Mutta nyt viikkoon kukaan ei ole soittanut. Alan olla jo vähän ihmeissäni. Mistä puhelimen mykkyys johtuu? Yhtäkkinen stoppi vaikuttaa epäilyttävältä.
Stressi on tosin siinä suhteessa turhaa, että gradunkirjoituskiireiltäni en edes ole ehtinyt kahteen viikkoon sijaiseksi minnekään. Seminaarityön deadline on kuitenkin huomenna ja sen jälkeen toivoisin taas saavani mahdollisimman paljon soittoja ennen joulua. Toivottavasti mykkyys ei jatku enää kovin paljon pidempään.
Muuta:
Väliaikatietoja lehdenjakajan joulukalenterista: ensimmäisen päivän suklaa ei mennyt kaupaksi. Tosin ensimmäisenä päivänä ei ole koskaan aiemminkaan napannut. Ehkä kalenteri tulee huomatuksi ensi yönä.
Oma joulukalenterini vaikuttaa ensimmäisen luukun perusteella menestykseltä: talon oveksi naamioitua luukkua oli hauska avata ja sisältönä oli tyylikäs, kuusenkoristeeksi sopiva suklainen joulupallo kimaltelevan keltaisessa metallipaperikääreessä. Itse suklaa oli perusjoulukalenterisuklaata, mutta sinällään aivan sopivaa. Lehdenjakajalla on siinä mielessä paremmat oltavat, että hänen kalenteriaan varten on varattu Maraboun Twist-pussi, joka sisältää mm. Toblerone-palasia.
Facebookissa eräs tuttavani iloitsi pähkinä- ja purukumijoulukalenteristaan. Hänellä ei ole suklaakalenteria siksi, että hän on karkkilakossa. Ei siinä mitään, mutta hän kertoi olleensa karkkilakossa vuoden verran! Huh! Tuollaiseen tarvitaan jo jättimäiset määrät luonteenlujuutta.
Tekstit
15 kommenttia:
Oletko kiireiltäsi ehtinyt muodostaa mielipidettä Brother-yhtyeestä?
Hahah, joo, olen! Taas älyttömän epäansaittua NME-hypeä. Mikä ihme kovisimago niillä on ("grit-pop"?!), kun musa kuulostaa nössöltä himputtelulta? Pettymys.
Oletko yhtään samoilla linjoilla?
Samaa mieltä luulotellusta kovismeiningistä, mikäli vertailukohdaksi otetaan Oasis, Mondays ja niin edelleen. Kumma että myös lehdistö on lähtenyt puffaamaan bändiä nimenomaan tuon laidan brittipopin jatkajana. Eivät edes ole promokuvissaan kovinkaan tyylikkäitä, vaikka toki tuollakin poseerauksella aina keskiverron hipster-hirveyden päihittää. New Year's Day -kappaleen huudatuksista tulee muuten mulle hiukan mieleen alkuaikojen Blur, ihan positiivisessa mielessä.
Stephen Street oli Brotherin tuottajana, eikös niin? Mun mielestä se kuulosti juuri samalla tavalla "huonolta Blurilta" (Liam Gallagher kuvasi aikoinaan Kaiser Chiefsiä termillä "a bad Blur") kuin kaikki Streetin keskiverrot tuotannut 2000-luvulla.
Streetin soundi sopi Blurille Streetistä huolimatta. Tai ehkä se ei silloin vielä tehnyt ihan noin tylsää tuotantoa kuin nykyään. Kaiser Chiefs, Babyshamblesin kakkoslevy, nyt Brother - kliinisen kuuloista standardi-indietä.
Mutta siis loppupeleissä kyse on vaan hyvien biisien puutteesta.
Jossain oli nolo video Brotherista, missä ne väittää vuoden kuluttua soittavansa 10 000:lle ihmiselle. Siitä näki, ettei ne itsekään usko siihen, ne oli hermostuneen oloisia.
No nyt kun sanoit, niin ehkä mainitsemani kappaleen perusteella bändi onkin lähinnä "a bad Kaiser Chiefs". Kaksi muutakin kuulemaani biisiä ovat muutaman toiston perusteella tietysti britti-intoilijalle ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta eipä näistä millään ilveellä ole uuden buumin aloittajiksi. Alan kyvyt ovat tällä hetkellä ylipäänsä todella kortilla päätelleen siitä, että levy-yhtiöt on käyneet tästäkin orkesterista kovaa kilpailua. Ei ihmiset varsinkaan saarilla koskaan väsy ns. hyvään meininkiin ja perusbiiseihin, mutta niille pitäisi ensin löytyä uusia tekijöitä.
Jos postinkantajalla on jokin allergia ja ei siksi uskalla ottaa suklaata? Tai vastaavaa.
Mitä mieltä oot muuten The Hurtsista? Mun mielestä aika virkistävä bändi.
- Golden Platitudes
Hurts ei oo vakuuttanut. Huonompi versio Savage Gardenista. ;-)
Jakaja on nyt kahtena yönä putkeen ottanut suklaan, eli homma on alkanut toimia suhteellisen nopeasti! :-)
Itse asiassa ensimmäisen yön jälkeisenä päivänä suklaa oli myös kadonnut, mutta sen on täytynyt mennä silloin jollekin muulle. Ehkä päiväpostinjakajalle?
"Hurts ei oo vakuuttanut. Huonompi versio Savage Gardenista."
Hehee!
Mä tykkään Hurtsista ja meen keikalle. Eivät edes ole pelkästään parin hittibiisin varassa, vaikka aluksi siltä vähän vaikuttikin.
P.s. En oo ikinä tykänny Savage Gardenista enkä edes Tears for Fearsista, joka itelleni jostain syystä enemmänkin tulee mieleen kiiltokuvahenkisiin duoihin viitatessa.
Selkee. Mitkä biisit niiltä pitäisi kuulla, että vakuuttuisin?
Oikeastaan mitä vain debyytiltä, mutta epäilenpä vahvasti, että tämä ei vain ole sinun juttusi. Mikäli Wonderful Life ei ole mielestäsi helposti vuoden parhaimpia kipaleita, niin tuskinpa tälle kannattaa enempää aikaa tuhlata. Mulle tässä tapahtuu samoin kuin vaikkapa Ladyhawken kanssa; kasaripopin korneimmat piirteet ovatkin yhtäkkiä cool.
mä kopsasin sun idean kämppiksien kanssa ja laitettiin joulukalenteri ulko-oveen. mutta meidän jakaja oli dorka ja nappas kalenterin mukaansa, seuraavana päivänä tuli kiitoslappu.
miten sä oot kiinnittäny sen oveen tai onko sulla joku saatekirje siinä kans?
Oi voi! Teille kävi vähän köpelösti; hölmö postimies!
Mulla on sellainen jostain huovasta tehty lumiukko, jonka vatsan päällä on sellaisia pieniä taskuja. Se ei siis ole esim. mikään valmis suklaakalenteri. Laitan aina joka ilta ennen nukkumaanmenoa seuraavan yön suklaakarkin kyseisen päivän taskuun, siinä on siis vain yksi suklaa aina kerrallaan.
Mulla on postiluukun vieressä tosiaan myös saatekirje. Tai siinä on tänä vuonna Mauri Kunnaksen Yökirjasta kopioitu lehdenjakaja-pukki ja sen alla Hesarista leikattu "Helsingin Sanomat" -teksti ja sitten vielä lappu, jossa lukee "Lehdenjakajan joulukalenteri / Please have a chocolate every night before Christmas!", että olisi mahdollisimman selkeää. ;-)
okei, no toi kyllä tekee sen paljon selkeämmäksi. meillä oli oveen vaan laitettu se kalenteri, jossa luki "suklaisia jakoaamuja kantajalle."
Joo, kato kun se tulee keskellä pimeää yötä ja juoksee hurjaa vauhtia portaita alas, täytyy kylttien olla aika selkeitä, ei voi hirveästi runoilla. ;-)
Lähetä kommentti