Odotusten täyttäminen ei ole vaikeaa - niiden ylittäminen sitä vastoin on.
Lasvegasilainen The Killers saapui Suomeen joko hieman liian myöhään tai hieman liian aikaisin. Vuoden 2004 erinomaisen Hot Fuss -debyyttilevynsä aikaan bändi olisi varmasti saanut esimerkiksi Tavastian kokoisen salin ylittämättömään hurmokseen, ja viime vuonna ilmestyneellä Sam's Town -kakkosellaan se on U2:n saappaanjäljissä matkalla kohti avaria stadioneita. Mutta vielä The Killers ei ole stadioneita saavuttanut ja siksi puolitäysi jäähalli oli yhtyeelle samaan aikaan sekä liian iso että liian pieni.
Killers on kiertänyt maailmaa lähes non-stoppina viimeiset neljä vuotta, joten bändin show on tiukka ja esiintyminen tarkkaan hiottua. Jäähallin kokoisilla areenoilla ei ole varaa improvisointiin eikä aikaa tuoda nyansseja esiin ja juuri tämä koituikin The Killersin kompastuskiveksi eilisellä Helsingin-keikalla.
Bändi soitti kaikki tarvittavat hittibiisit juuri oikeanlaisessa järjestyksessä ja esitti kaikki tarvittavat rock'n'roll -kliseet (kitaristi Dave Keuningilla nämä menivät jo aivan överiksi: jalka monitorin päälle, notkuvat polvet, lanneliikkeet, kitara kikkeli-asennossa, hapsutakki...), mutta kokonaisuudessaan esitys jäi jotenkin sieluttomaksi. Laulaja Brandown Flowers kyllä pomppi punaisissa glitter-kengissään kiitettävän energisesti ja hänen laulusuorituksensa oli ehdottomasti odotettua vahvempi (yleensähän Flowers tasapainoilee vireiden välillä aivan levyilläkin), mutta mistään ei olisi voinut erottaa onko kyseessä Helsingin- vai vaikka Zürichin-keikka. Välispiikkejä ei ollut juuri lainkaan, eikä bändin jäsenten välillä ollut oikeastaan mitään näkyvää kemiaa.
Rutiininomaisuudesta huolimatta The Killers onnistui löysäillenkin tekemään hienon keikan. Siihen riitti yksinkertaisesti se, että bändin biisien tasoa ei voi kiistää. Mr. Brightside on (kuten ennenkin monesti sanottu) tämän vuosikymmenen klassikoita, Bones on puhtaasti täydellinen pop-kappale ja All These Things That I've Done gospel-tyylisine kertosäkeineen ei yksinkertaisesti voi epäonnistua.
Syystä tai toisesta Hot Fussin kappaleet kuulostivat paremmilta kuin Sam's Townin, vaikka jälkimmäinen onkin se Killersin "iso" levy minkä odottaisi toimivan suuremmilla lavoilla. Ensilevyn kappaleet vain kuulostavat vaarallisemmilta, tehokkaammilta ja iskevämmiltä. Sam's Townin kappaleissa pelataan liikaa varman päälle ja eilen esimerkiksi My Listiin halutut We Will Rock You -tyyliset taputukset olivat suoraan pois biisin herkkyydestä ja sävähdyttävyydestä.
Tällä hetkellä The Killers siis laskettelee vapaavaihteella. Se ei pettänyt odotuksia, mutta ei myöskään ylittänyt niitä. Tai tavallaan se petti, jos me fanit puoleltamme odotimme odotusten ylittämistä?
3/5
OK, tämä ei ole itse asiassa niinkään Valittu Kohta kuin tekosyy postata mainio Ten Storey Love Song.
Tämänkertaisessa Abandontunes-postauksessa on kaksi bändiä siksi, että en tiedä kummastakaan kovin paljoa.
Tänään (tai siis eilen) oli mukavan syksyinen päivä: viileä ja sateinen ja tumma. Takki päällä ei tullut liian kuuma ja bussissa matkustaminen oli mukavaa, kun ovien avautuessa sai hieman vesipisaroita päällensä ja niiden taas sulkeutuessa oli jälleen kuivaa ja lämmintä.
(Hyi yhh, millainen kuva! Viimeinen paikka maailmassa, jossa haluaisin olla!)
Otin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lopputilin työpaikasta. (Jotenkin aavistan, ettei tämä tule olemaan viimeinen kerta...)
Nyt alkaa uusi sarja nimeltä Valitut kohdat (VaKo), jossa kiinnitetään huomioita erityisen hienoihin yksittäisiin kohtiin popkappaleissa. Ensimmäisenä vuorossa on Franz Ferdinandin kappale The Dark Of The Matinée.
Ehdin lukea viime viikolla ilmestyneen Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen vasta tänään. Jutussa, jossa käsiteltiin murhatun veroprofessori Kari Tikan elämää, yksi lause pisti silmään ärsyttävällä tavalla: "Hän [Tikka] nautti herrojen herkuista ja naisten tapaan rakasti makeaa: mussutti karkkeja, söi jälkiruokia ja joi jälkiruokaviinejä". Mielestäni se, että ainoastaan naiset pitävät makeista ruoista, on epäreilu yleistys ja lause myös välittää jotenkin sen ajatuksen, että kaikki karkista tai jälkiruoista pitävät miehet olisivat Tikan tapaan homoja. Esitän vastalauseen tämän ajatuksen suhteen!
Olin siis eilen työskentelemässä myymälävartijana eräässä saksalaisomisteisessa ruokakaupassa metroradan varrella, ja tänään saman ketjun kaupassa junaradan varrella. Työtä hakiessani olin korostanut vartiointifirmalle, että en halua tehdä myymälävartijan töitä, vaan vastaanottovirkailijan töitä toisten yritysten auloissa. Kuitenkin minut laitettiin nyt kahdeksi päiväksi "oppimaan vartijan töitä" ruokakauppaan. Ärsyttävää ajantuhlausta, hermoja raastavan tylsää hommaa.
Tekstit
