Äidinkieli

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa oli pieni juttu uudistetusta äidinkielen yo-kokeesta. Uudistuksen vaikutuksia oli seurattu ja päädytty siihen tulokseen, että tytöt ovat yhä äidinkielessä poikia parempia.

Jutun ohessa oli kommentti toimittaja Marjukka Liiteniltä. Hän kritisoi tämänhetkistä äidinkielen opetusta ja etenkin sitä, että siinä käsitellään liian vähän kielioppiasioita. "Miksi kieliopin ja normitetun yleiskielen pänttäys on niin epämuodikasta? -- Itse olen kiitollinen, ettei omana kouluaikanani tuhlattu aikaa esimerkiksi mediakritiikkiin [!!!] vaan opeteltiin suomea."

Omasta mielestäni on täysin turhaa pelätä suomen kielen rappeutumista. Suomi on joka tapauksessa melko nuori kieli, joten ei ole ollenkaan kummallista että se on muutos- ja muokkautumisvaiheessa. Sitä se on ollut koko historiansa ajan. Sama pätee aivan mihin tahansa kieleen: ei kielien tarvitse olla kiveen hakattuja, ikuisia sääntöjä. Miten hölmöä olisi jos yhä puhuisimme samanlaista suomea kuin Agricola kirjoitti joskus 1500-luvulla?

Eikä nykymaailmassa tee mitään sillä, että osaa inessiivit ja elatiivit täydellisesti, jos ei kykene ymmärtämään lukemaansa tai tekemään siitä omia johtopäätöksiä. Liitenin heitto siitä, että mediakritiikin opetteluun käytetty aika olisi tuhlausta on mielestäni erittäin vanhanaikainen, vaarallinen ja yksinkertaisesti väärä. Varsinkin Helsingin Sanomien toimittajalta!

Tweet