Irlantilaisen The Thrillsin vahvuus on siinä, että bändillä on todella se oma juttunsa. Sama asia on kuitenkin myös Thrillsin heikkous, sillä heidän oma juttunsa on tehdä brittipoppia länsirannikon jenkkitunnelmilla, mikä on hyvä idea mutta ei parhaimmillaankaan voisi johtaa mihinkään maailmoja mullistavaan. Bändillä on kykyä kutoa musiikkiinsa kauniita yksityiskohtia ja hienoja koukkuja, mutta kauempaa tarkasteltuna jälki ei tee lähtemätöntä vaikutusta.
Kolmannella levyllään Teenager The Thrills jatkaa täysin samalla linjalla kuin aiemmilla albumeillaan So Much For The City (2003) ja Let's Bottle Bohemia (2004). Kolmen vuoden julkaisutauon aikana muutosta on tullut lähinnä laulaja Conor Deasyn ulkonäössä (ei enää partaa) ja rumpusoundeissa (80-lukulaisemmin napsahtavat). Muuten kaikki aiemmat elementit ovat paikallaan: akustiset kitarat, banjot, pianot ja Deasyn pehmeä ja kiihkeä lauluääni, joka kuulostaa aina siltä kuin hän olisi juuri sekunnin kuluttua menossa nukkumaan mutta haluaisi sitä ennen sanoa jonkin maailman tärkeimmän asian.
Talvella 2005 Thrills kiersi Eurooppaa R.E.M.:n lämmittelijänä ja siitä kokemuksesta ovat Teenagerille tarttuneet mukaan ilmeisesti ainakin mandoliinit. Toivottavaa kuitenkin olisi ollut, että mukaan olisi tarttunut myös hittibiisien kirjoitustaitoa, sillä valitettava totuus on, että Thrillsin kappalemateriaali on heikentynyt levy levyltä. Bändiä on todella miellyttävä kuunnella: Deasy on yksi tämän hetken persoonallisimmista poplaulajista, biisit on sovitettu todella korviahivelevästi ja niistä löytyy kiinnostavia melodianpätkiä. Mutta aivan täydellistä, kuulijaa vasaralla päähän lyövää killeribiisiä bändi ei ole tehnyt sitten ensilevyn Big Surin. Teenager on muutoin kokonaisuutena erinomainen levy, mutta se kaipaisi yhden tai kaksi todellista huippukohtaa, jotta sitä voisi pitää täysin onnistuneena. Teenagerin biiseistä ensimmäinen single Nothing Changes Around Here ja levyn erinomaisen alkupuoliskon päättävä Long Forgotten Song voisivat olla lähimpänä hittiä, mutta niistäkin puuttuu jotain rentoutta ja rehvakkuutta, jota ehkä tarvittaisiin.
The Thrills on hieno yhtye ja nyt sillä on jo kolme levyä, jotka noudattavat todella tarkasti sen itselleen asettamia tyylillisiä rajoja ja toimisivat vaikka putkeen peräkkäin soitettuinakin hienoina tunnelmanluojina. Mutta nyt olisi jo ollut aika alkaa rohkeammin rikkomaan näitä rajoja ja täyttää kaikki se potentiaali, jota bändillä ehdottomasti on. Uhkana on se, että tällä menolla The Thrills juuttuu kitarapopin kakkosdivariin, vaikka sillä olisi kaikki edellytykset taistella pääsarjassa isojen nimien kanssa.
Arvio: 2/5 (Tuntuu pahalta antaa näin alhainen arvosana, mutta en voisi oikeastaan antaa kummallekaan bändin aiemmista albumeistakaan 4/5:ä ja Teenager on lievästi heikompi kuin ne, joten se saa pisteet 2/5 vaikka ei missään nimessä huono levy olekaan.)
Nothing Changes Around Here
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti