Eräs asia, jonka suhteen olen hieman pettynyt yliopisto-opiskeluun ja joka ei ole oikein vastannut ennakko-odotuksiani, on se että hyviä ja jännittäviä keskusteluja käydään yllättävän harvoin. Ihmiset pyrkivät todella usein välttelemään kaikenlaista konfliktia ja perääntyvät kannoistaan melko helposti. Monet asiat kuitataan tyyliin "Toisaalta voihan sen nähdä noinkin..." tai "Tämäkin on mielipidekysymys". Mielestäni osittainen harhaluulo on sekin, ettei mielipidekysymyksistä voisi tai saisi väitellä. Vaikka ei välttämättä olisikaan olemassa oikeita tai vääriä mielipiteitä, omat mielipiteensä pitäisi silti pystyä perustelemaan sekä myöntää se, että muiden perustelut niitä vastaan voivat olla oikeammassa.Kävin alkuviikosta aavistuksen verran kiihkeän väittelyn erään nuoren naisen kanssa siitä, mitkä ovat ns. "mainstream-elokuvien" meriitit verrattuina pienempien budjettien ja pienempien yleisöjen elokuviin. Hieman kärjistetysti hänen kantansa oli se, että kaikki elokuvat joiden tuottamiseen on käytetty enemmän kuin kopeekan verran rahaa, ovat automaattisesti huonompia ja "epäaidompia" kuin ns. art house -elokuvat. Huomasin, että "vastaväittäjäni" selvästi yllättyi siitä, että edes saatoin olla eri mieltä kuin hän, ja että en suhtautunut hänen kantoihinsa sovittelevan ymmärtävästi vaan yritin tyrmätä niitä erinäisillä argumenteilla ja vertauksilla. Eräässä vaiheessa huomasin, että hänen silmänsä alkoivat kostua, mistä olin tietysti erittäin pahoillani ja silloin hillitsin hieman tahtia. Mielestäni en kuitenkaan ollut sanonut missään nimessä mitään niin pahaa, että siitä tarvitsisi hermostua muilla kuin mielipiteiden tasolla. Uskon, että tällainen suhtautuminen on seurausta vallitsevasta tylsästä konsensushakuisesta keskustelukulttuurista.
Opiskelijajärjestömme epämuodollisissa "Tiedettä & Kaljaa" -keskustelutilaisuuksissa on ollut vieraina kokeneita vaikuttajia yhteiskunnan huipulta (esimerkiksi eilen Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen), eikä heistä yksikään ole epäröinyt esittää omia - joskus kärkkäitäkin - kantojaan. Tuskin he olisivatkaan nousseet merkittäviin asemiinsa hyssyttelemällä.
En tietenkään tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi väkisin haastaa riitaa ja etsiä erimielisyyksiä. Sellainen on totta kai täysin typerää ja sanoinkuvaamattoman rasittavaa. Mutta toivoisin, että useammin tapahtuisi sellaista että kaikista hiemankaan konfliktiin viittaavista tilanteista ei hetimiten peräännyttäisi, vaan vastattaisiin "Ei, nyt olet kyllä väärässä, koska..." Tätä kautta keskustelun molemmilla osapuolilla on hieno mahdollisuus oppia jotain uutta ja tarkastaa omia mielipiteitään. Lisäksi retoristen taitojen harjoittelu on äärimmäisen hyödyllistä, eikä sitä tapahdu jos tyydytään aina mumisemaan "Joo, niinhän se kai on..."
Uskon, että Kolumbus löysi Amerikan osittain siitä johtuen, että hän oli kasvanut kulttuurissa jossa heilutellaan käsiä puhuttaessa eikä pelätä olevansa väärässä.
MP3: The Libertines - What Became Of The Likely Lads (Reworked Version)
Loppuun vielä Ton Singingen Ringingen Binginen Plingingen Tingingen Plinkingen Plonkingen Boinging Triee:
Tekstit
9 kommenttia:
mä olen samaa mieltä siitä, että yllättävän harvoin yliopistolla on oikeita keskusteluja, mutta kyllä niitäkin löytää, useammin kyllä ne alkavat vasta luennon jälkeen eivät luennolla.
musta on aina hirveen siistiä kun tapaa jonkun jonka kanssa voi väitellä. mä olen aika huono argumentoinneissani (tietämättömyyttä varmaan) mutta siinäpähän sitä kehittyy.
rakentava väittely on kivaa ja mielenkiintoista.
muakin ehkä kiinnostais tämä mainsream-keskustelu, mutta en taida uskaltaa siihen kansasi ryhtyä. hyssyttelen.
Joo, ei siis luennoilla ole edes teknisesti oikein mahdollista alkaa mitään. Lähinnä se ärsyttää, jos opiskelijat keskeyttää luennoitsijaa, koska kysymykset on yleensä niin tyhmiä. "No miksi ihmeessä ne valitsi Turkin pääkaupungiksi Ankaran, kun ei siinä ole mertakaan lähellä?!"
Perse. Aioin kirjoittaa olevani samaa mieltä, mutta sitten tajusin että sekin on vain konsensuksen luomista. Jos mielipiteeni olisi eronnut omastasi, olisin luultavasti vain jättänyt lukemisen kesken. Joten päädyinkin sitten lopulta jothtopäätökseen, että kirjoituksesi oli paska.
Hehehee :-P
Haista vittu! Tää on sun elämää!
...ihan vain tän postauksen kunniaksi :D
Mahtavaa! Jes! Oikeesti, oon miettinyt missä sä oot ollut ja kuulisinko tota legendaarista kommenttia enää ikinä. Kiva että oot vielä kehissä! :-)
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Vastasin juuri Ylioppilaslehden kyselyyn opetuksen laadusta. Totesin, että niin opiskelijoissa kuin opettajissakin on paljon piilotettua potentiaalia, jota ei mukavuuden halusta kukaan kaiva esiin. Ehkä sille ei ole tarvetta, aivan kuten ei ole oikein keskustelullekaan. Ihmisten pitäisi heittäytyä ja olla valmiita saamaan vähän iskuja. Siten tapahtuu ja luodaan uutta. No, en mä ainakaan jaksa.
no nyt käydään hyvinkin kiivasta ja akateemista keskustelua erään jaostomme sähköpostlistalla siitä, millaisia viestejä listalla saa lähettää ja mikä on liian poliittista ja minkä takia.. jännittävää, kyllä sitä keskustelua ja konfliktejakin löytyy.
Hahaha, ai teilläkin on toi "mitä-saa-lähettää-sähköpostilistalle" -keskustelusarja? ;-) Meilläkin se toistuu joka vuosi. Paitsi nyt ainejärjestöllä on joku oma keskustelufoorumi, ja sit toi keskustelu ohjataan aina parin viestin jälkeen sinne.
Lähetä kommentti