Linkkisuositus:

http://www.youtube.com "Broadcast Yourself"

Tämä on kuin Google Video, mutta vielä paljon parempi. Valtavat määrät videomateriaalia mistä tahansa aiheesta! Ajankohtaista, uutisia, musiikkivideoita, televisiota, mainoksia, muuta... Löytyy!

Vinkki: hakusanalla "Ashcroft" löytyy mm. pätkiä viime tammikuulta Richard Ashcroftin keikalta, jossa Liam Gallagher tuli kesken kappaleita lavalle kehumaan Ashcroftia! Jii!


Kuunneltavaa tänään:

Kent - 747 (Olin jo unohtanut, miten mahtava kappale on kunnes muistin sen TOP50-listaa kootessani. "Ni kan skratta om ni vill / Håna oss / Vi rör oss, ni står still"!)

Tweet

Väärä numero

Sain äsken 040-alkuisesta itselleni tuntemattomasta numerosta seuraavanlaisen tekstiviestin:

"Hej sussi! Tessi är i skolan, hon e pigg som en mört... Du är välkommen o jumppa me henne!"

Vastasin vain jotain, että "Jag heter inte Sussi och jag jumpar inte - du har fel numret" tms., mutta sitten aloin miettiä, että oliko kyseessä joku verhottu ehdotus suomenruotsalaisen kimppakivan harrastamiseksi? Taas yksi menetetty mahdollisuus. :-(

Tweet

Lista TOP50

Tein yhden kaverini kanssa sellaisen katselmuksen, että kumpikin listaa omasta mielestään 50 parasta pop-kappaletta ikinä. Listan tekeminen osoittautui tietenkin hirvittävän vaikeaksi, koska hyviä biisejä on reilusti enemmän kuin 50. Täysin "definitiivinen" lista ei siis mitenkään voi olla, mutta melko pitkän harkinnan jälkeen omani näyttää seuraavalta. Kappaleet eivät siis ole parhausjärjestyksessä, sehän nyt olisi jo täysin mahdotonta.

----------------

Oasis - Slide Away (no, tämä on järjestyksessä - paras ikinä)

Oasis - The Masterplan

Oasis - Fade Away

Oasis - Champagne Supernova

Oasis - Talk Tonight

Oasis - Live Forever

Suede - The Wild Ones

Suede - New Generation

Suede - Beautiful Ones

Suede - By The Sea

Pulp - Common People

Pulp - This Is Hardcore

Blur - This Is A Low

Blur - End Of A Century

Blur - Tender

The Beatles - A Day In The Life

John Lennon - Jealous Guy

The Libertines - Death On The Stairs

The Libertines - Vertigo

The Libertines - Time For Heroes

Babyshambles - Albion

The Stone Roses - Waterfall

The Stone Roses - Made Of Stone

The Smiths - There Is A Light That Never Goes Out

Morrissey - Everyday Is Like Sunday

The Kinks - Waterloo Sunset

The La's - Looking Glass

The Verve - The Drugs Don't Work

Massive Attack - Safe From Harm

U2 - With Or Without You

The Killers - Mr. Brightside

Manic Street Preachers - The Everlasting

Crowded House - Fall At Your Feet

Robbie Williams - Angels

Arctic Monkeys - Mardy Bum

The Bluetones - If...

The Cardigans - You're The Storm

The Cure - Friday I'm In Love

Doves - Pounding

Kent - 747

Michael Jackson - Billie Jean

Spice Girls - 2 Become 1

New Order - World In Motion

Queen - Bohemian Rhapsody

Coldplay - The Scientist

Dodgy - Staying Out For The Summer

Dusty Springfield - Son Of A Preacherman

Placebo - Every You Every Me

R.E.M. - Losing My Religion

Supergrass - Alright

--------------------------------------

Siinäpä se. Makuasioista saa kiistellä!

Tweet

Valtio-oppi VS. Sosiaalihistoria

On ilmeistä, että toistaalta valtio-opin ja toisaalta sosiaalihistorian aloille ajautuu hyvin eriluonteisia ihmisiä. Tämä käsitys sai taas vahvistusta tänään, kun uusi valtio-opin kurssi alkoi mahtavan saksalais-suomalaisen tohtorin johdolla.

Sosiaalihistoriaa joudun opintojeni alkuvaiheessa opiskelemaan pääaineeni poliittisen historian perusopintojen osana, enkä pidä siitä ollenkaan. Tavallaan on erittäin mielenkiintoista kuulla hiljaisten naisopettajien mumisevan juttujaan 1400-luvun orpokodeista ja keskiajan avioliittokäytännöistä, mutta itselleni tärkeässä ns. suuressa kuvassa ne eivät tunnu minusta kovin tärkeiltä asioilta.

Kun taas valtio-oppi on kuin sosiaalihistorian täydellinen vastakohta. Sen opettajat ovat esiintymiskykyisiä ja huumorintajuisia miehiä, jotka kertovat innostavasti diplomatian käytännöistä ja kansainvälisen politiikan hurjasta pelistä. Kontrasti sosiaalihistorian tylsyyteen ja vähäpätöisyyteen on valtava! Se johtuu tietysti jo oppiaineiden täydellisen erilaisesta näkökulmasta: sosiaalihistoria lähtee yksilöiden kohtaloista ja laajentaa sitä kautta yhteisöihin, kun taas valtio-oppi toimii valtioiden ja suurempien kokonaisuuksien alalla jo lähtökohtaisesti.

Yhteenvetona: näyttää siltä, että sosiaalihistoria on hiljaisille hissukoille, ja valtio-oppi on reippaille realisteille.


Kuunneltavaa tänään:
We Are Scientists - It's A Hit (germaanin germaani, kun eräs puolituttu keskeytti tämän kuuntelemisen raitiovaunussa aamulla!)

Tweet

Elokuva: The Libertine

Perjantaina sai ensi-iltansa Laurence Dunmoren ohjaama ja Johnny Deppin tähdittämä elokuva The Libertine. Täytyy myöntää, että yksi pääsyy jonka takia kävin äsken katsomassa kyseisen elokuvan on se, että sen nimi viittaa yhteen suosikkiyhtyeistäni.

Tällä libertinellä ei kuitenkaan ole suoranaisesti mitään tekemistä 2000-luvun perillistensä kanssa, vaan tarinassa on kyse Rochesterin Jaarlista, joka oli 1600-luvulla menestyvä runoilija ja pahamaineinen hedonisti ja naistenmies. Eli hieman kuin Matti Nykänen, mutta älykkäällä ja taiteellisella tavalla.

Tarina itsessään on melko perinteinen elokuvakaava: ensin on hauskaa kun kuvataan Jaarlin röyhkeää mekastusta, sitten tapahtuu dramaattinen käänne joka katkaisee kamelin selän ja päähahmo joutuu epäsuosioon, ja aivan elokuvan lopussa sankari pelastaa maineensa ja itsensä ainakin jollain tapaa.

Mikä elokuvassa kuitenkin oli erinomaisen hienoa, oli Johnny Deppin loistava roolisuoritus! En ole nähnyt Deppiltä vielä yhtään huonoa elokuvaa, eikä tämäkään ollut siinä suhteessa pettymys. Täytyy nostaa virtuaalista hattua myös miehen roolivalinnoille, jotka ovat muihin tämän päivän Hollywood-tähtiin verrattuna äimistyttävän rohkeita - jopa uhkarohkeita. Depp selkeästi näyttelee hahmoja, joita hän haluaa näytellä eikä hahmoja, joita "kannattaa" (esim. lipputulojen takia) näytellä. Voisin jopa väittää, että Johnny Depp on paras näyttelijä ikinä. Depp ei pelkästään näyttele, hän todella elää hahmot. Sen näkee hänen silmistään - niistä heijastuvat tunteet ja ajatukset, joita ei voi esittää vaan jotka täytyy tuntea ja ajatella.

Eli voin kyllä suositella The Libertine -elokuvaa kaikille hyvistä tarinoista ja loistavasta näyttelemisestä pitäville (huonoista tarinoista ja surkeasta näyttelemisestä pitäville voin suositella vaikkapa Uuno Turhapuro -elokuvia). Erityismaininta elokuvalle täytyy myös antaa valaistuksen, maskeerauksen ja kuvauksen avulla luodusta tunnelmasta: sisätiloissa oli todella melko pimeää ilman sähkövaloa, ihmiset näyttivät likaisilta koska tuskin peseytyivät ja Jaarlin ollessa tavallista tuhdimmassa humalassa kamera hieman heittelehti ja sumeni välillä.

Arvio: elokuva 3/5, Johnny Depp 5/5


Kuunneltavaa tänään:
Jens Lekman - The Riots In Gothenburg
U2 - With Or Without You
Massive Attack - Unfinished Sympathy
The Boy Least Likely To - Monsters

Tweet

Vauvat nauraa -video

http://video.google.com/videoplay?docid=3224253477372538278&pr=goog-sl

En yleensä pidä vauvoista, koirista tai muista ajatteluun pystymättömistä olennoista, mutta tämä video on kyllä kieltämättä erittäin hauska.

Kuunneltavaa tänään:
Bon Jovi - This Ain't A Lovesong (Aika kamala biisi, mutta muistui mieleen kun tuli iPodin satunnaissoitosta. Muistan, että pienenä tämä oli uskottava biisi, koska kappaleen nimessäkin oikein sanotaan, ettei kyse ole mistään rakkauslaulusta [heti kun sai selville, että "ain't" tarkoittaa "is not"]. Koska coolit pojathan ei mitään rakkauslauluja kuuntele. ;-))

Tweet

Oasis-videot iPodiin!

Klikkaa tästä päästäksesi sivulle, josta voit ladata lähes kaikki Oasiksen musiikkivideot mp4-muodossa! Mp4-videoita voi katsella sekä koneen ruudulta että uusimman sukupolven iPodeista!

Sivulta löytyvät kaikki Oasiksen legendaariset musiikkivideot, joita ei nykyään näe lähes missään. On jotenkin jännää huomata, että jo kymmenessä vuodessa esim. jotkut vaatteet näyttävät hieman huvittavilta.

Oma suosikkini tällä hetkellä on kappaleen D'You Know What I Mean? video vuodelta 1997. Se on Oasista järjettömimmillään: bändi tulee helikopterilla talvitakit päällä kesäiseltä näyttävään rauniokaupunkiin ja pian paikalle saapuu myös yleisöä, joka alkaa räjäytellä hätäraketteja! Lisäksi Liam ja Noel laulavat kappaleen väärinpäin nauhoitettuja osia kuin ne muka olisi edes mahdollista laulaa etuperin...

Lisäksi kaikki videot, joissa Liam ei laula mutta on muuten mukana, ovat näkemisen arvoisia! Esim. Don't Look Back In Anger tai Where Did It All Go Wrong: Liamin ei tarvitse keskittyä laulamiseen, joten hän mm. tekee kuperkeikkoja ja tunkee sytytetyn savukkeen korvaansa! Loistavaa!

Tweet

Harvinaisen typerä idea...

Tämänpäiväisessä (ti 21.3.) Helsingin Sanomissa yleisönosastopalstalla helsinkiläinen Kari Tanskanen esittelee ideansa, jonka pitäisi hänen mukaansa "hillitä ahneutta" yhteiskunnassa.

Tanskasen idea on maksimipalkka. "Työnantaja joutuisi esimerkiksi maksamaan valtiolle 50 prosenttia maksimipalkan ylittävältä palkan osalta. Maksimipalkka voisi olla 3 000 euroa kuukaudessa - neljän tonnin liksasta valtio siis nettoaisi 500 euroa".

Mielestäni Tanskasen idea on melko hämmentävä ja varmasti toimimaton. On totta, että tuloerot parhaimmin ja heikoimmin ansaitsevien välillä ovat nykyään Suomessa ja kaikkialla muuallakin varmasti liian suuret, mutta en mitenkään näe, että maksimipalkan kaltainen pseudo-sosialistinen idea voisi ratkaista tämän ongelman. Yrityksien maksamat varsinaisen palkan lisäksi tulevat maksut ovat jo nyt Suomessa yksiä maailman korkeimmista, ja maksimipalkasta maksettava 50% olisi vielä merkittävä lisä tähän summaan. Tällaisen idean toteutuminen saisi varmasti taas muutaman tusinan yritystä harkitsemaan toimintojensa ulkoistamista pois Suomesta.

Toivottavasti Kari Tanskasen maksimipalkkaidea saa murskakritiikin tulevien päivien Hesareissa...

Ja lisäfaktana vielä: esimerkiksi Jorma Ollila maksaa tuloistaan 57% veroa!


Kuunneltavaa tänään (näiden ei ole siis tarkoitus liittyä aiheisiin, ovat vain sitä mitä kuulin tänään):
James - Out To Get You (mahtava biisi - koko Jamesin Best Of on loistava!)
The Seahorses - 1999 (The Seahorsesin Do It Yourself -levy ei enää kuulosta yhtä hienolta kuin "pienempänä", mutta tämä kappale on kestänyt aikaa hyvin)
Blur - Entertain Me (The Great Escape kuulostaa myös vähän vanhentuneelta albumilta jo nyt, mutta tässä on ainakin loistava bassokuvio Alex Jamesilta)

Tweet

DPT vuotaa

Ex-Libertines Carl Barâtin uuden yhtyeen Dirty Pretty Thingsin toukokuussa ilmestyvältä levyltä Waterloo To Anywhere on vuotanut etuajassa nettiin kolmen kappaleen satsi.

Levy-yhtiö on näemmä ollut aika tarkka ja hyvin löytänyt ja poistanut kaikki linkit, joten en voi antaa mitään suoria linkkejä, mutta itse löysin kappaleet yhteenpakattuna .zip-tiedostossa MySpacen kautta...

Nyt ilmestyneet kappaleet ovat nimeltään You Fucking Love It, If You Were Wondering ja Gentry Cove. You Fucking Love It on suoraa ja nopeaa punk-tykitystä, Gentry Coven säkeistöissä on hieman ska-vaikutteita ja If You Were Wondering on todella melodinen ja miellyttävä kappale, jonka voisi kuvitella olevan vaikkapa The Killersin tekemä. Kaikki kappaleet ovat jollain tavalla enemmän tai vähemmän surumielisiä ja melankolisia.

Vaikuttaa siltä - kuten ennakkoon arvelinkin - että Barâtin tyyli verrattuna entisen bändikaverinsa Pete Dohertyn Babyshamblesiin on hieman hiotumpi ja kaupallisempi, mutta ei yhtä intohimoinen ja jännittävä. Dirty Pretty Things kuulostaa joka tapauksessa silti sen verran mielenkiintoiselta, että odotan albumia innolla.

http://www.dirtyprettythingsband.co.uk

http://www.myspace.com (ehkä kappaleet löytyvät täältä vielä... ;-))

Tweet

HS:lla oikea indieviikonloppu

Helsingin Sanomissa on tänä viikonloppuna käsitelty brittiläistä indierockia hämmästyttävästi kahdessakin eri artikkelissa!

Ensin eilen (perjantaina) Nyt-liitteessä sivulla 7 kirjoitettiin otsikolla "Tähtenä pöllytaivaalla" huumeita käyttävistä julkkiksista ja joukossa mainittiin "The Babyshambles -yhtyeen" (sic) Pete Doherty.

Lauantaina itse päälehdessä sivulla C3 haastatellaan Fierce Panda -levy-yhtiön nokkamiestä Simon Williamsia ja Rough Traden James Endeacottia. Jutussa mainitaan myös The Libertines ja artikkeli on kuvitettu jälleen Pete Dohertyn kuvalla.

Siis Dohertylle kaksi mainintaa kahden päivän sisään Helsingin Sanomissa! Ennenkuulumatonta!

Tweet

Sitruuna + alumiini

Join äsken Laitilan Sitruunasoodaa erittäin kylmästä tölkistä, ja siitä muistui mieleeni miten loistava makuyhdistelmä on sitruuna ja viileä alumiini. Ne jotenkin sopivat yhteen. Parhaimmillaan tämä yhdistelmä on lentokoneiden todella pienissä tölkeissä, jotka voi juoda parilla kulauksella.

Muutenkin materiaali vaikuttaa valtavasti juoman makuun. Tässä tieteellinen arvojärjestys:

tölkki > lasipullo > lasi > pahvimuki > muovipullo > muovimuki

Ja pilli parantaa kaikkia, paitsi tölkkiä johon kuuluu olennaisesti se, että huulet koskettavat sitä.

Tweet

"I'll get me coat": Muistio itselle + valitusta

1) Älä mene sellaisiin juhliin, johon tiedät osallistuvan epämiellyttäviä ihmisiä. Varmista ainakin ensin, että paikalle tulee edes muutama miellyttävä ihminen, jotta illasta ei tule osaltasi täydellistä kidutusta. (Huom. Epämiellyttävät ihmiset eivät ole missään nimessä tyhmiä - he huomaavat, ettet nauti olostasi heidän juhlissaan ja varmasti haukkuvat sinua selkäsi takana kuten sinä heitä.)

2) Älä mene juhliin ollenkaan. Jää kotiin, tee yksin jotain järkevää. Esim. lue romaania, älä ainoastaan surffaile netissä ja katso Pimp My Ridea. Jos teet palapeliä, sijoita se paikkaan, josta et voi vahingossa imuroida sen palasia seuraavalla siivouskerralla.

3) Jos viet juhliin isännälle / emännälle lahjaksi levyn, älä odota että sitä soitetaan. Murphyn laki sanoo: "Jos on olemassa mahdollisuus, että juhlissa kuunnellaan Karkkiautomaattia ja Faith No Morea, juhlissa kuunnellaan Karkkiautomaattia ja Faith No Morea".

---

Ja sitten vielä vähän valitusta. Verrataanpa Suomea vaikkapa Ranskaan (myös muu eteläisempi vertailumaa käy):

1) Ranskalaisten ei tarvitse valita kenkiään sen mukaan, mitkä suojaavat lumelta ja kylmältä parhaiten. He voivat valita kengistä parhaimman näköiset ja mukavimmat.

2) Ranskalaisten ei tarvitse liukastella minijäätiköissä keskellä maansa pääkaupungin pääkatua, toisin kuin suomalaisten. Ja jos tarvitseekin, niin ehkä vain muutamana päivänä vuodessa - kun taas Suomessa arktiset kävelyolosuhteet kestävät puolet vuodesta.

3) Ranskalaisten ei tarvitse nähdä jokaisessa sähkölaatikossa jonkun kansanmusiikkia heavy-metalliin yhdistävän bändin konserttimainoksia. Todennäköisemmin hän näkee vaikkapa tyylikkään ja jännittävän hip-hop -yhtyeen keikkamainoksia.

Ja niin edespäin ja niin edespäin. Olen siis hyvin pettynyt tähän iltaan ja tähän maahan. En halua mitenkään väittää, että olisin jotenkin parempi kuin muut ja liian hieno käymään niissä juhlissa joihin minua kutsutaan tai asumaan tässä maassa jonne olen syntynyt. Suomen ilmasto on huono ja suomalaisten keskimääräinen musiikkimaku on huono, eikä sille yksi bloginpitäjä voi mitään vaikka kuinka yrittäisi itsekkäästi edistää kasvihuoneilmiötä ja jaella Libertinesin levyjä ilmaiseksi. Olen vain erittäin kyllästynyt tähän elämään... tähän elämäntapaan, tarkemmin sanoen. Jos joku kertoisi minulle helpon ja selkeän tavan muuttaa ulkomaille, tarttuisin siihen heti. Tyyliin: "Täytä tämä paperi, siirrä tämä summa tälle tilille, lähetä tämä kirje tähän osoitteeseen ja homma on sillä selvä; nyt asut Englannissa / Ranskassa / Hollannissa / tms.".

Ehkä valitus riittää tältä erää. Joskus toiste ehkä lisää, luultavasti samoista aiheista.

Kuunneltavaa tänään:
Suede - Breakdown
Dodgy - Big Brown Moon
Oasis - Half The World Away

Tweet

Levyarvostelu: U2 - Achtung Baby (Island, 1991)

Kuka sanoo, ettei vanhoja levyjä saisi arvostella? No, sanotaan vaikka että syynä on tämän levyn 14,5-vuotisjuhla tai jotain.

U2:n Achtung Babya tarkastellessa ei voi olla ottamatta huomioon sitä, millainen järkytys ja yllätys levy aikoinaan oli. 1980-luvulla U2 oli erikoistunut tunteelliseen, suorasukaiseen ja aika perinteisen kuuloiseen keskitemporockiin. Achtung Baby tyrmää lähes kaikki aikaisemmat U2-maisuudet; se on kokeileva, ironinen ja moderni. Tai ainakin se oli sitä vuonna 1991...

Vuonna 2006 Achtung Baby ei kuulosta niin mullistavalta kuin aikoinaan - tietenkin siksi että niinä 14,5 vuotena tämän levyn jälkeen olemme oppineet tuntemaan U2:n juuri tällaisena. Levyn elektroniset efektit ja muut kokeilevuudetkaan eivät kuulosta mitenkään järin innovatiivisilta, vaan aika perinteiseltä 1990-luvun studiossa huolellisesti hiotulta rockilta. Mutta tietysti juuri U2 tavallaan keksi koko tämänkin genren.

Syy, miksi halusin nostaa Achtung Babyb esille on se, että se loppujen lopuksi kuitenkin ansaitsee legendaarisen maineensa. Se on juuri niin hyvä, kuin miksi kaikki sitä kehuvat. Syy vain on toinen kuin luulisi.

Levy sisältää mahtihitit One, Even Better Than The Real Thing ja Mysterious Ways. Olin siksi luullut, että levy kerää kaikki kehunsa näiden kieltämättä loistavien sävellysten ansiosta. Mutta tässä ei olekaan vielä kaikki: Achtung Babyn jokainen kappale on kuin Greatest Hits -kokoelmalta, levy ei sisällä yhtään heikkoa kappaletta. Mm. Who's Gonna Ride Your Wild Horses, The Fly ja Ultra Violet ovat hämmästyttävän hyviä kappaleita. Toinen mieleeni tuleva albumi, joka olisi yhtä täynnä hitinomaisia kappaleita on Sueden Coming Up vuodelta 1996.

Achtung Baby ei siis pitkällä tähtäimellä katsottuna ollutkaan niin suuri muutos U2:n tyylissä kuin ensisilmäyksellä saattoi näyttää, mutta se on muodostunut legendaariseksi albumiksi juuri siksi, että se on oikeasti niin hyvä ja se sattui vielä tulemaan ulos aikaan, jolloin Eurooppa ja koko maailma olivat uuden aikakauden alussa - samoin kuin U2 itse.

Arvio: 4/5

Tweet

Huonoja viimeaikaisia mainoksia

Televisiossa on taas viime aikoina pyörinyt muutamia häkellyttävän huonoja mainoksia.

Puolustusvoimat mainostaa sloganilla "Ihan samanlainen työpaikka kuin muutkin" mainoksessa, joka on nähtävillä myös verkossa osoitteessa http://www.mil.fi/tyojakoulutus/video/tv-06.MPG. Mainos yrittää tehdä armeijasta seksikästä työpaikkaa mm. panssarivaunujen, räjähdysten ja taistelukaasun avulla. Melko mautonta - eikä todellakaan sovi puolustusvoimille.

Biolanin mainoksessa tietokoneanimoidut kanat laulavat kuihtuville kukille pikkuoravaäänillä ja ruudun alalaidassa pyöritetään kappaleen sanoja karaoke-tyyliin. On ihailtavaa näinä aikoina, että mainoksiin vielä vaivaudutaan säveltämään kokonaisia kappaleita, mutta tällä kertaa kappaleen sisältö on kyllä jo aikamoista soopaa.

Mutta kaikkein nolostuttavin oli kyllä äskeinen Tietoturvaräppi -mainos, jossa piirroshahmot räpäyttivät tietoturva- ja palomuuriasioista ilman erityisempää rytmiä tai riimejä. Ja ilman rytmiä ja riimejä rap on..? Yritin etsiä mainosta verkosta, mutta ilmeisesti sen tekijät ja tilaaja ovat itsekin pyrkineet aktiivisesti unohtamaan sen. Ehkä niin on parempi.

Tweet

Brittilistat sunnuntaina 5.3.

Englannin singlelistalla on tällä viikolla jälleen uusi ykkönen, laulukilpailu X-Factorissa jonkinlaista kohua saavuttanut Chico informatiivisesti nimetyllä kappaleellaan It's Chico Time. En ole kyseistä laulua kuullut, mutta jotenkin veikkaan ettei se ole mikään laatutuotos.

Laatutuotos sen sijaan on Briteissä nyt uutena sijalle 9 noussut Shakiran viimevuotinen eurohitti Don't Bother. Käsittääkseni Shakira on Englannissakin hyvin suosittu, mutta saa musiikkilehdistöltä ainakin hieman huvittunutta kohtelua. Johtuisikohan sitten sanoituksista kuten "She's got the kind of look that defies gravity / She's the perfect cook / And she's fat-free"? Toisaalta juuri tämä tekee Shakirasta omaperäisen naispuolisten pop/rock-laulajien kategoriassa, eikä hänen kappaleidensa tarttuvuutta kyllä voi kieltää!

Blurin entinen kitaristi Graham Coxon pääsee myös singlelistan TOP20:een, juuri sijalle 20, uudella singlellään Standing On My Own Again. Coxon on parin viime vuoden aikana noussut Englannin indiepiireissä jonkinlaisen gurun asemaan. Tätä auttoi vahvasti vuonna 2004 julkaistu Coxonin 4. sooloalbumi Happiness In Magazines, jonka helposti lähestyttävää soundia ja todella Blur-tyylisiä kappaleita oli tuottamassa vanha Blur-tuottaja Stephen Street. Coxonin pian ilmestyvä 5. soololevy Love Travels At Illegal Speeds tuntuu ainakin ensisinglen perusteella jatkavan samalla menestyksekkäällä tyylillä.

Albumilistalla uusi ykkönen on Corinne Bailey Rae samannimisellä albumillaan. Minua on hieman alkanut huolestuttaa, kun en ole enää pariin viikkoon tuntenut Brittien albumiykkösten musiikkia, korkeintaan kuullut nimen joskus...

Tweet

Crowded House: Fall At Your Feet

Vaikka kello on nyt 05.30 aamulla, kestää seuraava väittämä päivänvaloakin: Crowded Housen Fall At Your Feet on yksi kaikkien aikojen parhaista pop-kappaleista!

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi Fall At Your Feetia ei noteerata kaiken maailman "TOP100 Parasta" -äänestyksissä. Se on loistava sävellys, ja Crowded Housen alkuperäisesitys on siitä totta kai paras versio (unohtakaa James Blunt, hänen versionsa on kamala - enkä ollut edes kuullut sen olemassaolosta ennen kuin aloin kirjoittaa tätä viestiä ja etsin vähän taustatietoa).

Fall At Your Feet yhdistelee U2-maista tasaista bassokuviota, loistavan monipuolisesti liikkuvia melodioita ja yksinkertaisen kauniita lauluharmonioita. Se on ainutlaatuisen loistava kappale! Todetkaa vaikka itse, olkaa hyvät: http://rapidshare.de/files/14721375/fallatyourfeet.mp3.html Kappale löytyy myös yhtyeen hienolta Woodface-albumilta (1991).

(P.S. Satuin myös näköjään löytämään Crowded Housesta siedettävän coolin näköisen kuvan - tätä ei usein kyseisen bändin kohdalla tapahdu!)

Tweet

Vispipuuro

Parasta ruokaa tällä hetkellä on vispipuuro. Suoraan purkista ja ilman maitoa, kiitos!

Tweet

Black Books

Hankin juuri loistavan Black Books -sarjan (esitetty YLE:llä pari vuotta sitten nimellä Kirjava joukko) DVD:llä. Black Books on mielestäni yksi kaikkien aikojen hauskimmista komediasarjoista!

Se kertoo kirjakauppias Bernard Blackista (Dylan Moran) ja hänen omituisista ystävistään Mannystä (Bill Bailey) ja Franista (Tamsin Greig). Blackin kirjakauppa ei ole kaupallisesti kovinkaan menestyvä (hän keskittyy kirjojen myymistä enemmän tupakoimiseen ja viinin nauttimiseen), mutta siellä tapahtuu monenlaisia hulluja kommelluksia.

Sarja jatkaa Monty Pythonin, The Fast Show'n ja Isä Tedin jalanjäljillä, todella absurdin brittihuumorin perinteessä. Jos pidät kummallisesta ja älyttömän älykkäästä huumorista, suositten Black Booksia juuri sinulle! Sarjaa ei olla näillä näkymin uusimassa Suomen televisiossa, mutta kannattaa etsiä se käsiinsä esim. edellämainitussa DVD-boksissa tai kaverin nauhoilta!

Hyvä Black Books ja Dylan Moran -fanisivu:
http://www.dylanmoranrules.com/bookspage.htm

DVD:n voi tilata vaikka Filmifriikistä:
http://www.filmifriikki.fi

Tweet