Illanviettokutsun esittäjinä oli ryhmä brittinuoria, joista yksi opiskelee yliopistolla ja loput viettävät lukionjälkeistä välivuottaan. Kaikki olivat siis luultavasti suunnilleen 18-vuotiaita; teinejä. Vaikka meno oli jo ennen klubille lähtöä kohtalaisen riehakasta, ajattelin että kyseessä olisi hyvä mahdollisuus tutustua paikallisten nuorten illanviettotapoihin. Teiniryhmä myös piti minua kiinnostavana jo lähtökohtaisesti siksi, että olen ulkomaalainen. On kätevää, kun ei itse tarvitse tehdä mitään kummempaa, ja kaikki tulevat silti heittelemään high-fiveja.
Klubi-ilta Camdenin Koko-yökerhossa sujuikin hyvin peribrittiläiseen tapaan. Parinkymmenen minuutin matka Camdeniin käveltiin t-paidoissa, vaikka ilma oli hyytävän kylmä (itse olin porukasta ainoa, jolla oli takki päällä). Perillä tilattiin kalliita oluita muovituopeissa, joita sitten loppuvaiheessa heiteltiin ilmaan keskellä tanssilattiaa. Juomienheittelyperinnettä en kyllä millään ymmärrä: on hyvin ärsyttävää ja masentavaa joutua olutsateen alle (onneksi vältyin osumilta tällä kertaa). Aikaan saatiin myös pientä perusrähinää, joka ei johtanut mihinkään konkreettisempaan, mutta jota sitten puhistiin terassilla. Viimeisenä silauksena ilta päättyi aamuneljältä rähjäiseen kanaravintolaan, josta otettiin mukaan rasvaa tihkuvat, epämääräiset kanaburgerit. Kaikki olennaiset elementit saatiin siis haltuun: meno oli kuin The Streetsin kappaleesta.
Oli omituista hengailla itseään seitsemän vuotta nuorempien kanssa, eikä minulla ole suurta halua toistaa tällaista retkeä enää uudestaan, mutta kokemus oli silti aivan positiivinen. Vaihdon lopussa olisi varmasti harmittanut, jos en olisi ehtinyt kokea palelu-/oluenheittely-/riidanhaastamis-/kanansyömisiltaa aitojen hölmöjen englantilaisten kanssa, joten on hyvä, että tämä on nyt hoidettu alta pois. Klubina Koko oli itse asiassa erittäin hyvä: rakennus on kaunis vanha teatteri ja DJ:t soittivat paljon 2000-luvun indieklassikoita sekä hip hopia.
Tänään olin vaihtariporukan kanssa syntymäpäiväjuhlissa pubissa. Sieltäkin väki jatkoi klubille, mutta tänä viikonloppuna (ja tänä vuonna?) yksi kerta riitti minulle ja lähdin siirtymisvaiheessa kätevästi kotia kohti.
Parina viime päivänä olen tuntenut itse asiassa jopa jonkinlaista koti-ikävää. Kaikki täällä on ollut ihan hauskaa ja mukavaa, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että pitäisi keksiä jotain oikeasti rakentavaa tekemistä, jotta elämä tuntuisi merkitykselliseltä. Olin syksyllä ehtinyt jo niin tottua gradun tekemisen ja töissä käymisen rutiineihin, että runsaasti lisääntynyt vapaa-aika tuntuu jopa hieman turhalta. Tiedän kuitenkin, että tällainen ajattelu on juuri sellaista tylsyyttä, jota kovasti vastustan ja jota kumoamaan ylipäätään saavuin Lontooseen.
Tekstit
2 kommenttia:
Osaatko selittää miksi sinne klubille pitää mennä vain t-paita päällään? Ihmettelin sitä taannoin Manchesterissa ja mietin onko kyseessä vain coolius-aspekti vai liittyykä narikka (tai sen puute) jotenkin asiaan?
Huomasin twitteristä, että ostit saman puhelimen, jonka mäkin ajattelin ostaa ensimmäisen palkan saavuttua tilille. Kerro ihmeessä kokemuksia, varsinkin jos jotain negatiivista ilmaantuu.
Ilmeisesti se liittyy jotenkin narikkaan. Halutaan säästää £2 narikkamaksuissa ja ollaan valmiita palelemaan sen eteen. Toisaalta, rotsistina huomasin ilokseni, että 1) narikka ei ole pakollinen ja että 2) koska talot on täällä niin huonosti rakennettuja ja kylmiä, klubilla ei tullut kuuma edes takki päällä. En riisunut takkia koko iltana sisätiloissa, eikä edes hikoiluttanut yhtään! Mahtavaa!
Käytetyt HTC Desiret menee ainakin UK-eBayssä keskimäärin johonkin £220+postikulut -hintaan. Itse kärkyin aikani ja sain £205:llä. Sattui vielä tosi hyväkuntoinen yksilö: ei voisi yhtään tietää, että on käytetty. Itse luuri vaikuttaa tosiaan toistaiseksi ihan erinomaiselta - ainoa hankaluus on se, että just täällä lähiympäristössä ei löydy paljon avoimia langattomia verkkoja.
Kannattaa lukea jotain Android-foorumeita, niiltä löytyy keskustelua ihan mistä vain kysymyksistä, ja kaikenlaisia jippoja.
Lähetä kommentti