Karkkipäivä

Eräs viehättävä keski- / eteläeurooppalainen piirre Englannissa on se, että kaduilla on paljon erilaisia myyntikojuja. Miettikääpä asiaa: Suomessa on kesäisin ehkä joku mansikanmyyjä jossain kulmalla ja ympäri vuoden muutama hodarinkäristäjä hytisemässä Aleksanterinkadulla, mutta muuten katumyyntikulttuuri on olematonta - johtuuko sitten ilmastosta vai lainsäädännöstä vai mistä.

Rasittavien turistikojujen (piraatti-jalkapallopaitoja, muovisia bobby-kypäriä, My Sister Went To London And All I Got Was This Lousy T-Shirt -paitoja, jne.) Lontoon kaduilla voi nähdä myös mm. sateenvarjokaupustelijoita, hedelmäkärryjä, pizzanpaistajia ja ties mitä. Oma suosikkini on Tottenham Court Roadilla, Goodge Streetin metroaseman sisäänkäynnin vieressä seisova karkkikoju (kuvassa). Aluksi luulin, että makeismyyjä on paikalla vain perjantai-iltapäivisin - silloin kun ihmisillä on karkkipäivä. Myöhemmin olen bongannut karkkikauppiaan toki myös muina viikonpäivinä, mutta ajatus herkkukopperosta keskellä iltapäiväruuhkaa on joka tapauksessa ilostuttava.

Harmi vain, että Britannian karkkitarjonta on melko heikkoa. Karkkivalikoiman laajuudessa ja laadussa Suomi on aivan maailman kärkiluokkaa - tästä isänmaallisesta faktasta voimme olla syystä ylpeitä!

Aurinkoisen päivän ja valmiiksi saadun esseen kunniaksi en suunnannut palkitsemaan itseäni Goodge Streetin karkkikojulle, vaan kävin sushilla (peruslaadukasta sushia liukuhihnoilla pyörittävä Yo!Sushi-ketju tarjoaa Blue Mondays -konseptilla alehintaisia annoksia aina maanantaisin) sekä hieman ostoksilla. En ole toistaiseksi vielä ostanut Lontoosta paljon vaatteita, mutta suosikkiliikkeekseni on ehdottomasti valikoitunut japanilaislähtöinen Uniqlo-ketju. Uniqlon vaatteet ovat enimmäkseen hyvin yksinkertaisia, selkeitä ja siistejä niin kuin japanilaiseen taustaan sopii, ja ennen kaikkea ne on valmistettu hyvistä materiaaleista ja ne istuvat päälle erittäin hyvin. Lisäksi ne ovat kohtuuhintaisia. Jostain syystä Uniqlon takeista ja paidoista itselleni paras koko on XS. Vaikka olenkin keskivertojapanilaista ja myös -brittiä kookkaampi, extrapieni koko on yllättäen aivan täydellinen.

Kävin myös Selfridgesillä kurkistelemassa mm. Paul Smithin takkeja, mutta taas kerran täytyi hieman tinkiä rotsismin periaatteista ja jättää 400 punnan sadetakki naulaan... Voisipa edes perustella itselleen, että olisi kuitenkin menossa pian jonnekin töihin ja tienaisi sitten takkirahat takaisin, mutta kun ei ole. Perinteinen maaliskuu siinä mielessä, että kesätyöasiat huolettavat. Ja muutkin työasiat: kesän jälkeenhän pitäisi jo valmistua, ja sen jälkeen kai sitten löytää "oikeita" töitä - mutta mitä ja mistä?

No, ilmeisesti asia ei huoleta niin paljon, että jaksaisin miettiä sitä kovin syvällisesti aurinkoisena iltapäivänä Lontoossa.

Nyt uusi Elbow ensikuunteluun ja sitten unia katselemaan!

Tweet