Opiskelen siis poliittista historiaa ja opinto-ohjelmaamme kuuluu tässä vaiheessa ns. "klassikkotentti". Klassikkotentissä suoritetaan kuusi kappaletta poliittisen historian suurten nimien kuuluisia teoksia, mm. Marxia, Macchiavellia ja Aristotelesta.
Vietin siis viime viikon lukemalla Aristoteleen teosta Politiikka. Vaikka suuri osa Aristoteleen muinaisista teorioista onkin melko kauheita (esim. orjien ja naisten asema antiikin Ateenassa), Politiikka sisälsi myös monia erittäin fiksuja ajatuksia, joista itse kukin voisi mielellään ottaa mallia.
Aristoteles muun muassa kirjoitti, että elämässä tärkeintä on vapaa-aika. Työtä pitäisi tehdä joko mahdollisimman vähän tai parhaassa tapauksessa ei ollenkaan. Vapaa-ajalla jokainen sitten opiskelisi filosofiaa, kuuntelisi musiikkia ja osallistuisi politiikkaan ja valtion kehittämiseen. Mielestäni tämä on aivan loistava ajatus ja toteuttaisin sitä erittäin mielelläni. Kaikkea olisi paljon helpompi tehdä, jos mitään ei olisi pakko tehdä.
Samalla viikolla luin uutisen moldovalaisesta opiskelijasta, joka peri saksalaiselta sedältään 950 miljoonaa euroa. Mietin, voisiko tämä moldovalainen onnenpekka nyt alkaa elää aristoteelistä utopiaa? Ainakaan hänen ei tarvitse enää käydä töissä, joten aikaa ja resursseja olisi.
Musiikista Aristoteles muuten sanoo ainakin sen verran, että se on erittäin tärkeä harrastus, mutta huilunsoitto ei ole suositeltavaa, koska se vääntää soittajan naaman epäedustaviin ilmeisiin.
Muuta: Harjoitin eilen kovan luokan rotsismia ja hankin oikein kunnollisen talvitakin.
08 marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hei jes, muutkin joutuu kärsimään näistä. Itse suoritin vuosi sitten samanlaista kurssia ja voi tuska. Tiedän että poliittinen filosofia on tärkeää taustatietoa mutta itselleni olisi riittänyt vähempikin kuin Suomen 10 opintopistettä vastaavat opinnot aiheesta...
Ei nää oo mun mielestä pahoja, mieluummin näitä lukee kuin jotain Raittiusliikkeen historiaa, tms.
No jos toi on vaihtoehto niin sitten. :)
Eikä Ari ole yksin! Ibsenin Nukkekoti-näytelmässä herra Helmer on sitä mieltä että kutominen on rumaa. Molemmat kädet heiluvat ympäriinsä holtittomasti! Siinä on hänestä jotain kiinalaista.
Niinpä hän kehottaa Kristinaa mieluummin kirjailemaan.
"Ari"? Sullapa on melko tuttavallinen suhde herra filosofiin!
Hyvä, että jatkoit blogiasi! Norjakirjoitus oli tylyn hauska.
Mun mielestä ainakin normi-valtio-opin puolella poliittisen filosofian kurssi oli mitä valaisevin. Luulisi avaavan yhdellä jos toisellakin silmiä, kun huomataan, että ihmiskunta on paininut samojen perusongelmien kanssa kautta historiansa. Miten ns. hyvä elämä pitäisi järjestää? Menee vaikeaksi. Itselleni kurssi vahvisti sitä käsitystä, että en ole poliitikko vaikka politiikasta kiinnostunut kyllä olen. On vain äärettömän vaikea asettua rehellisesti esim. jonkin ideologian taakse, kun tietää varsin hyvin, että jokaiseen yksinkertaistavaan maailmankuvaan liittyy omat oletuksensa, jotka ovat kumottavissa.
Niinpä, ja kuinkakohan moni poliitikko loppujen lopuksi edes toimii minkään maailmankuvan mukaan? Ehkä Matti Vanhanen jossain puutarhakaupunkifantasiassaan, mutta... kai se on aika tilanteen mukaan pelaamista aina.
Lähetä kommentti