Kävin eilen katsomassa Juha Jokelan ohjaaman näytelmän Fundamentalisti Teatteri Jurkassa. Pääosissa (ja ainoissa osissa) olivat Antti Virmavirta ja Irina Pulkka.
Jo Teatteri Jurkka (kuvassa etuovi) itsessään on mielenkiintoinen paikka. Se on huoneteatteri, ja esiintymis"sali" on todellakin aivan normaalin olohuoneen kokoinen. Tunnelma oli siis todella tiivis, yleisö ja molemmat näyttelijät näkivät toisensa silmästä silmään.
Fundamentalisti kertoo papista (Virmavirta), joka haluaisi uudistaa vanhoillista kirkkoa, ja hänen entisestä rippileiriläisestään (Pulkka), josta on tullut fundamentalistisen uskonnollisen lahkon jäsen. Kaksi näkemystä uskonnosta, Raamatusta ja ihmisluonnosta kohtaavat ja lopulta konflikti paisuu niin suureksi, että astutaan jo mielenterveyden toiselle puolelle.
Kaksi näyttelijää piti 2,5 -tuntisen näytelmän hyvin hallussaan, eikä tyhjää toljottelua ollut. Koko näytelmä oli täynnä erittäin painavaa dialogia, ja jokaista repliikkiä täytyi kuunnella ajatuksella. Pieni lava muuttui hienon monipuolisesti tarinan mukaan ajassa ja paikassa, ja valoilla luotiin intiimi ja jännittävä tunnelma. Hieno efekti oli myös näytelmässä suuressa osassa ollut papin asunnon ulko-ovi, joka todellisuudessakin oli ovi teatterista kadulle!
Näytelmä herätti paljon ajatuksia ja laittoi pohtimaan sitä, kuka oikeastaan on "fundamentalisti" ja mitä on "fundamentalismi". Vaikka pääteema oli uskonto, näytelmä ei käsitellyt pelkästään uskontoa vaan siitä voi vetää vertauksia elämään laajemminkin. Mukana oli myös huumoria, vaikka yleistunnelma olikin hyvin vakava ja jopa ahdistunut.
Arvio: 3/5 + 0,5 pistettä lisää hyvästä Pepsistä väliajalla
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti