(arvio: 4/5) ja ulkona satoi kuin saavista kaatamalla. SuperNintendo -tuntijoille voisin kuvailla, että ilma ja tunnelma oli kuin Zelda: A Link To The Pastin alusta. Vain vähän aikaa kerrostalossa asuneena mieleeni tuli se, miten kaipaan katolle ropisevan sateen ääntä. Porraskäytävässä toiseksi ylimmässä kerroksessa se vielä kuuluu, mutta sisällä asunnossa ei enää. Sateen ääni on niin rauhoittavaa, kun yrittää nukahtaa. Kuin nukkuisi vesiputouksen sisällä. Onneksi tuulisella ilmalla sade ropisee edes ikkunoihin, sekin on jonkinlainen lohtu.
01 huhtikuuta 2006
Pieni asia, jota kaipaan
Tulin juuri kotiin Mirkovicin keikalta (arvio: 4/5) ja ulkona satoi kuin saavista kaatamalla. SuperNintendo -tuntijoille voisin kuvailla, että ilma ja tunnelma oli kuin Zelda: A Link To The Pastin alusta. Vain vähän aikaa kerrostalossa asuneena mieleeni tuli se, miten kaipaan katolle ropisevan sateen ääntä. Porraskäytävässä toiseksi ylimmässä kerroksessa se vielä kuuluu, mutta sisällä asunnossa ei enää. Sateen ääni on niin rauhoittavaa, kun yrittää nukahtaa. Kuin nukkuisi vesiputouksen sisällä. Onneksi tuulisella ilmalla sade ropisee edes ikkunoihin, sekin on jonkinlainen lohtu.
(arvio: 4/5) ja ulkona satoi kuin saavista kaatamalla. SuperNintendo -tuntijoille voisin kuvailla, että ilma ja tunnelma oli kuin Zelda: A Link To The Pastin alusta. Vain vähän aikaa kerrostalossa asuneena mieleeni tuli se, miten kaipaan katolle ropisevan sateen ääntä. Porraskäytävässä toiseksi ylimmässä kerroksessa se vielä kuuluu, mutta sisällä asunnossa ei enää. Sateen ääni on niin rauhoittavaa, kun yrittää nukahtaa. Kuin nukkuisi vesiputouksen sisällä. Onneksi tuulisella ilmalla sade ropisee edes ikkunoihin, sekin on jonkinlainen lohtu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti