Kaksi hymyä

Tänään huomasin kaksi erilaista hymyä, jotka ovat huomion arvoisia.

Ensinnäkin, Kaisaniemen K-Marketissa kassaneiti hymyili todella kauniisti. Mielestäni hän hymyili minulle enemmän kuin muille asiakkaille. Tätä on tapahtunut ennekin. Luultavasti kuvittelen vain. Ja on myös ehkä hieman surullista, että "Tarvitsetko kuittia?" oli yksi päiväni kohokodista...

Toinen hymy ei ollut kohdistettu minulle (jos oli ensimmäinenkään), mutta se sai minut ajattelemaan hymyilijän luonnetta. Tämän tapauksen selittäminen vaatii hieman taustatietoja: Aleksandria-opiskelijakirjastossa tarvitaan ovista liikkumiseen illalla klo 20 jälkeen erityinen avain. Ilman sitä ei pääse ovista sisään rakennuksen sisälläkään (ovista ulos pääsee kyllä).

Lukusalissa erään naisen puhelin soi ja hän ryntäsi salin ulkopuolelle puhumaan. Kiireessään hän unohti avaimensa salin puolelle, ja joutui koputtamaan oveen, että pääsisi takaisin sisälle. Hänelle avasi oven nainen, joka hymyili sattumukselle ystävällisesti ja ymmärtäväisesti.

Panin merkille, että Ovenavaajanainen hymyili vielä silloinkin, kun Avainmenunohtajanainen ei enää nähnyt hänen kasvojaan. Eli ovenavaajan mielestä tapahtuma oli ilmeisesti todellisesti sympaattisen hymyn arvoinen. Hän on siis varmasti aivan oikeasti kiltti ihminen.

Itse olisin ehkä hymyillyt n. 0,5 sekuntia ja sitten näyttänyt totista naamaa ilmaistakseni Avaimenunohtajalle, että "kyseessä ei ole mikään suuri erehdys, mutta älä viitsi tehdä samaa enää uudestaan". En vain ilmeisesti ole niin mukava kuin Ovenavaaja.

Tweet