Itseluottamus

Tänään tapahtui vaikka mitä asioita, olin mm. raveissa (hevosia, vedonlyöntiä, metrilakua, jne.). Mutta mistä haluan kirjoittaa (lähinnä omaan muistiin painamisen vuoksi) on itseluottamus.

Eräs opiskelijatoverini esitti tänään taas yhden mahtavan esimerkin omasta itseluottamuksestaan, jota tietyllä tapaa kadehdin. Hän keskusteli jonkun toisen henkilön kanssa, ja sanoin siihen väliin että "Hyvä huomio, olen kanssasi erittäin samaa mieltä!", johon hän vastasi: "Saat olla onnellinen olessasi seurassani, olen niin loistava ajattelija" (suurin piirtein noilla sanoilla)! Sitten hän kääntyi välittömästi takaisin keskustelukumppaniinsa päin.

Raja hyvän itseluottamuksen ja kusipäisyyden välillä on hienon hieno, mutta itse ainakin otin tämän huumorilla ja minusta se oli todella hauska juttu. Haluaisin olla yhtä itsevarma kuin esimerkissä mainittu kaverini - kunhan vain muistaa säilyttää tietyn itseironian tason, niin tuollainen käytös toimii.

Hyvää vappua kaikille lukijoille (jos sellaisia on)!


Kuunneltavaa tänään:
Robbie Williams - I Will Talk And Hollywood Will Listen
("I wouldn't be so alone / If they knew my name / In every home / Kevin Spacey would call on the phone / But I'd be too busy")

Tweet

Hyviä viimeaikaisia mainoksia

Joskus vähän aikaa sitten listasin huonoja mainoksia. No, nyt on samalta suunnalta iloisempiakin aiheita ja pari hyvää mainosta.

Ensimmäinen on DNA:n "Karmea kapula" -mainoskampanja. Se perustuu tietenkin hyvin yksinkertaiseen vitsiin, että sanasta "kapula" tulee mieleen "krapula". Pätkissä todella krapulaisen näköinen mies mm. kieltäytyy menemästä töihin, koska hänen kapulansa on niin karmea. Sitten häntä kehotetaan menemään DNA-kauppaan ostamaan uusi matkapuhelin. Yksinkertaista, mutta hyvän toteutuksen johdosta toimivaa.

Toinen todella hauska mainos on uusi Fanta-mainos. Siinä kaksi tyttöä kiipeää korkeaan puuhun innoituksenaan sananlasku, jossa sanotaan: "Kun kiipeät Rakkauden puuhun Fanta kertoo sinulle rakastettusi nimen". Tytöt kiipeävät puun latvaan Fanta-pullo käsissään ja perille päästyään kysyvät pullolta rakastettujensa nimeä. Pullo kuitenkin tippuu tytöiltä ja he ehtivät hetken aikaa näyttää todella pettyneiltä. Sitten puusta alkaa kuulua kahinaa ja paikalle ilmestyy nuori mies, joka on poiminut tippuneen Fanta-pullon. Hän ojentaa sen takaisin toisella tytöistä ja sanoo "Nimeni on JimiJimiNukuNukuHumuAbuaa" (tai jotain siihen suuntaan). Todella hauska nimi, ja koko mainos on tehty kiehtovan sympaattisesti!


Kuunneltavaa tänään:
The Beautiful South - My Book
The Beautiful South - Perfect 10

Tweet

Kuunneltavaa tänään (tai oikeastaan eilen)

(Kuvat taisivat mennä vähän vinoon?) Joskus iPodia satunnaissekoituksella kuunnellessa tulee sellaisia mahtavia hetkiä, että laite soittaa jonkun kappaleen, jota ei ole pitkään aikaan kuullut ja joka jotenkin sopii juuri siihen tilanteeseen maailman parhaiten. Tänään näin tapahtui kahdesti.

Ensin kuulin kauanunohdetun englantilaisen Gay Dad -yhtyeen kappaleen Dimstar levyltä Leisure Noise. Gay Dad oli joskus vuonna 1999 Britannian kuumin uutuus ja bändiä hehkutettiin mm. NME:ssä kuin viimeistä päivää. Gay Dadilla oli kaikkea: huomiota herättävä nimi, tyylikäs ulkonäkö, taitoa esiintyä mediassa ja suosittu esikoishitti To Earth With Love. Debyyttilevy Leisure Noise sai lehdistöltä kohtalaiset arvostelut ja kaikki näytti menevän putkeen. Paitsi että levy ei ollut mikään mestariteos. Eikä sitä myyty kovin paljon. Eikä Gay Dad kiinnostanut enää ketään vuoden kuluttua (toinen levy julkaistiin muistaakseni 2002 tai 2003, se sai myös hyviä arvosteluja mutta ei myöskään myynyt menestyksekkäästi).

Suuresta antikliimaksista huolimatta Leisure Noise sisältää pari melko mainiotakin kappaletta, joista tänään sattumalta kuulin biisin nimeltä Dimstar. Kun se alkoi soimaan, jouduin oikein miettimään, että "Mikä on tämä hyvä kappale? Kentiä ehkä?" ennen kuin tajusin, että se on surullisenkuuluisa Gay Dad. Toinen hyvä kappale levyltä on A Different Kind Of Blue ja myös FIFA'99 -futispelissä kuultu Joy! on ihan tarttuva rallatus. Gay Dad kävi myös Suomessa syksyllä 1999 ja luulen, että näin yhtyeen laulajan kävelemässä Pohjoisella Rautatiekadulla. En tosin ole ihan varma.

Toinen loistobiisi, josta iPod minua tänään muistutti on The Clashin Rudy Can't Fail. Se on juuri loistavasti kevääseen passaava biisi: rento, reipas ja tarttuva. Loistolevyltä London Calling, siis. Ystäväni Teemu Tapanainen sai minut ostamaan London Callingin joskus 3-4 vuotta sitten ja muistan hänet ikuisesti siitä. Suosittelen levyä aivan kaikille, se sisältää niin monen eri tyylistä musiikkia, että siitä ei voi olla pitämättä!

Kannattaa etsi edellä mainitut kappaleet käsiinsä jotain kautta. En nyt kehota piratismiin, mutta sanon ihan muuten vaan, että LimeWire on hyvä ohjelma.

Tweet

Elokuva: V niin kuin verikosto

V niin kuin verikosto (V For Vendetta) on The Matrix -elokuvien käsikirjoittajien Andy ja Larry Wachowskin uusi, sarjakuvaan perustuva synkkä tulevaisuudenvisio. Tarinassa eletään vuotta 2000-jotain ja Englannista on tullut tiukan diktatuurin hallitsema totalitaristinen valtio, jossa kansalaisoikeuksia ei enää tunneta. Mystinen naamiosankari V kuitenkin ottaa ohjat omiin (vakavia palovammoja kärsineisiin) käsiinsä ja hurjan suunnitelman kautta haluaa tuoda esille hallinnon mädännäisyyden ja palauttaa avoimen demokratian.

Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana mietin, että mihin oikein olen €10 tuhlannut: elokuvan sankari näyttää olevan liikkumatonta naamiota käyttävä, v-kirjaimella riimittelevä karatemestari eikä koko hommassa näytä olevan päätä eikä häntää. Sitten tarina kuitenkin pääsee lentoon ja imee mukaansa. Diktatuuri-Englantiin on otettu helposti tunnistettavia piirteitä Hitlerin Saksasta ja mm. USA:n toimista Guantanamon vankileirillä. Elokuva on Hollywood-elokuva, mutta brittinäyttelijät pistävät parastaan ja päähahmoksi nouseva Natalie Portman on mainio.

Lyhyesti sanottuna, V niin kuin verikosto on paras elokuva, jonka olen viime aikoina nähnyt. Elokuva, jonka juoni on niin hyvä, että loppukliimaksina tapahtuva parlamenttitalon räjäyttäminen ei oikein tunnu miltään, on todellakin erikoislaatuinen. Tarina sisältää hyvin monia tasoja ja yhtymäkohtia sekä historiaan että nykypäivään. Mukana on myös Wachowskeille tyypillisiä tyylikkäitä one-linereita, kuten vaikkapa "Vallankumous ilman tanssia ei ole toteuttamisen arvoinen" tai "Kansan ei tulisi pelätä hallitustaan - hallituksen tulisi pelätä kansaansa" ym. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!

Arvio: 4/5

Tweet

Kaksi tänään herännyttä ajatusta (tai toinen on oikeastaan jo vanhempi)

1) Mikään sinappi ei ole tarpeeksi vahvaa
kaikki tuntuvat aluksi sopivan vahvoilta, mutta pitempiaikaisessa käytössä teho laimenee

2) Käsissä saisi olla enemmän läskiä ja vähemmän luuta
pää tulee kipeäksi kun nojaa koviin käsiin kun yrittää nukkua kirjastossa (toisaalta tähän ongelmaan on ratkaisu: älä nuku kirjastossa, vaan opiskele kunnolla!

Kuunneltavaa tänään:

Pulp - Have You Seen Her Lately?
Morrissey - The World Is Full Of Crashing Bores
Crowded House - She Goes On

P.S. Ai niin, kävin tänään Valtioneuvoston kansliassa "luokkaretkellä". Olimme mm. Matti Vanhasen työhuoneessa! Ja Presidentin esittelyhuone on ehkä hienoin huone, jonka olen ikinä nähnyt. Kierroksen jälkeen oli tarjolla kahvia ja kolmea erilaista keksiä.

Tweet

Kaksi hymyä

Tänään huomasin kaksi erilaista hymyä, jotka ovat huomion arvoisia.

Ensinnäkin, Kaisaniemen K-Marketissa kassaneiti hymyili todella kauniisti. Mielestäni hän hymyili minulle enemmän kuin muille asiakkaille. Tätä on tapahtunut ennekin. Luultavasti kuvittelen vain. Ja on myös ehkä hieman surullista, että "Tarvitsetko kuittia?" oli yksi päiväni kohokodista...

Toinen hymy ei ollut kohdistettu minulle (jos oli ensimmäinenkään), mutta se sai minut ajattelemaan hymyilijän luonnetta. Tämän tapauksen selittäminen vaatii hieman taustatietoja: Aleksandria-opiskelijakirjastossa tarvitaan ovista liikkumiseen illalla klo 20 jälkeen erityinen avain. Ilman sitä ei pääse ovista sisään rakennuksen sisälläkään (ovista ulos pääsee kyllä).

Lukusalissa erään naisen puhelin soi ja hän ryntäsi salin ulkopuolelle puhumaan. Kiireessään hän unohti avaimensa salin puolelle, ja joutui koputtamaan oveen, että pääsisi takaisin sisälle. Hänelle avasi oven nainen, joka hymyili sattumukselle ystävällisesti ja ymmärtäväisesti.

Panin merkille, että Ovenavaajanainen hymyili vielä silloinkin, kun Avainmenunohtajanainen ei enää nähnyt hänen kasvojaan. Eli ovenavaajan mielestä tapahtuma oli ilmeisesti todellisesti sympaattisen hymyn arvoinen. Hän on siis varmasti aivan oikeasti kiltti ihminen.

Itse olisin ehkä hymyillyt n. 0,5 sekuntia ja sitten näyttänyt totista naamaa ilmaistakseni Avaimenunohtajalle, että "kyseessä ei ole mikään suuri erehdys, mutta älä viitsi tehdä samaa enää uudestaan". En vain ilmeisesti ole niin mukava kuin Ovenavaaja.

Tweet

Onko donitsi "donitsi" jos siinä ei ole reikää?

Tämä tuli äsken mieleen, kun söin donitsin jossa reikä oli suklaakuorrutteesta ummessa.

Onko donitsi mikään donitsi jos siinä ei ole reikää? Muuttuuko se silloin pullaksi tai munkiksi? No, hyvää se ainakin oli.

Tweet

"We might not be free, but at least we're cheap"

Otsikon teksti oli viime syksynä maalattu spray-maalilla johonkin oveen. Nyt viimeksi kun katsoin, se oli pesty pois. Sattuisiko kukaan tietämään, mistä lause on peräisin? En nimittäin löytänyt mitään vastaavaa ainakaan Googlesta. Jos aforismi on itse keksitty, niin täytyy onnitella keksijää! Mielestäni se on ehdottoman nerokas. Kuulostaa ihan joltain Pulpin sanoitukselta!

Toisiin asioihin: olin eilen Helsingin Ylioppilaiden Elävän Musiikin Yhdistyksen eli HELMUT ry:n perustamiskokouksessa. Yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus on painostaa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskuntaa (HYY) rakentamaan lisää ja parempia bänditiloja tulevaan "kolmanteen ylioppilastaloon" Kampin Leppäsuolla. Toivotan todella onnea yhdistykselle ja uskon, että se varmasti onnistuu tavoitteessaan! Silti olin hieman pettynyt perustamiskokouksen osanottajiin. Paikallaolijoista varmaankin puolet olivat teekkareita (ei siinä mitään pahaa, mutta...) ja loput vähän sellaisia hippejä/nörttejä. Tilannetta kuvaa hyvin se, ettei yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi löydetty ehdokasta kuin melkein väkisin, ja suurin osa yhdistyksen hallitukseen halunneista halusi siihen varajäseniksi. Ei kovin "aliupseerimaista toimintaa", kuten eräs ystäväni asian ilmaisisi. Vähän reippautta tarvittaisiin lisää!

Kuunneltavaa tänään:

Pulp - Monday Morning

Pulp - Bar Italia

Tram - Blackmailers ;-)

Tweet

Musiikin tekstittäminen televisiossa

Äsken esitetyssä Late Night With Conan O'Brienin jaksossa esiintyi musiikkivieraana Fiona Apple (kuvassa). Applen laulama kappale oli jostain syystä tekstitetty suomeksi - näin ei ole ennen Conanissa tehty (tekstittäjä on Kalle Niemi).

Vieraskielisen musiikin tekstittäminen suomalaisissa televisio-ohjelmissa ei kuitenkaan ole mikään harvinaisuus. Esimerkiksi monet TV2:lta tulevat konserttitaltioinnit on tekstitetty, ja legendaarisin tekstitetty musiikkiohjelma on tietenkin Euroviisut.

Ainakin minulle tekstityksestä on pelkkää haittaa eikä yhtään hyötyä. Luulisi, että jokainen ala-asteen suorittanut suomalainen osaa sen verran englantia, että saavat pop-kappaleiden sanoista tarpeeksi selvää. Ja sitä paitsi: hyvin harvoissa biiseissä sanotaan mitään niin tärkeää tai nokkelaa, että englantia osaamattomienkaan olisi tarpeellista saada tietää se suomeksi. Tekstin ja musiikin yhtäaikainen seuraaminen tekee kummankin seuraamisesta puolittaista ja turhauttavaa. Lisäksi käännökset ovat yleensä melko hirveitä C-luokan riimittelyjä.

Toisaalta käännösten huonous voi tietenkin johtua alkuperäistekstin huonoudesta. Tämän takia en ikinä suomenkielistä musiikkia kuuntelekaan. Äidinkielellä sanoitukset tuntuvat liian konkreettisilta ja vievät tehoa musiikin muilta (mielestäni tärkeämmiltä) osilta. Vieraskielistä musiikkia kuunnellessa kiinnittää ensimmäiseksi huomiota melodiaan tai rytmiin, ei välttämättä sanoihin. Lisäksi kaikenlaiset "Yeah, baby" -tyyliset kliseet toimivat ainoastaan englanniksi - suomeksi ne kuulostavat liian naurettavilta.

Eli vetoomukseni tv-kanaville on: älkää tilatko vieraskielisiin musiikkiesityksiin tekstityksiä, kiitos! Se on pelkästään turhaa, häiritsevää, mautonta ja rasittavaa.

Tweet

Keanen uusi single

Tästä voi ladata Keanen uuden singlen Is It Any Wonder? Single julkaistaan Englannissa 29.5. ja se on tulevalta Under The Iron Sea -levyltä. Kuulostaa energiseltä ja sopivan uudentyyliseltä Keane-kappaleelta!

Itse en ole mikään hurja Keane-fani, mutta totta kai esimerkiksi Somewhere Only We Know oli pari vuotta sitten vuoden kovimpia biisejä. Silti hämmästelen sitä, miten Keane on niin suosittu Englannissa ja Suomessakin. Olisi luullut että "ei-ollenkaan-kitaroita" -temppu olisi kulunut nopeasti, mutta niin ei ole käynyt. Ilmeisesti Hopes And Fears oli sitten niin kova levy, kuin mitä kaikki ovat sitä kehuneet. Täytyy varmaan poimia, jos tulee alennusmyynneissä vastaan... Sitäpaitsi se jatkaisi tämän vuoden värittömien levynkansien sarjaa...

Keane-infosta krediitit Torrin blogille Texasiin. Mahtava blogi kaikin puolin!

Tweet

Coldplayn uusi video - MITÄ!?

Coldplayn uusi musiikkivideo kappaleeseen The Hardest Part on melko hämmästyttävä. Videossa bändi on yhdistetty digitaalisesti 80-luvun amerikkalaiseen makasiiniohjelmaan, jossa esiintyy eriskummallinen tanssipari: parikymppinen mies tangoissa ja 84-vuotias nainen erittäin ihonmyötäisessä puvussa!

Mies ja nainen tanssivat hurjia nostoja ja pyörityksiä sisältävää ohjelmanumeroaan samaan aikaan kuin Coldplay soittaa vieressä melko rauhallista kappalettaan. Video löytyy esim. YouTubesta http://www.youtube.com/results?search=coldplay+hardest+part&search_type=search_videos

Mummotanssivideo on jakanut mielipiteitä Coldplayn virallisella keskustelufoorumilla hyvin rankasti. Noin puolet tuntuvat olevan sitä mieltä, että video on surkein musiikkivideo, joka ikinä on tehty. Toinen puolisko taas pitää sitä osoituksena Coldplayn rohkeudesta musiikkiteollisuuden edessä ja kaivattuna huumorintajun ja itseironian välkähdyksenä.

Itse olen hieman näiden kahden väliltä. Vanhuksen tanssi on kyllä niin häiritsevän omituista, että se vie huomion kokonaan pois itse kappaleesta. Toisaalta video todellakin on rohkea veto bändiltä, jonka viimevuotista X&Y -levyä, jolta tämäkin single on irrotettu, on myyty maailmalla n. 9 000 000 kappaletta. Chris Martin ja kumppanit osoittavat tällä videolla, että he eivät paljon välitä, myydänkö X&Y:tä enää yhtään enempää. Ainakaan mitään cool-imagoa tämä video ei lisää. Vai lisääkö? Ehkä pitää katsoa se vielä muutaman kerran uudestaan, ennen kuin voi päättää!

Tweet

Näytelmäarvostelu: Fundamentalisti

Kävin eilen katsomassa Juha Jokelan ohjaaman näytelmän Fundamentalisti Teatteri Jurkassa. Pääosissa (ja ainoissa osissa) olivat Antti Virmavirta ja Irina Pulkka.

Jo Teatteri Jurkka (kuvassa etuovi) itsessään on mielenkiintoinen paikka. Se on huoneteatteri, ja esiintymis"sali" on todellakin aivan normaalin olohuoneen kokoinen. Tunnelma oli siis todella tiivis, yleisö ja molemmat näyttelijät näkivät toisensa silmästä silmään.

Fundamentalisti kertoo papista (Virmavirta), joka haluaisi uudistaa vanhoillista kirkkoa, ja hänen entisestä rippileiriläisestään (Pulkka), josta on tullut fundamentalistisen uskonnollisen lahkon jäsen. Kaksi näkemystä uskonnosta, Raamatusta ja ihmisluonnosta kohtaavat ja lopulta konflikti paisuu niin suureksi, että astutaan jo mielenterveyden toiselle puolelle.

Kaksi näyttelijää piti 2,5 -tuntisen näytelmän hyvin hallussaan, eikä tyhjää toljottelua ollut. Koko näytelmä oli täynnä erittäin painavaa dialogia, ja jokaista repliikkiä täytyi kuunnella ajatuksella. Pieni lava muuttui hienon monipuolisesti tarinan mukaan ajassa ja paikassa, ja valoilla luotiin intiimi ja jännittävä tunnelma. Hieno efekti oli myös näytelmässä suuressa osassa ollut papin asunnon ulko-ovi, joka todellisuudessakin oli ovi teatterista kadulle!

Näytelmä herätti paljon ajatuksia ja laittoi pohtimaan sitä, kuka oikeastaan on "fundamentalisti" ja mitä on "fundamentalismi". Vaikka pääteema oli uskonto, näytelmä ei käsitellyt pelkästään uskontoa vaan siitä voi vetää vertauksia elämään laajemminkin. Mukana oli myös huumoria, vaikka yleistunnelma olikin hyvin vakava ja jopa ahdistunut.

Arvio: 3/5 + 0,5 pistettä lisää hyvästä Pepsistä väliajalla

Tweet

Pantteripäivä ja "kiva"

Tänään kotimatkalla bussissa kolmella vierekkäin / peräkkäin istuvalla naisella oli pantterikuvioisia reunuksia tms. hatuissaan tai takeissaan. Ja kotikadulla vielä neljännellä! Pantteri on suosittua?

En kyllä täysin tajua sen suosiota. Se on niin ilmiselvästi tekopantteria, eikä oikeaa. Huijaus ei mene kellekään läpi.

Toinen juttu: Olin tänään kirjastossa ja seisoin jonossa varaustiskille. Kun vuoroni tuli, virkailija sanoi "Kiva". Olin hyvin mielissäni, että onpa kohteliasta että virkailija niin pitää tuloani kivana. Sitten tajusin, että hän tietenkin sanoi "Hetki vain!", koska hänellä oli joku muu asia kesken. Hän vain puhui niin hiljaa kuiskaten, etten saanut selvää.

Vähän samanlainen tapaus kuin se, kun viime kesänä ostin vahingossa tupakkaa. Olin huoltoasemalla ja ostin karkkipussin. Laitoin sen tiskille ja sanoin "Tällainen, kiitos". Myyjä kuuli että olin sanonut "L&M:ää" ja otti hyllystä tupakka-askin, skannasi sen viivakoodin ja kertoi hinnan. Se oli kannaltani hieman noloa.

Eli muistio itselle:

1) Puhu selkeästi
2) Älä sano "Tällainen, kiitos" tms., koska sehän on itsestään selvää, että jos laitat jotain tiskille, niin se on se mitä haluat silloin ostaa.

Tweet

Harmaat levyt

Tämä on näköjään ollut minulle hyvin harmaa levyvuosi. Neljä viidesosaa niistä levyistä, joita olen tänä vuonna ostanut, ovat kansiltaan mustavalkoisia, harmaasävyisiä tai muuten melko värittömiä.

• Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm Not: mustavalkoinen
• Richard Ashcroft - Keys To The World: mustavalkoinen
• U2 - Achtung Baby: värillinen
• Placebo - Once More With A Feeling: mustavalkoinen
• New Order - Singles: valkoinen / beessi

Kaksi jälkimmäistä ostin eilen Stupidosta. Siellä on nyt mahtavat StupidoWiikot ja musiikin kilohinta on kohdillaan: esim. New Orderilta 31 kappaletta / €10!

Tweet

Puhtaat kadut: kevät

Kevään tulo tapahtuu kuin huomaamatta. Yksi parhaista asioista siinä on se, kun talven hiekoitushiekat siivotaan pois kaduilta. Yhtäkkiä vain huomaa, että käveleminen on kevyempää ja helpompaa!

Kuunneltavaa tänään:

Oasis - Love Like A Bomb
Gorillaz - El Mañana
The Guillemots - Trains To Brazil (mahtava kappale - Arctic Monkeysin jälkeen parasta vuonna 2006!)

Tweet

Pieni asia, jota kaipaan

Tulin juuri kotiin Mirkovicin keikalta (arvio: 4/5) ja ulkona satoi kuin saavista kaatamalla. SuperNintendo -tuntijoille voisin kuvailla, että ilma ja tunnelma oli kuin Zelda: A Link To The Pastin alusta. Vain vähän aikaa kerrostalossa asuneena mieleeni tuli se, miten kaipaan katolle ropisevan sateen ääntä. Porraskäytävässä toiseksi ylimmässä kerroksessa se vielä kuuluu, mutta sisällä asunnossa ei enää. Sateen ääni on niin rauhoittavaa, kun yrittää nukahtaa. Kuin nukkuisi vesiputouksen sisällä. Onneksi tuulisella ilmalla sade ropisee edes ikkunoihin, sekin on jonkinlainen lohtu.

Tweet