Tänään tapahtui vaikka mitä asioita, olin mm. raveissa (hevosia, vedonlyöntiä, metrilakua, jne.). Mutta mistä haluan kirjoittaa (lähinnä omaan muistiin painamisen vuoksi) on itseluottamus.
Eräs opiskelijatoverini esitti tänään taas yhden mahtavan esimerkin omasta itseluottamuksestaan, jota tietyllä tapaa kadehdin. Hän keskusteli jonkun toisen henkilön kanssa, ja sanoin siihen väliin että "Hyvä huomio, olen kanssasi erittäin samaa mieltä!", johon hän vastasi: "Saat olla onnellinen olessasi seurassani, olen niin loistava ajattelija" (suurin piirtein noilla sanoilla)! Sitten hän kääntyi välittömästi takaisin keskustelukumppaniinsa päin.
Raja hyvän itseluottamuksen ja kusipäisyyden välillä on hienon hieno, mutta itse ainakin otin tämän huumorilla ja minusta se oli todella hauska juttu. Haluaisin olla yhtä itsevarma kuin esimerkissä mainittu kaverini - kunhan vain muistaa säilyttää tietyn itseironian tason, niin tuollainen käytös toimii.
Hyvää vappua kaikille lukijoille (jos sellaisia on)!
Kuunneltavaa tänään:
Robbie Williams - I Will Talk And Hollywood Will Listen
("I wouldn't be so alone / If they knew my name / In every home / Kevin Spacey would call on the phone / But I'd be too busy")
Tekstit
2 kommenttia:
Minäkin kadehdin tämän kyseisen henkilön valtavaa itseluottamusta. Kyseessä oleva henkilö sanoo minulle aina, että ryhdistäydy. Olen vain tässä miettinyt, että kumpi tulee ensin; itseluottamus, jonka avulla ryhdistäydytään vai lisääntyykö itseluottamus ryhdistäytymisen myötä. Ihminen ei ole kyennyt ymmärtämään kausaliteettia ikinä - se on yksi kiinnostavimmista asioista.
Mun mielestä se tulee onnistumisten kautta. Saat esim. jostain tentistä hyvän arvosanan, johon olet tyytyväinen ja samaan aikaan aurinko sattuu paistamaan ja joku chixi hymyilee sulle. Siitä se sitten lähtee. Ehkä.
Lähetä kommentti