Sekatekeminen ja keskittymiskyvyn puute ovat harmillisia asioita myös siksi, että yleensä elämässä kuitenkin nauttii eniten juuri niistä hetkistä, jolloin kykenee uppoutumaan täysin vain yhteen asiaan kerrallaan. Mikä on esimerkiksi mukavampaa, kuin istua parvekkeella kesäisenä päivänä ja antaa auringon lämmittää suljettuja silmäluomia? Sellaiseen tilanteeseen ei kuitenkaan koskaan pääse, jos haalii kaikkeen aina jotain oheistekemistä. Kun mitään asiaa ei tee ekslusiivisesti, alkaa lopulta tuntua siltä, ettei oikeastaan tee yhtään mitään ylipäätään ja silloin koko elämään hiipii lievä merkityksettömyyden tuntu.
En tietenkään ole ongelman kanssa yksin: esimerkiksi The Guadianissa julkaistiin viime viikolla AJ Jacobsin eläväinen gonzo-artikkeli keskittymiskyvyn parantamisyrityksistä. Jacobs menee kokeiluissaan jopa niin pitkälle, että poistaa tietokoneeltaan verkkoselaimen ja sitoo itsensä köydellä työpöytänsä ääreen, jotta saisi asioita tehdyksi. Nämä ovat kenties hieman äärimmäisiä toimia (vaikka toisaalta on pakko myöntää, että netittömyys poistaisi omistakin haahuiluhetkistäni varmasti vähintään puolet), mutta eräs artikkelissa esitetty keino vaikuttaa itse asiassa hyvin potentiaaliselta: Jacobs nimittäin suosittelee, että keskittymisvaikeuksista kärsivä ihminen alkaisi selostaa omaa elämäänsä itselleen ääneen.
Yleensä vastustan kovasti kaikkia tällaisia ihmeneuvoja, mutta olen nyt hetkittäin yrittänyt kokeilla itseselostusta (tosin vain hiljaa mielessäni, enkä kuultavasti pölisten) ja siinä on kieltämättä tietty järki. Oma ajankäyttö ja elämä tuntuu jossain määrin merkityksellisemmältä, kun aina välillä muistuttaa itselleen: "Nyt istun bussissa matkalla keskustaan" tai "Nyt teen ruokaa paistinpannulla". Näin parhaillaan tapahtuvat hetket tulevat tavallaan kirkkaammiksi, eivätkä päivät tunnu siltä, että aika vain lilluu epämääräisesti ympäriinsä kuin sellofaanipaperi vesilätäkössä.
Yksi syy, miksi en kenties nauti elämästäni tällä hetkellä kovinkaan paljon on se, että minusta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Parhaat hetket koen silloin, kun jotain konkreettista valmistuu. Esimerkiksi viime viikolla kirjoitin mainion esseen yhdessä illassa ja olin sen jälkeen hyvin onnellinen. Seuraavana päivänä tuo saavutus ei kuitenkaan tuntunut enää miltään, vaan olin jo jahtaamassa seuraavia virstanpylväitä, joita ei tosin ole aivan välittömässä näköpiirissä, mistä syystä en oikein voi nauttia mistään.
Kun konkreettisia saavutuksia ei siis ole saatavilla tiheään tahtiin, pitäisikin kenties alkaa jakamaan päiviä pienempiin osiin ja näitä osasia selostamalla tuntea itsensä olevan enemmän läsnä omassa elämässään. Tähän tyyliin: nyt kirjoitan blogia; sitten keitän teetä; sen jälkeen soitan kitaraa.
Tekstit
6 kommenttia:
Naulan kantaan! Yritän parhaillaan kirjoittaa työhakemusta, mutta samalla myös katson telkkaria ja luen blogeja. Nykyään yhden asian tekeminen kerrallaan tuntuu mahdottomalta, kun tuntuu hyödyllisemmältä yhdistää monta asiaa yhteen, vaikka oikeasti se on paljon tehottomampaa.
Ihan oikeasti, tänkin viestin kirjoittamiseen meni varmaan vartti kaiken muun säätämisen takia...
Niinpä, etkä tosiaan varmasti nauti esim. telkkarista (tai työhakemuksesta) yhtä paljon kuin nauttisit, jos keskittyisit pelkästään siihen yhteen asiaan?
Ostin tietokoneen vasta kun ryhdyin kirjoittamaan gradua. Koska opinnäytetyö oli koneen hankkimisen motiivinina päätin, etten hanki nettiliittymää ennen kuin työ on valmis. Tällöin käytin tietokonetta vain siihen tarkoitukseen, johon se alunperin hankin.
/f
Niin, no sä oot ehkä muutenkin itsehallinnaltasi vähän kypsempi ihminen. Näköjään se tuo menestystä, eihän tästä voi muuta johtopäätöstä vetää.
Mainio postaus! Mua taas ärsyttää, että syödessä mun pitää aina tehdä myös jotain muuta kuten lukea lehteä tai katsoa tv:tä/dvd:tä. Pelkästään syömiseen keskittyminen kun olisi muka liian tylsää. Ehkä pitää alkaa laittamaan ruokaa paremmin ajan kanssa niin, että keskittyminen lopputuloksen mausta nauttimiseen riittää.
Hah, sama juttu täällä. Puolustelen sitä itselleni myös sillä, että toisaalta haluaa tehdä kaikista asioista maksimaalisen hyviä: syöminen on hyvää, mutta lukemisen / katsomisen kanssa se on tuplahyvää. Tosin esim. Jeevesistä multa menee varmaan aina 20% läpistä ohi, kun joudun välillä keskittämään huomioni lautaseen ja haarukkaan.
Lähetä kommentti