittaa vain taustamusiikkina, voi nauttia sen 80-lukuisen soundin kepeästä romanttisuudesta. Taustalla nakuttavat rumpukoneet ankkuroivat musiikin tyylimaailman tiiviisti tuolle vuosikymmenelle, soinnuissa on häivähdyksiä Boys Don't Cry -tyylisestä The Curesta ja Piercen äänessä kuuluu selviä kaikuja Morrisseyn tyylistä. Kappaleiden melodiat maalaavat mieleen kuvia huolettomista, kuumista päivistä ja leudon pehmeistä illoista. Vasta tarkemmalla kuuntelulla selviää, etteivät kappaleet kerrokaan pelkästään rantaelämästä, juhlimisesta ja tyttöjen jahtaamisesta, kuten ne ensikuuntelulla antaisivat uskoa. The Drums on tajunnut kesän todellisen luonteen: sen lisäksi, että kesä on totta kai avointa aikaa täynnä mahdollisuuksia, se on juuri avoimuudestaan johtuen myös suuren epävarmuuden ja etsiskelyn aikaa.
Sekoittamalla leppoisan musiikillisen tyylin yhteen itsekriittisten ja hämmentyneiden sanoitusten kanssa The Drums on onnistunut luomaan mielenkiintoisen ja osuvan soundtrackin kesälle. On hyvin mahdollista, että yhtye jää yhden hitti-EP:n ihmeeksi, mutta tuo EP on joka tapauksessa yksi viime aikojen parhaita julkaisuja. Meidän tulisi olla tästä iloisia ja nauttia The Drumsin kesästä niin kauan kuin siinä riittää lämpöä.
The Summertime! EP Spotifyssä
Tekstit
4 kommenttia:
Hieno kirjoitus! Yhden ep:n ihmeeksi yhtye ei muuten jäänyt, vaan huomenna julkaistava pitkäsoitto on samoin ihan mahtava. Kannattaa koittaa!
Jep, pakko varmaan haalia se jostain. Tosi positiivista, jos kokopitkä levykin kantaa - olin vähän arvellut, että EP-mitta voisi olla aika täydellinen paketti tällaiselle musalle.
Kuulin Let's go surfing-kappaleen eilen ekaa kertaa radiosta ja juuri tänään mietin levykaupasta, olisiko pitänyt ostaa tuo ep. Tää tuli kuin tilauksesta, kiitos! :)
Haa, mukava kuulla että tästä on jotain hyötyä! :-)
Lähetä kommentti