Viikon sekalainen

Blogiin kirjoittamisessa on nyt ollut pieni tauko. Ensinnäkään ei ole ollut oikein mitään järkevää kirjoitettavaa ja toiseksi ei ole ollut oikeastaan aikaakaan kirjoittaa. Se tarkoittaa valitettavasti sitä, että tässä postauksessa tulee olemaan melko paljon epäjärkeviä, sekalaisia asioita. (Tätä lisää se, että aloin kirjoittamaan puoli kahdeksalta illalla, mutta pidin sitten Monk-tauon ja kello on nyt jo kohta kaksi...)

Tämä viikko oli yliopistolla väliviikko ja suurin osa opiskelukavereistani vietti sen ulkomailla tai muissa rennoissa loma-aktiviteeteissa. Itse tein paljon monenlaisia töitä: luin tenttikirjan kahdessa päivässä loppuun (ennenkuulumatonta ahkeruutta!), sijaistin kouluavustajana ala-asteella neljä päivää ja kolmena päivänä heti kotiin tultuani nauhoitin "kotistudiossa" (kitara, mikrofoni ja tietokone) demoja. Ehdin nukkua vain n. viiden tunnin yöunia enkä ole syönyt koko viikolla yhtään oikeaa lämmintä ateriaa. Mutta nykyään olen oikeastaan sitä mieltä, että nälkäisenä on parempi olo kuin kylläisenä. Syöminen ei vain tunnu niin nautinnolliselta kuin vaikkapa vuosi sitten.

Toiseen nauhoittamistani biiseistä olen kohtalaisen tyytyväinen. Sen nimi on Connections ja voit ladata sen tästä. Eräänä elokuisena yönä odottelin bussia ja iPodistani oli akku lopussa, joten satuin kuulemaan ohi kulkeneiden nuorten naisten keskustelun (tai enemmänkin yhden nuoren naisen vuodatuksen kahdelle ystävättärelleen). Ajattelin, että siitä voisi saada hyvän pohjan tarinaksi lauluun. Musiikillisesti Connections kuulostaa ehkä... no, enpä itse asiassa tiedäkään. Kitarasoolosta tuli ainakin melko mukava; se oli kokonaan nauhoitustilanteessa improvisoitu.

En ehtinyt viikon puolivälin jälkeen käydä keskustassa oikeastaan ollenkaan, ja nyt viikonloppuna oli jännä huomata (tai ei se nyt ollut kovin jännää... tästä on tulossa hyvin huono kirjoitus... kohta puhutaan kai liikenneympyröistä), miten jotkut arkipäiväiset asiat voivat muuttua nopeasti. Yhden bussin reitin varrelle olevaan liikenneympyrään (ääh, blääh) oli asennettu massiivinen valaisintolppa, ja toisen bussin reitti oli vaihtunut korttelin verran. Nyt pääsen kotioveltani suoraan Tavastian ovelle. Ehkä siitäkin on vielä joskus hyötyä.

Mitäs muuta... miten tämä postaus saataisiin vielä ojasta allikkoon..?

Perjantaina kakkosluokkalaisella pojalla oli koulussa päällään viitta. Muilla oli takit, mutta tällä pojalla viitta. Hän piti sitä aivan pokkana. Se oli aika hienoa; todellinen maverick. (Viitan oli kuulemma valmistanut pojan äiti.)

Perjantaina koulussa oli myös seurakunnan työntekijän pitämä aamunavaus. Sellainen on aina kerran kuussa ja olen sijaisuuksieni aikana sattunut kuulemaan useitakin sellaisia, mutta tämänkertainen oli taas aivan järjettömän huono. En saanut lainkaan selville takellellen puhuneen seurakuntatädin sodasta kertovan tarinan pointtia. Luulen, että jos en itse ymmärtänyt sitä, tuskin kovin moni ala-asteikäinenkään ymmärsi. Seurakuntaihmisen tarinassa oli kyllä yksi hassu kohta (niin... no, uskontopainotteisissa aamunavauksissa hassuus pitää löytää sieltä, missä sitä on edes vähän), kun "Jaakko-poika tykkäsi pituudesta ja korkeudesta". Siis luultavasti pituushypystä ja korkeushypystä, mutta olisi aika hauskaa ilmoittaa kiinnostuksensa kohteiksi "pituuden" tai "korkeuden" kaltaisia käsitteitä. Itse harrastan Newton-metrejä ja oikokulmia.

Seurakunnan aamunavaukset ovat kyllä aikamoista aivopesua. Varsinkin virrenveisuu. Pienimmistä oppilaista tuskin kukaan oikein ajattelee virsien sisältöjä, mutta niissä on paljon todella imelän ja häiritsevän kuuloisia asioita. Itse yritin erota kirkosta pari viikkoa sitten. Se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten, mutta se on laiskuuden vuoksi jäänyt tekemättä (ja juuri laiskuus onkin varmasti syy, miksi evankelis-luterilaisella kirkolla on enää ylipäätään yhtään jäseniä). Ja siis nytkin eroaminen jäi yritykseksi. Netistä löytyvä eroakirkosta.fi vaikutti kätevältä: käyttäjä voisi vain täyttää sähköisen lomakkeen, joka lähetettäisiin omalle seurakunnalle. Mutta omaksi ongelmakseni muodostui se, että sivun ylläpitäjä oli "Tampereen vapaa-ajattelijat ry." (tms.), joka kuulostaa todella ankealta. En halua erota kirkosta tamperelaisten vapaa-ajattelijoiden avustuksella. Se on varmaan jokin klubi, jossa valistetaan tamperelaisia siitä, että kukin saa aivan vapaasti valita kannattaako Ilvestä vai Tapparaa ja käydään keskusteluja siitä, pitäisikö sanoa pipo vai pipa.

Pitäisi nyt vain osoittaa omaa aloitteellisuutta ja käydä eroamassa kirkosta aivan paikan päällä.

Tulin äsken Elokuva-arkistosta katsomasta Pedro Almodóvarin elokuvan Kaikki äidistäni. Se oli yllättävän hauska ja sisälsi monia nokkelia one-linereita. Samalla se oli myös vakava ja kohtalaisen sekopäinen. En ollut aikaisemmin nähnyt ainuttakaan Almodóvarin elokuvaa enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Muutenkin elokuvatietämykseni on kyllä melko heikkoa. Tällä viikolla latasin koneelle kaksi klassikkoelokuvaa - Annie Hall ja Midnight Cowboy - parantaakseni sivistystäni. En ole ehtinyt vielä katsoa kumpaakaan, mutta jotenkin veikkaan että ainakin Annie Hall on todella hyvä.

Ensi viikon alusta tulee vielä todella hektinen, mutta keskiviikkoiltapäivästä alkaen aion pitää oman väliviikkoni. Ensin Saksan-kaverini tulee Helsinkiin ja sitten lennämme ruotsalaisen ystävämme luo Tukholmaan, jossa Arcade Fire esiintyy. Minulla on nyt siis viikko aikaa opetella pitämään Arcade Firesta. Olisin kyllä musiikilliselta kannalta mieluummin halunnut nähdä Kentin Kulttuuritalolla. Minulla oli jo lippukin, mutta konsertti sattui samaksi päiväksi kuin Arcade Fire. Toisaalta Kent on luultavasti mahdollista nähdä vielä monesti uudestaankin, mutta AF-mahdollisuuteen täytyy tarttua nyt.

Sekavaksi lopuksi vielä sananen kirkasvalolampusta. Tällä viikolla jouduin heräämään niin aikaisin, että aamulla oli vielä pimeää kun nousin. Se on todella ahdistavaa ja vuosi vuoden jälkeen yhä ensimmäisillä kerroilla yllättävää. Löysin kuitenkin alesta kirkasvalolampun, jonka päivittäisen käytön pitäisi lieventää kaamosmasennusoireita ja lisätä energiaa. Uskon muutenkin todella vahvasti kaikenlaisiin härveleihin, joten luulen että kirkasvalolamppukin osoittautuu vielä hyväksi. On se auttanut jo tälläkin viikolla, mutta ehkä kyseessä on vain plasebo-vaikutus.

MP3:

Blur - Clover Over Dover (Demo) [lähde]
Blur - To The End (Demo) [sama]

Tweet