Viime yönä näin melko häiritseviä painajaisia. Luulen, että niihin vaikutti jotenkin kolmiolääke, jota joudun syömään selkäkipujen takia. Myös tuulisella säällä ja tiedolla aikaisesta herätyksestä saattoi olla osansa. Joka tapauksessa pelästyin oikein kunnolla.Unessa kaikki tapahtui nykien, kuin DVD-elokuvaa sekunti sekunnilta eteenpäin kelattaessa. Yleensä laitan nukkumaan mennessäni tietokoneelta jonkin soittolistan soimaan. Painajaisessa yritin lopettaa soittolistan; katkaisin jopa virran tietokoneen kaiuttimista, mutta pahaenteinen musiikki jatkui silti.
Palasin unessa sänkyyni ja tunsin, kuinka jokin tuli viereeni vuoteeseen. Ajattelin, että sen täytyy olla herra Woland ja kumppaninsa Kissa Bulgakovin romaanista Saatana saapuu Moskovaan. Kuitenkin kun yritin kohdistaa katsettani pimeään huoneeseeni, en nähnyt ketään - tunsin vain. Yhtäkkiä aivojeni oikea puoli jotenkin tärähti ja näin jotain sakeanvihreää. Ajattelin, että nyt piru on astunut sisälleni ja minun pitäisi varmaankin tulla uskoon, jotta voisin torjua sen ja säästyä enemmiltä vahingoilta.
Sitten heräsin. "Tärähdys" aivoissa oli varmasti johtunut siitä, että kova tuulenpuuska oli kopistellut parvekkeeni ikkunaa. En silti uskaltanut laittaa valoja päälle, enkä oikein liikkuakaan. Pelkäsin, että saatana ja kissansa olisivat huoneessani aivan oikeasti. Eivät ne kuitenkaan tietenkään olleet, ja päivänvalossa tapaus tuntui jo vähän huvittavaltakin. Mutta tuona hetkenä pelkäsin aivan oikeasti.
Jos olisin vähän erilainen sielu, pitäisin tätä unisekamelskaa varmasti jonain suurena merkkinä tuonpuoleisesta. Ehkä menisin kertomaan siitä TV7:lle, kirjoittaisin siitä kirjan ja pitäisin sen pohjalta luentokiertueen Yhdysvaltojen uskonnollisilla sydänmailla. TV7:lla oli oikeasti pari viikkoa sitten mies, joka kertoi Jumalan vieneen hänet George W. Bushin ja Alan Greenspanin salaisiin tapaamisiin, joissa sovittiin talouspolitiikasta joka sitten myöhemmin toteutui. Tämä oli miehen mukaan Jumalan tapa todistaa suuruuttaan. Huipputason kokouksia Jumalan kanssa seurattuaan mies tuli totta kai uskoon ja meni seuraavalla viikolla paikalliseen seurakuntaan. Siellä hän yllättyi ja hämmästyi, kun muut eivät ilmeisesti olleetkaan käyneet Valkoisen talon neuvotteluhuoneissa Jumalan kanssa.
Se oli hienon hullu tarina. Itse voisin ehkä kehitellä jotain samanlaista, mutta en taida jaksaa. Nyt on marraskuu ja pimeää ja kylmää ja tylsää. Ja seuraava yö taas edessä. Haluaisin vain nukkua yöni rauhassa, ilman houreisia välikohtauksia. Vaikka en tv-evankelistaksi sitten pääsisikään.
Tekstit
4 kommenttia:
Sä näät aina jotenkin suureellisia unia. Itse olen nähnyt viime aikoina hirmuisesti ihan friikkejä unia, mutta niissä seikkailee lähinnä jollan tasolla tuttuja tai sitten ihan keksittyjä hahmoja ja ne perustuu lähinnä ihmisten välisiin keskusteluihin. Sangen monimutkaisia ne on silti.
Jos me oltais kirjailijoita ja kirjoitettais kirjoja unien perusteella sulta syntyisi varmaankin jotain kafkamaista ja multa tulisi ennemmin jotain tolstoita. siis jos me oltais hyviä kirjailijoita.
Hmm, joo mun pitäis varmaan joskus lukea jotain Kafkaa, niin voisin sitten olla tästä jotain mieltä. ;-)
Ei tarvii lukea. Aina kun koet olevasi jotenkin ahdistavassa tilanteessa, niin hoet vaan, että onpa kafkamaista. On helppoo olla intellektuelli.
anonyymi: ei se ahdistavuus nyt ehkä ollut se pointti.
Lähetä kommentti