Marraskuut ovat yleensä vaikeita. Pitkiä, kylmiä, märkiä ja tylsiä. Kuukausista huonoimpia.Tänä vuonna marraskuu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen hyvä. Olen jopa huomannut olevani marraskuuhun ja muuhunkin aivan tyytyväinen. Perjantaina kävelin töihin pimeässä ennen aamukahdeksaa vaakasuoran ja jääkylmän sateen piiskatessa kasvojani, mutta tunsin silti kaiken olevan oikein hyvin.
En tiedä, mistä tällainen rauhallisuus ja hyvä olo johtuu. Ehkä 9 viikon kesälomalla oli jonkinlainen rauhoittava vaikutus; en ole kesän jälkeen oikein osannut hermoilla asioista niin kuin ennen. Tai ehkä syynä on vakituinen työ: kun kuukausittaista rahantuloa ei tarvitse koko ajan erikseen miettiä (vaikka rahaa ei paljon tulekaan - ja itse työ on hyvin tylsää), on elämässä yksi merkittävä huolenaihe vähemmän. Osatekijä onnellisuudessa on luultavasti myös suoriutuminen seminaarityöstä kohtalaisen vaivattomasti: huomasin, että isojakin asioita saa tehtyä lyhyessäkin ajassa, eikä pahamaineinen professori edes lytännyt työtäni tavalliseen tapaansa.
Tuntuu oudolta, kun kaikki on hyvin. Ja vieläpä marraskuussa! En ole tottunut tällaiseen.
Pian täytyy virittää lehdenjakajan joulukalenteri ja alkaa listata vuoden parhaita levyjä ja biisejä. Ajattelin tehdä vuosilistat tänä vuonna jo joulukuun alussa, jotta voin sitten vuoden lopussa tehdä koko vuosikymmenen parhaille omat listauksensa. Ainoa ongelma tämän vuoden listojen suhteen on se, että en voi missään nimessä sanoa kuulleeni kaikkia relevantteja levyjä tältä vuodelta. Esimerkiksi Manic Street Preachersin uusi levy jäi keväällä jotenkin täysin väliin. No, ainakin TOP5 on joka tapauksessa muutenkin jo kohtalaisen selvästi rajattuna...
Muuta: Mielestäni joulutortut ovat ehdottomasti parhaimmillaan jääkaappiviileinä.
Tekstit
11 kommenttia:
Tämä marraskuu on mennyt tosi nopeesti eikä ole edes tuntunut niin kamalalta kuin yleensä. Kuvalle peukku.
http://intellectualshit.tumblr.com/
Niin ja jos joulutortut on parhaimmillaan jääkaapin kylmänä (totta), niin joulupiparit on parhaimillaan uunituoreina. Laitatko torttujen päälle tomusokeria :-D?
http://intellectualshit.tumblr.com/
Mun mielestä itse asiassa ihan kaupan Annas-piparit on kaikkein parhaita, ne ohuet. En jaksa väsäillä itse.
Ohuet piparit on kamalia! Piparin kuuluu olla niin paksu, että se on päältä kovettunut mutta sisältä pehmoisa ja taikinainen! Näin siis minun makuuni... Ja paljon tomusokerikuorrutetta!
-Taavi
Yhdeksän viikon tauko tekee todellakin hyvää, itse juuri palasin saman pituiselta lomautukselta. (Toivottavasti rento olo jatkuu töistä huolimatta.)
Manicsin levyyn kannattaa muuten ehdottomasti tutustua kunnolla, se noussee omalla vuosilistallani ihan kärkeen.
Joo, siis oon sen pariin kertaan kuulostellut läpi ja hyvältähän se tosiaan vaikuttaa. Joke Sport Severed jäi jotenkin päällimmäisenä mieleen. Mutta siis en varmaan kykene laittamaan sitä Vuoden Parhaat -listaan, koska en ole kuunnellut sitä tarpeeksi - vaikka se varmastikin ansaitsisi kyllä paikan listalla. Nää on vakavia juttuja. ;-)
Olisi kiva nähdä sun lista myös...
Kyllä, vakavia juttuja todellakin! Itseltänikin on tänä vuonna jäänyt monta levyä kuulematta tai liian vähälle kuuntelulle, Spotifysta huolimatta (vai sen takia?). Mutta varmasti tulee kuitenkin tehtyä lista vuoden parhaista levyistä, luultavasti myös vuosikymmenen. Voin toki laittaa linkin sitten. :)
Manicsista vielä sen verran, että en ollut jaksanut tutustua mihinkään niiden levyihin This Is My Truthin jälkeen, mutta uusin palautti minut faniksi kertaheitolla. Hienoa että joskus voi käydä näin.
Kyllä jo Send Away The Tigerskin oli itse asiassa aika mainio levy omassa tyylissään. Siinä on pari ihan klassikkobiisiä.
Ja nyt 5 vuoden perspektiivistä Lifebloodkin on oikeastaan tosi hyvä levy. Hyvin epä-manicsinen, mutta ihan tyylikäs.
Mäkin oon miettinyt sitä, että miten Spotify vaikuttaa kuunteluun. Tavallaan jopa tuntuu, että se vähän haittaa. Sieltä kuunneltuja levyjä ei ota niin "tosissaan", kuin jos ne olisi hankkinut CD:llä tai edes ladannut. Tietysti sieltä voi aina tsekkaa kaikki uudet, mutta sitten se aina vähän jää siihen tsekkaamiseen - harvoin jaksaa Spotifyn kautta tutustua johonkin pidempään.
Jälleen uusi merkki aikojen muutoksesta: Hankin Arcticseista lopullisesti innostuttuani koko niiden tuotannon sinkkuineen ja devareineen, minkä kautta huomasin, että Humbugin sinkkuja ei ilmeisesti julkaista lainkaan cd-versioina.
Spotifyjutusta ananaspipari(?)fani on oikeassa, ei sieltä jaksa pahemmin kuunella. Mun mielestä lifeblood on ihan top3 kamaa manicseilta.
Joo, Humbuugit on tulleet vain vinyyleinä, ja ilmeisesti osittain vain Oxfam-kirpputorikauppojen kautta. CD-single on kuollut. (Tosin se on ollut kuollut jo varmaan pari vuotta.) Harmi sinänsä, sillä jos ei omista vinyylisoitinta (esim. itse en omista), saa b-puolet ainoastaan digitaalisina.
Lähetä kommentti