Roman Polanskin ohjaamassa Ghost Writerissa McGregor esittää vässykän oloista kirjailijaa, jonka yksinkertaisena tehtävänä olisi haamukirjoittaa Britannian ex-pääministeri Adam Langin (alleviivaavan blairmäinen Pierce Brosnan) omaelämäkerta, mutta joka joutuukin todistamaan suuren skaalan kansainvälisiä salaliittoja tapahtumien syvimmästä keskipisteestä. Politiikkaa melko reilulla kädellä yksinkertaistavasta ja viihteellisestä otteestaan huolimatta Ghost Writer edustaa vankkaa vanhanaikaista laatua, jossa tasokkaat näyttelijät esittävät uskottavasti enimmäkseen pätevästi kirjoitetun tarinan.
Leffa on jo ties kuinka mones viime vuosien fiktiivinen tuotos, jossa Tony Blairia ollaan viemässä Haagin sotarikostuomioistuimeen - tämä melko epäteoreettinen mahdollisuus tuntuu kiehtovan elokuvantekijöitä kovasti. Polanskin versiossa ex-pääministeri pakenee kansainvälistä oikeutta karun tyylikkääseen merenrantahuvilaan Yhdysvaltain itärannikolle ja yrittää sieltä käsin peitellä jälkiään, kunnes McGregorin haamukirjailija alkaa rapistelemaan auki totuuspaketin solmuisia kääreitä. Ainakin itseltäni kesti suunnilleen elokuvan puoleenväliin asti, ennen kuin tulin vakuuttuneeksi siitä, että McGregorin hahmosta kannattaisi lainkaan välittää, ja lopussa oli ehkä yksi aivan turha käänne liikaa, mutta parhaimmillaan Ghost Writer todella nosti pulssia ja kutkutteli mukavasti salaliittonystyröitä mielen perukoilla. Voin suositella tätä vaihtoehtoskenaariota jokaiselle kansainvälisestä politiikasta kiinnostuneelle katsojalle, jos pienet epäloogiset myönnytykset tarinan vetävyyden kasvattamiseksi eivät haittaa.
Grant Heslowin Vuohia tuijottavissa miehissä Ewan McGregor on puolestaan vässykän oloinen pikkupaikkakunnan sanomalehden toimittaja (kuulostaako tutulta?), joka tultuaan vaimonsa jättämäksi lähtee jonkinlaiselle itsetunnon / miehuuden korotusretkelle keskelle Irakin sotatannerta. Yksinkertaisten taistelutarinoiden sijaan McGregor pääseekin sattumien kautta selville USA:n armeijan sekopäisistä salaisuuksista ja joutuu keskelle itseään suurempien voimien kiivasta kamppailua. Lähtökohdat ovat siis hyvin samansuuntaiset kuin Ghost Writerissa - ilmeisesti jossain on nyt päätetty, että McGregor on tällaisten elokuvien mies.
McGregorin yli Vuohia tuijottavissa miehissä nousee kuitenkin George Clooney, joka esittää hullunviisasta ex-sotilasta, joka on aikoinaan ollut mukana armeijan progressiivista sodankäyntiä testanneissa "Jedi-joukoissa". Clooneylle on kirjoitettu paljon huvittavia repliikkejä, jotka hän esittää täysin vakavalla naamalla - puhdasoppista komedian peruskaavaa, siis. Joogasotilaille naureskelun kääntöpuolena elokuva nostaa kuitenkin mukaan myös psyykkisen sodankäynnin synkemmät muodot kuten mm. musiikkikidutuksen.
Komediallisesta luonteestaan huolimatta Vuohia tuijottavat miehet perustuukin ainakin osittain tositapahtumiin ja laittaa katsojan pohtimaan sitä, mitä sodankäynnin kulisseissa oikein tapahtuu ja kuinka pitkälle armeijat ovat valmiita menemään kukistaakseen vastustajansa kaikilla rintamilla. Karismaattisten näyttelijöiden kannattamana aika ajoin hieman kevytrakenteinen tarina pysyy kasassa, ja elokuva on näkemisen arvoinen jo pelkästään Clooneyn suorituksen ansiosta.
Ewan McGregorin tilalle olisi kummassakin näistä elokuvista voinut kohtalaisen helposti vaihtaa lähes kenet tahansa pöllämystyneen ilmeen osaavan miesnäyttelijän. Ehkä seuraavissa elokuvissaan McGregor saa esittää hieman aktiivisempia ja tapahtumien kulkuun rohkeammin tarttuvia hahmoja?
Ja ehkä seuraavan kerran, kun joudun käyttämään jämälippuja viime tingassa, teattereissa pyörisi vastaavassa tilanteessa vaikkapa 2 Hugh Grant -elokuvaa..?
Tekstit
4 kommenttia:
Musta tuntuu, että mun kommentit menee aina vähän aiheen vierestä, mutta toisaalta... pöllömpikin kommentti on kuitenkin kommentti.
Mulla on isosisko, jonka kanssa me ollaan vähän niin kuin yö ja päivä. Mä olen tällainen tunnollinen ja kunnollinen nörttityttö, ja se on, no, jonkinlainen rääväsuu rokkari. Ainoa yhteinen asia mitä mä olen ikinä keksinyt, on se, että kumpikin meistä ihkuttaa jollakin tapaa Ewan McGregoria eikä muita näyttelijöitä juuri ollenkaan. Mä luulen, että koko juttu on seurausta siitä, että se sisko jätti joskus mun ulottuville lojumaan Life Less Ordinaryn kun mä olin herkässä iässä :P
Mä olen nähnyt myös ton Vuohia tuijottavat miehet (kaveri kuuli koulussa kun juteltiin, että "huoria tuijottavat miehet", mikä sekin olisi ihan mielenkiintoinen leffanaihe), ja oon aika samoilla linjoilla sun kanssa. Hyvät näyttelijät sai sen pysymään mukavasti kasassa.
Toi Ghost Writerkin pitää totta kai lopulta katsastaa, mutta yleens mä jollakin tapaa karsastan leffoja jotka millään tavalla pyörii poliittisten juttujen ympärillä.
"huoria tuijottavat miehet" :-D
Hmm, no joo, tossa Ghost Writerissa politiikka on tosiaankin aika sivuosassa jännärijuonen takana.
A Life Less Ordinaryssä on hyvä soundtrack.
NOH, edelliskerralla kun myö sorruttiin sarjalippuihin oli loppuhuipennuksena Wild hogs ja Inland empire, elämäni pisin kolmetuntinen. Nyt sitten maanantaina, tultuamme heitetyiksi ulos Turun Finnkinosta lippujen kauppaamisen takia, päädyimme Tampereelle katsomaan Hot tub time mashinea.
Lopullinen kysymys kuuluu, mikä ironian ja pateettisuuden multihuipentuma tässä sarjalippujen erääntymisen jatkumossa voi edes olla, että Hot tub time mashinen alkuvaiheilla todella lausuttiin jotta "Haven't you seen WILD HOGS"?
Tää menee jo aika deepiksi! Yrititte siis kaupustella lippujanne jossain Turun Finnkinon aulassa ja jouduitte heitetyksi ulos? Sitten joku tunnin ajo Tampereelle, jotta pääsitte leffaan? Ällistyttävää.
Aika hauska toi repliikki kyllä, hahaha!
Mulla on jo seuraava satsi lippuja erääntymässä vuoden lopussa. Täytyy jo nyt alkaa "tuhlailla" niitä, ettei tule taas lopussa paniikki.
Lähetä kommentti