Säälintunnossani käännyinkin oikeastaan suljettujen listavaalien kannalle. Pekkaristen ja muiden kovien tekijöiden aikaa ja energiaa säästyisi, jos he eivät joutuisi kiertämään kättelemässä aivan jokaista autioituvan pikkutaajaman varavallesmannia, vaan voisivat keskittyä suurempiin linjoihin, kun ihmisten täytyisi äänestää ensisijaisesti puoluetta eikä henkilöä. (A-Studio tietysti käsitteli paraikaa käynnissä olevaa keskustan sisäistä puheenjohtajakisaa. Puolueen sisällä tapahtuvaa kampanjointia suljettu listavaalikaan ei tietysti helpottaisi, mutta tarkoitankin tässä nyt lähinnä eduskuntavaaleja.) Asian voi nähdä jopa niin, että vanhanaikainen, tupailloissa kiertämällä tapahtuva ääntenkalastelu on tavallaan äänestäjien ja politiikan aliarvioimista. Miksi ministerin täytyisi tietää tai välittää jostain Ulvilan savunahkiaisyhdistyksen kuusivuotissuunnitelmasta; miksi hänen täytyy hukata aikaansa kiinnostuksen teeskentelyyn?
Poliitikon arjen kovuudesta saattaa johtua osin sekin, ettei politiikka ammatina nykyisin kiinnosta nuoria ihmisiä. Se, että nuorisopolitiikka houkuttelee vain keskinkertaisuuksia ja pätemiskuumeisia kokouskrokotiileja, kasvaa ja kiertyy ajan myötä koko järjestelmää heikentäväksi noidankehäksi. Vai haluaisitko itse viettää vapaaehtoisesti aikaa videolla kohdassa 8.05 esiintyvien nolojen pikkukekkosten kanssa?
Lopulta ollaankin sitten siinä pisteessä, että mennään siitä, mistä kansa on matalin ja päädytään videon kohtaan 20.05.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti