The Raveonettes - I Wanna Be Adored Tanskan ykkösbändi (kisa tästä tittelistä ei kyllä ole kovin haasteellinen) versioi The Stone Rosesin klassikkoalbumin avausbiisiä osana kenkämerkki Dr. Martensin juhlavuoden promokampanjaa. Sharin ja Sune ovat tavoittaneet yllättävän uskollisesti alkuperäisen tunnelman ja lisäävät siihen juuri sopivasti tuttua Raveonettes-surinaa. Kitarakuviot eivät ole aivan John Squiren sulavuuden tasolla, mutta kaiken kaikkiaan tämä on erittäin laadukas cover biisistä, jota kovin moni ei uskaltaisi edes yrittää versioida.
Morrissey - The Last Of The Famous International Playboys Vaikka Morrissey tosiaan taitaa olla k***pää useista typeristä haastatteluista päätellen, on ehkä parempi vain keskittyä miehen musiikkiin ja unohtaa esittäjän kyseenalaiset mielipiteet. Tämä kappale julkaistiin singlenä lähes 21 vuotta sitten ja tätä kuunnellessa voi aistia, että Morrisseylla oli ainakin vielä tuolloin hauskaa ja helppoa. Uudemmissa kappaleissaan Morrissey kuulostaa yhä erinomaiselta, mutta ehkä hieman epätoivoiselta ja turhautuneelta, kun taas tässä hän vaikuttaa hilpeältä ja vapautuneelta. Myös kappaleen rummut kumisevat komeasti.
The Jam - Start! (Single Version) Tämä kappale on rakennettu ihastuttavan yksinkertaisista aineksista. Hyvin toteutettuna tavallinen kitara-rummut-basso -kolmikkokin voi kuulostaa monipuoliselta. Alun alkujaan kähveltämällä haltuun otettu kitarariffikin on vuosien saatossa ehtinyt jo muodostua vähintään yhtä paljon The Jamin kuin Beatlesin omaksi.
Elbow - Leaders Of The Free World Odottelen jo korvat syyhyten Elbow'n ensi vuonna julkaistavaa viidettä albumia. Edellistä levyä, täydellisen upaa The Seldom Seen Kidiä, hallitsivat täyteläisen romanttiset kappaleet, mutta sitä edeltävällä Leaders Of The Free Worldillä oli myös pari hieman aggressiivisempaa kappaletta - kuten tämä nimibiisi. Sanoitus alkaa olla nyt jo hieman liian 2003:a, mutta kokonaistunnelma on yhä erinomaisen toimiva.
Prefab Sprout - Wild Horses Tälle kappaleelle olisi pitänyt tehdä oma Viikon viitonen -lista jo kesällä - en tajua, miten olen voinut unohtaa tästä kertomisen näin pitkäksi aikaa, vaikka olen kuunnellut tätä säännöllisesti. Ennen kesää en ollut kuullut Prefab Sproutista enempää kuin yhtyeen nimen, mutta nyt tiedän myös, että yhtyeellä on huippukappaleita. Wild Horses on hyvin omaperäinen ja vaikeasti määriteltävä kappale: vaikea sanoa, mitä tyylilajia se oikein edustaa. Kai se on jonkinlaista sinisilmä-R'N'B:tä, mutta omituisen vähäeleisellä ja hieman surumielisellä tavalla. Soundeiltaan se kuulostaa mukavasti vanhahtavalta, mutta silti kovin ajattomalta. Jos tästä Viikon viitosesta kuuntelee vain yhden biisin, sen pitää olla tämä!
//
Lisäksi haluaisin muistuttaa kaikkia, että marraskuun pimeys on mitä parhainta aikaa kuunnella The Cardigansin albumia Long Gone Before Daylight. Olisin halunnut laittaa tästä jonkin kappaleen Viikon viitoseen, mutta levy on niin kokonainen paketti, että se vaatii kaikkien kappaleiden kuuntelemista järjestyksessä.
Tekstit
2 kommenttia:
anteeks nyt vaan, mutta morrissey ei ole mikään idiootti eikä kusipää todellakaan. harvinaisen rehellinen, suora ja esimerkillinen tyyppi.
Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostu puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat lyriikat The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen.
Morrissey on kasvissyöjä, ja hän on puhunut aina eläinten oikeuksien puolesta. The Smithsin toinen levy Meat is Murder (1985) synnytti aikoinaan keskustelua julistaessaan, että "liha on murhaa".
Vuonna 1996 The Smithsin rumpali Mike Joyce haastoi Morrisseyn ja The Smithsin kitaristi-säveltäjän Johnny Marrin oikeuteen The Smiths -yhtyeen rojalteista. Joyce voitti, ja koko kokemus oli tuskastuttava Morrisseylle. Vuonna 2002 ilmestyneessä The Importance of Being Morrissey -dokumentissa hän toivoi Joycelle kaikkein pahinta loppuelämäksi. Maladjusted-levyn biisi "Sorrow Will Come in the End" kuvaa Morrisseyn tuntemuksia oikeudenkäynnistä.
kannattaa radikaalia eläinoikeusliikettä ja vastustaa fiksuna ihmisenä räppiä, juristei, kusipääbändikavereita ja reggeeta. tosin itse oon sen kaa eri mieltä monarkiasta.
Kasvissyönti, eläinten oikeudet, jne. on kaikki totta kai hyviä aiheita, mutta itse viittasin lähinnä Morrisseyn kommentteihin, jotka viittaavat rasismiin. Niistä ei tosiaankaan voi olla samaa mieltä.
Lähetä kommentti