Manchesterista (mistäpäs muualtakaan?) kotoisin oleva Doves on ollut kaikessa hiljaisuudessa yksi 2000-luvun tasaisimmin laadukkaista bändeistä. Listamenestyksestä huolimatta Doves on säilynyt silti jollain lailla melko tuntemattomana, ja tuskin kovin monet ovat bändiä edes vahvasti kaipailleet edellisestä albumista kuluneiden neljän vuoden aikana.Uudella albumillaan Kingdom of Rust Doves todistaa olevansa edelleen huippulaadukas ja viisasta musiikkia tekevä yhtye, mutta ei silti ehkä aivan yllä kirkkaimman loistonsa tasolle. Kingdom of Rust on erittäin taidokkaasti koottu, nykylevyillä jopa hyvin harvinaisen draaman kaaren virittävä albumi, mutta täydellisten täsmäosumabiisien puute estää sen nousun klassikkojen joukkoon.
Kingdom of Rustilla Doves tuo ehkä edellisiä levyjään selvemmin kuuluviin menneisyytensä klubimusiikkia tehneenä elektronisena tanssiyhtyeenä. Vaikka levyn kappaleet ovatkin kauttaaltaan perinteen mukaisia rock-sävellyksiä, sovitusratkaisuissa on tanssimusiikista lainattua instrumenttien vuorottelua ja kuin palapelinomaisesti toisiinsa limittyviä rakenteita. Parasta Kingdom or Rustissa onkin juuri se, että se on selvästi huolella mietitty ja rakennettu levy, joka onnistuu tavoittamaan eri tunnelmia hienosti. Dovesin musiikki ei pelkästään kuulosta suurelta, se myös todella onnistuu olemaan suurta. Toisinaan levyn kerroksittainen tuotanto kuulostaa tosin jostain syystä hieman ohuelta ja littanalta eikä aina tee soundeille oikeutta aivan parhaalla mahdollisella tavalla.
Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, vaikkei yhtään aivan täydellistäkään - ennen kaikkea kyse on kokonaisuudesta. Avausbiisi Jetstream on intensiivinen ja jotenkin pahaenteinen johdatus Kingdom of Rustin maailmaan, toisena seuraava nimikappale on melodinen ja hieman country-sävyinen ja Winter Hillin kertosäe on ehkä levyn tarttuvin ja kaupallisin kohta. Houkuttelevan alun jälkeen Kingdom of Rust kuitenkin kolahtaa täysillä vasta Spiritualizedista muistuttavassa kappaleessa 10:03, jonka hienosti kehittyvä tunnelma ja sielukas melodia voisivat olla vaikka jostain klasissesta soul-kappaleesta. Tämän kohokohdan jälkeen levy liukuukin miellyttävästi The Greatest Denierin kekseliään sovituksen, Birds Flew Backwardsin vähäeleisen toiveikkuuden ja Compulsionin funk-rytmin kautta kohti mieltä ylentävää lopetuskappaletta Lifelines. Kuin huomaamatta Doves tekee Kingdom of Rustilla suuren matkan Jetstreamin hämyisyydestä Lifelinesin valoon ja tarjoaa keskittyneelle kuulijalle huolitellun ja nautinnollisen elämyksen.
Levyn loputtua tekee mieli laittaa se soimaan heti uudestaan ja juuri niin kannataakin tehdä: se tuntuu parantuvan kuuntelu kuuntelulta, mikä on nykyään melko harvinaista. Aiemmilla Doves-levyillä tarttuvat hitit ovat ilostuttaneet, mutta toisaalta ehkä vieneet hieman huomiota kokonaisuudelta. Kingdom of Rust ei hittejä sisällä, mutta tekee vaikutuksen erityisesti albumimuodossa kerrottuna musiikillisena tarinana. Itse olisin tosin kelpuuttanut mukaan yhden tai kaksi vähän mehukkaampaakin lukua.
Koko albumi on kuultavissa Spotifyssä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti