Tänään sain taas aihetta miettiä, mikä oikein on olennaista. Välillä on hyvä herätä siihen, että jollekin toiselle tärkeintä voi olla aivan jokin muu kuin itselle.En nyt tarkoita tätä mitenkään syvällisesti. Puhun lähinnä musiikista. Sain parin kuukauden takaiseen The Verve -levyarviooni kiinnostavan kommentin. Siinä Markku-niminen henkilö on kanssani eri mieltä The Verven levyn hyvyydestä, mutta ei suinkaan sen takia, että hän ei ehkä pitäisi bändistä tai sen kappaleista, vaan sen takia että levyllä on "3db dynamiikka" ja se on "pelkkää kantti aaltoa alusta loppuun - katso vaikka tietokoneelta".
Markkua ei siis miellytä The Verven uusimman albumin tekninen toteutus. Desibelit, diskantit ja audiokäyrät ovat Markun mielestä ilmeisesti aivan päin honkia, mikä tekee levystä automaattisesti huonon.
En lähde kiistelemään teknisistä asioista. Itse asiassa olen siinä mielessä samaa mieltä, että levyn tuotanto kuulostaa hieman liian siloitellulta ja ohuelta. Ehkä se on juuri sitten näiden db:iden ja kanttiaaltojen syytä. Luultavasti. Mutta toisin kuin näemmä Markulle, itselleni moinen epäkohta on vain lievä harmistus - ei missään nimessä syy olla pitämättä koko levystä. En näe hieman pielessä olevia soundeja niin ärsyttävänä epäkohtana, että jaksaisin alkaa tutkia niiden kuvallista esitystapaa tietokoneella tai pohtia, montako desibeliä ääniaaltojen taso on pielessä.
Minulle olennaisinta musiikissa ovat hyvät kappaleet, hienot melodiat, vaikuttava esitystapa ja sen sellaiset asiat. Niihin keskityn aivan ensimmäisenä. Ja jotenkin tietysti oletin, että kaikille muillekin asia olisi juuri näin. Että musiikki on musiikkia ja sitä kuunneltaisiin mielihyvän ja onnellisuudentunteen toivossa eikä siksi, että saadaan testattua Tekniikan Maailmassa täydet 5 tähteä saaneen surround-hi-fi -järjestelmän ohmien suorituskykyä.
Onneksi Markku muistutti minua siitä, ettei asioita saa yleistää liikaa. Se, mikä pätee itseen, ei välttämättä päde toisiin - ei edes niin simppelissä asiassa kuin pop-musiikissa.
Olen melko varma siitä, että Markku käyttää GoreTex-kenkiä.
Tekstit
2 kommenttia:
ha, hyvä teksti! en oo koskaan ymmärtäny ihmisiä, joilla on omituinen tapa keskittyä musiikissa tollasiin täysiin epäolennaisuuksiin. kuulostaa aika robottiaivoihmiseltä jolla on kuuloaistin, aivojen ja sydämen tilalla viritysmittari. (toivottavasti markku ei lue tätä). nauroin myös tolle loppukommentille!
Joo... Lasse Kurki sanoi joskus, että hyvä biisi on sellanen, joka kuulostaa hyvältä äänitetyltä c-kasetilta patterimankalla soitettuna... Tossa on vinha perä. Toki itse inhoan ylituotettua musiikkia, koska yleensä siinä samalla sitten unohtuu ne biisit. Siksi Doherty ja B&S onkin parhaita. Käytän muuten myös Gore-tex kenkiä. Ne on helvetin kätevät, ei pysty enää luopuun =)
Lähetä kommentti