Useimmat opiskelutovereistani viettivät tämän kevätlukukauden vaihdossa jossain ulkomailla. En ole heidän paluunsa jälkeen ehtinyt vielä tavata heistä kuin paria, joten en voi vielä vetää mitään kattavia johtopäätkösiä siitä, muuttuvatko ihmiset vaihtovuotensa aikana, mutta se ei vaikuta täysin mahdottomalta. Oletukseni on, että vaihdossa ihmisistä tulee kenties hieman jotenkin rennompia: he saavat vaikutteita esimerkiksi etelä-eurooppalaisesta kulttuurista ja alkavat vieroksua kotimaista opintosuoritusputkimentaliteettiamme. Tiedän tapauksia, joissa on käynyt juuri näin.Päinvastainenkin muutos on mahdollista. Kävin tänään erään vaihdosta palanneen kaverini kanssa aamiaisella ja kerroin muun muassa ajatuksestani viettää "välivuosi" ulkomailla sitten, kun olen saanut kaikki opintoni valmiiksi. Jotenkin oletin, että "maailmaa nähneenä" ja viime aikoina Suomen ulkopuolella asuneena ystäväni olisi jokseenkin samaa mieltä ja kenties suunnittelisi itse jotain samankaltaista. Hän sanoi kuitenkin aivan tosissaan, ettei "välivuosi" opintojen päättymisen jälkeen missään nimessä kannata, sillä "-- se näyttää huonolta papereissa". En ollenkaan ollut hahmottanut, että elämme tällä tavalla Stasin, KGB:n tai minkä tahansa Isonveljen hallitsemassa yhteiskunnassa, jossa on tärkeää näyttää hyvältä "papereissa" - olin jopa lähellä suuttua.
Kenties ystäväni oli kuitenkin oikeassa. Sitä paitsi hän kertoi itsekin suhtautuvansa tällaiseen "portfolioyhteiskuntaan" jokseenkin kriittisesti - mutta näytti silti alistuvan sen vaatimuksille. Ehkä vaihtovuosi olikin muuttanut häntä vakavampaan ja vastuullisempaan suuntaan?
Tai ehkä olen vain itse muuttunut. Tällainen täysimittainen lomailukesä on saanut minut arvostamaan ennen kaikkea mielenrauhaa, hyvää oloa ja huolettomuutta. En niinkään jaksaisi välittää CV:istä, portfolioista, papereista, todistuksista ja suorituksista, koska viimeistään tämän kesän jälkeen olen vakuuttunut siitä, etteivät sellaiset asiat tee onnelliseksi.
Muuta: Kaikki aina haukkuvat Windowsia ja Microsoftia, mutta vastapainoksi täytyy kertoa tuotteesta ja yrityksestä myös jotain positiivista: lähetin tänään iltapäivällä Microsoftille sähköpostia tietokonettani kohdanneesta ongelmasta, ja yhtiön asiakaspalveluhenkilö soitti jo alkuillasta ja ratkaisimme ongelman yhdessä puhelimen välityksellä. Palvelu oli erinomaisen kohteliasta, kiireetöntä ja asiansa osaavaa. Haaste Mac-ihmisille: soittaako Suomen Apple takaisin jo samana päivänä? (Ja älkää sanoko, ettei Macissa koskaan edes ilmaannu mitään ongelmia!)
Tekstit
8 kommenttia:
Yleensä mä kuulen juuri macin haukkumista, mutta tietysti windowsia myös haukutaan. Ei appleihmiset tietenkään soita, ne twittaa sulle, koska olettavat että myös sinä twittaat ja että omistat iphonen ja olet laadannut siihen twitterrifficin (joka on btw hyvä ohjelma). Jos olis rahaa, niin kai ostaisinkin macin. Mun mielestä jos käy jatko-opiskelujen jälkeen "välivuoden" ennen töitä, jos niitä edes saa, niin eii sinä mitään pahaa. Mutta vähän outoa kun porukka lopettaa lukion tai peruskoulun, niin menevät lomailemaan. Ei siinä ole mielestäni järkeä, peruskouluajan kaverit ovat jo 2 luokalla kun itse vasta aloitat koulun ja lukion tai amiksen jälkeen et edes pääse minnekkään, kun pidät välivuoden. Taas tais tulla sekava kommentti, mutta syytän siitä migreeniä.
Ei portfolio-yhteiskuntaan tarvitse alistua; aina riittää, jos on paras. Välillä saattaa riittää sekin, että on hyvä.
Eivät rekrytoijatkaan varmasti jaksa kaikkia aukkoja syynätä. Uskon, että niitä kiinnostaa enemmän se, mitä on tehty, ei se, mitä on jätetty tekemättä. Riittävän tekemisen standardin määrittelee sitten vierustoverisi.
Minua tosiaan pelottaa se, että vuosien myötä tämä yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, että sitä hyvää ihmistä aletaan etsimään näiden "kokemusten" ja "travellausten" yms. perusteella. No, jokaisella ajalla ja paikalla on ne omat hyvät ihmisensä. Hienointa on, jos maailmaan mahtuu kaikenlaista.
Latteuksien jälkeen nukkumaan...
Mä uskon ainakin vielä, että jokaiselle on jossain määrin oma paikkansa. Jos sua ei oteta esim. johonkin töihin sen takia, että ootkin ollut vaikka vuoden surffaamassa etkä tietokonekurssilla, ei se paikka olisi sua varten muutenkaan.
Ja siis mähän aion ratkaista koko fuckin' portfolioyhteiskuntaongelman silleen, että perustan jonkun oman keissin, johon pääsystä ihmiset voi sitten kilpailla. En tietenkään tällä hetkellä vielä tiedä, mikä se olisi, mutta ehkä keksin jotain ennemmin tai myöhemmin. Esim. se sun pukujuttu oli ihan lupaava idea, jotain vaikka sellaista, pientäkin mutta silti hauskaa. Oon nyt puhunut tästä todella monen kanssa, ja tiedän useita, jotka kanssa haluaisi ennemmin tehdä jotain *itse*. Pitäis joskus kerätä kaikki nää ihmiset yhteen ja stormata. Toivottavasti säkin olisit silloin mukana.
Työmarkkinoilla on aina tilaa hauskoille nuorukaisille, jotka suhtautuvat muihin ihmisiin kunnioituksella ja tekevät ahkerasti töitä.
Moni elää siinä harhassa, että menestyäkseen työmarkkinoille eli päästäkseen konsultiksi tai pankkiiriksi, pitää olla samasta muotista kuin ne kadehdintaa herättävät tutalaiset "menestyjät". Ei pidä paikkaansa. Jos urallaan haluaa edetä, niin vaaditaan hieman syvällisempiä ominaisuuksia kuin tietty koulutus ja kansiksen luennoilta omaksutut jyrkän uusliberalistiset elämänarvot.
Sitä paitsi nuorten konsulttien puvut istuvat usein järkyttävän huonosti päälle ja konsulttinaiset puolestaan ovat niin kovia jännittäjiä että urakiito katkea ensimmäisen epäonnistumisen laukaisemaan henkiseen romahdukseen. Vähintään tällaiset ihmisyyttä vain sidokseksi sisältävät suorittajat ovat surkeita esimiehiä.
Ja suuresta osasta kahdehdittuja suorittaja-menestyjä-konsultti-pankkiireja tulee täysiä keskinkertaisuuksia urillaan, jotka tekevät työkseen vain mitättömiä porwerpoint-esityksiä 90 tuntia viikossa. Se ei arkipäivän tasolla kuulosta yhtä ylevältä kuin yritysvierailulla opiskeluaikana. Menestyminen edellyttää sitä että osaa tehdä asiat eri tavalla ja ottaa riskejä sekä aukoa uusia ovia. Se ei onnistu, jos on koko elämänsä tottunut vain suorittamaan annettuja tehtäviä pedantisti.
Kaikkialla on tärkeintä tulla toisten ihmisten kanssa juttuun. Muu on ekstraa.
No niin! Sanoit hyvin tyylikkäästi juuri sen, mitä olen itsekin miettinyt. Ja olen varma, että sulla jos kellään on tästä asiasta aivan taattua tietoa. Kiitos!
Oliks toi Traveller? Missä EXTIMO?
Hahhaha, ei varmaan kaukana... :-)
Mielenrauhaa, maailmanrauhaa.
Lähetä kommentti