23 huhtikuuta 2006
Elokuva: V niin kuin verikosto
V niin kuin verikosto (V For Vendetta) on The Matrix -elokuvien käsikirjoittajien Andy ja Larry Wachowskin uusi, sarjakuvaan perustuva synkkä tulevaisuudenvisio. Tarinassa eletään vuotta 2000-jotain ja Englannista on tullut tiukan diktatuurin hallitsema totalitaristinen valtio, jossa kansalaisoikeuksia ei enää tunneta. Mystinen naamiosankari V kuitenkin ottaa ohjat omiin (vakavia palovammoja kärsineisiin) käsiinsä ja hurjan suunnitelman kautta haluaa tuoda esille hallinnon mädännäisyyden ja palauttaa avoimen demokratian.
Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana mietin, että mihin oikein olen €10 tuhlannut: elokuvan sankari näyttää olevan liikkumatonta naamiota käyttävä, v-kirjaimella riimittelevä karatemestari eikä koko hommassa näytä olevan päätä eikä häntää. Sitten tarina kuitenkin pääsee lentoon ja imee mukaansa. Diktatuuri-Englantiin on otettu helposti tunnistettavia piirteitä Hitlerin Saksasta ja mm. USA:n toimista Guantanamon vankileirillä. Elokuva on Hollywood-elokuva, mutta brittinäyttelijät pistävät parastaan ja päähahmoksi nouseva Natalie Portman on mainio.
Lyhyesti sanottuna, V niin kuin verikosto on paras elokuva, jonka olen viime aikoina nähnyt. Elokuva, jonka juoni on niin hyvä, että loppukliimaksina tapahtuva parlamenttitalon räjäyttäminen ei oikein tunnu miltään, on todellakin erikoislaatuinen. Tarina sisältää hyvin monia tasoja ja yhtymäkohtia sekä historiaan että nykypäivään. Mukana on myös Wachowskeille tyypillisiä tyylikkäitä one-linereita, kuten vaikkapa "Vallankumous ilman tanssia ei ole toteuttamisen arvoinen" tai "Kansan ei tulisi pelätä hallitustaan - hallituksen tulisi pelätä kansaansa" ym. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva!
Arvio: 4/5
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
mulla on ikävä suomea. haluun tulla jo kotiin. hmf.
Se on vähän sama kuin vuodenajoissa, aina on ikävä sinne, missä ei juuri sillä hetkellä ole...
Voilà! In view, a humble vaudevillian veteran, cast vicariously as both victim and villain by the vicissitudes of Fate. This visage, no mere veneer of vanity, is it vestige of the vox populi, now vacant, vanished. However, this valorous visitation of a by-gone vexation, stands vivified, and has vowed to vanquish these venal and virulent vermin vanguarding vice and vouchsafing the violently vicious and voracious violation of volition. The only verdict is vengeance; a vendetta, held as a votive, not in vain, for the value and veracity of such shall one day vindicate the vigilant and the virtuous. Verily, this vichyssoise of verbiage veers most verbose so let me simply add that it's my very good honor to meet you and you may call me V.
Heheh
Toi oli just se kohta, missä mä vähän epäilin että tuleeko tästä leffasta mitään. Suomeksi se oli vielä käännetty että "Verbaalinen vissyvesi..." jne. ;-)
Lähetä kommentti