.jpg)
Muutama syksy sitten olin erittäin alamaissa. Kaikki oli hyvin vaikeaa; jo sängystä ylös pääseminen aamulla oli melkoinen suoritus. Syyt ylipäätään nousta aamusin olivat todella harvassa. Eräänä aamupäivänä kun kuitenkin suoriuduin ylös vuoteesta, avasin MTV:n ja näin sieltä Franz Ferdinandin Do You Want To -videon. Sen näkeminen teki minut iloiseksi edes hetken ajaksi ja ajattelin, että ehkä sittenkin kannattaa jaksaa vielä tsempata, koska maailmassa on ja tulee olemaan hyvää pop-musiikkia; Franz Ferdinandia ja muita. Se, että saattaa nähdä ja kuulla hyvää musiikkia, on syy pitää silmät ja korvat auki, vaikka kaikki muu tuntuisikin masentavalta.Tuon supervaikean syksyn jälkeen olen todennut päätelmäni ja päätökseni monta kertaa erittäin oikeaksi. Olen saanut kuulla monia biisejä ja lukuisia levyjä, jotka ovat tehneet maailman omalta osaltaan paremmaksi ja hienommaksi.
Viime aikoina toivottomuuden tunnetta ja aamuisia ylösnousemisongelmia ei siis ole esiintynyt. Mutta vaikka niitä joskus taas ilmaantuisikin, lohduttaudun jo etukäteen sillä, että aina voi luottaa ainakin Damon Albarniin. Ajattelin tätä Albarn-varmuutta taas tänään katsellessani FST:ltä Later... With Jools Holland -ohjelmaa, jossa Damon Albarn esitti räppäri Kanon kanssa hienon kappaleen Feel Free. Se sai minut jälleen kerran hämmästelemään sitä, miten Damon Albarn tuntuu onnistuvan aivan kaikessa, mitä hän tekee. Pidin tietysti Blurin brittipopista jo 10-vuotiaana, ja sen jälkeen Damon Albarn on tuottanut eri tyylilajeissa huippulaadukasta musiikkia vuosi toisensa jälkeen. Mali Music -levyn afrikkalaisista sävyistä The Good, The Bad & The Queenin dub-melankolia-poppiin ja Monkey: A Journey to the West -oopperan mandariinikiinaksi laulettuihin kansantaruihin, kaikki mihin Damon Albarn on tarttunut, on ollut vähintään kekseliästä ja hienoa ja parhaimmillaan aivan klassisen loistavaa.
Albarn tulee aivan takuuvarmasti tekemään vielä useiden vuosien ajan hienoa musiikkia, ja haluaisin mielelläni päästä kuulemaan sitä. Siinä siis yksi erittäin hyvä syy herätä aamuisin, vaikka se joskus tuntuisikin vaikealta. Uusi hieno Damon Albarn -levy ei varmastikaan ole kaukana.
Kano & Damon Albarn - Feel Free (live) Kuinka monta tuhatta kertaa parempi tämä on, kuin Coldplayn ja Jay-Z:n hip hop / brittipop -yritelmä?!
Tekstit
4 kommenttia:
Aivan samaa mieltä tietysti Albarnin nerokkuudesta, vaikkakin oma arvostukseni pohjaa selkeästi eniten ysärin puolivälin tekosiin. Tavallaan olisin toivonut, että heppu olis pysynyt ainiaan siinä tietynmerkkisten poolopaitojen, hauskojen mutta piikikkäiden yhteiskuntahuomioiden ja ennen muuta ykkösluokan popkappaleiden maailmassa, mutta kaikki kunnia muuntautumiskyvylle. Albarnista pääsenkin aasinsillalla siihen, että tästä tuntuu tulevan veteraanien vuosi mitä laadukkaaseen brittihenkiseen musaan tulee. Omiin korviini kantautuneista viimeisin tähän sarjaan liittyvä on The Soundtrack of Our Lives, jonka pari uusinta kipaletta maistuvat tällä hetkellä niin hyvin, että keikkalippukin meni varaukseen saman tien. Toivottavasti kohta ilmestyvällä tuplalevyllä on paljon lisää näin kovan luokan tuuttauksia. Kuuntele vaikka itse tämä http://www.zshare.net/audio/5057290767aa5799/ ja tämä http://www.zshare.net/audio/50572805ff3d0d4d/
Joo, tää vuosi on ollut aika överi "brittipopin" kannalta. On tullut niin paljon matskua, että paljon on mennyt ihan ohikin. Esim. uudet Travis, Kaiser Chiefs, Razorlight, The Streets, Keane on kaikki ihan perehtymättä vielä mulla ainakin.
Uusi TSOOL kuulostaa hyvältä! Thrill Me on vähän kuin Get Back ja Oasiskin olisi varmasti ihan ylpeä moisesta biisistä. Utopiassakin on totta kai vähän Beatles-vaikutteita. Tulossa on siis tuplalevy? Se on nykyaikoina melko harvinaista! Mutta sietää tullakin, TSOOLin edellisestähän on jo tosi kauan.
Tarkensit onnistuneesti omaa mielikuvaani Thrill Me'n juurista, jotka itse liitin tuoreeltaan lähinnä yhtyeen täydellisesti omaksumaan Rollari-estetiikkaan. Tosiaan, Get Backin jauhava rytmihän siellä taustalla on. Uusista kipaleista Utopia taitaa olla lopulta jopa parempi, vaikka ei yhtä tarttuva olekaan. Ne nostatukset on vaan poikkeuksellisen hienoja. Tuplalevy Communionin piti jo ilmestyä, mutta päivämäärää on sittemmin siirretty. Aika kunnianhimoista iskeä tiskiin 25 raidan paketti. Saa nähdä, kantaako tupla loppuun asti.
Uudessa Sue-lehdessä on Ebbot Lundgrenin haastattelu. Kuulemma Origin Vol. 2:kin on jo valmiina (ilmeisesti siis ihan nauhoitettuna!), mutta "sen vuoro ei ole juuri nyt"!
Lähetä kommentti