Joulukuu alkaa jo ensi viikolla, joten pian pitäisi myös löytää tämän vuoden joulukalenteri. Olen viime vuosina kokeillut kaikki kalenterit Kinderistä Hariboon ja vaikka mihin. Superjännittävät ja eksoottiset vaihtoehdot alkavat olla jo käyty läpi. Pitäisiköhän tänä vuonna hankkia vain ihan tavallinen peruskalenteri, jonka suklaa maistuu klassiselta joulukalenterisuklaalta (ohuelta, hieman imelältä)?
Tai olisiko parempi luopua suklaakalenterista kokonaan ja ostaa esim. teekalenteri tai partiolaisia tukeva kuvakalenteri? Tai ehkä yrittää vielä surffailla eBay läpi ja katsoa, jos sieltä löytyisi jotain todella outoa ja erikoista?
Olisiko kenellekään mitään hyviä vinkkejä?
Ensi viikolla myös Hesarin jakaja saa taas ovikalenterin. Ensimmäinen jakajakalenteri toissa vuonna oli loppujen lopuksi suuri menestys, mutta viime vuonna yöllinen postihenkilö nappasi suklaita vain todella harvoin. Toivottavasti tänä vuonna saan ruokituksi lehdenjakajan joka yö!
22 marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Sä voisit sopia jonkun avomielisen kaverin kanssa, että teette itse toisillenne joulukalenterit? Olisi ainakin uniikki ja joukkoon mahtuis varmasti yllätyksiäkin.
Niin se varmaan pitäisi tehdä, vois olla ihan hauskaa.
EBayssa oli yllättävän huonot suklaakalenterivalikoimat, ehkä joku 20 erilaista. Vauva.fi-keskustelupalstan vinkit oli myös ihan yhtä tyhjän kanssa.
Jakajakalenteri on todella hauska idea! :) Tuollainen huomiointi takuulla piristää meitä lehdenjakajia joulukuisina öinä.
Joo, siis ekana vuonna sain sitten jouluaattona ihan joulukortin Hesari-naiselta. Se lämmitti munkin mieltä.
Mutta viime vuonna oli ongelmia. Jakaja oli ehkä vaihtunut ja ei joko tykännyt kalenterijutusta tai sitten ymmärtänyt sitä (jos on esim. kotoisin sellaisesta maasta, jossa ei ole joulukalenterikulttuuria?). Toivottavasti tänä vuonna tärppää taas.
Beady Eyen Sons of the Stage YouTubessa
http://www.youtube.com/watch?v=Rai3WDdUvqE
Jep. Mun mielestä Sons Of The Stage on paljon parempi biisi kuin Bring The Light. Noloa vaan, että ekalla singlellä cover-B-puoli voittaa oman A-puolen. Liamin laulutyylikin pääsee Sons Of The Stagessa jotenkin paremmin esille, siinä kun on rivien väleissä vähän taukojakin.
Olen täysin samaa mieltä. Tässähän on siis palattu vanhoihin hyviin aikoihin, kun b-puoli voittaa a:n.
Pidän erityisesti siitä, että pienelle kitaroinnille on jätetty varoja ja biisi hengittää huomattavasti enemmän kuin Liamin monet muut biisit (vai kuka tän on säveltänyt?) 8.5 pistettä!
-The Ludwig Vans
Niin kun siis juttu on juuri siinä, että tää ei ole Beady Eyen oma biisi. Alkuperäisen teki manchesteriläinen World Of Twist 1990-luvun alussa. Mulla on tuolla muutamaa postausta alempana musavideo originaalista.
No niin just! Tätä mä en tiennytkään, tsekkasin aikaisemmin kun kuulin ton biisin nimen, että onko se coveri, mutta en pikaisella haulla löytänyt mitään. No, ihan jees coveri sitten, mutta perun aikaisemmat puheeni.
Sons of the Stage -versiointi on ainakin enemmän Oasiksen kuuloista kuin Bring the Light. Silti minä tykkään tuosta pimputtelubiisistä koko ajan enemmän. Tiedä sitten, millaista kamaa muu Beady Eyen tuotanto on, mutta tuon yhden kappaleen perusteella voin omasta puolestani onnitella Liamia ja kumppaneita ihan sopivasta irtiotosta menneeseen.
Alkuperäisen musiikkivideoversioon verrattuna Beady Eye'n cover-versio ei kalpene.
Pretty Green ja Beady Eye näyttävät toistaiseksi lupaavilta suorituksilta.
t: lokaali
Toi Sons Of The Stage -cover on siinä mielessä jännä, että alkuperäinen World Of Twist selkeästi vaikutti ihan alkuvaiheen Oasiksen soundiin ja fiilikseen, ja nyt post-Oasis -vaiheessa Liam kurkottelee takaisin sinne.
Jos on pakko valita retro-soundi (eikä siinä mitään väärää tietysti olekaan), 90-luvun alun retro ois ainakin mun mielestä jännempää kuin 50/60-lukuretro.
Molempi parempi. Huomattavasti olennaisempaa on mielestäni se, miellyttääkö tuo Oasikselle aika vieras hilpeähkö ja irrotteleva ote vai ei.
Lähetä kommentti