Olin pienempänä innokas huvipustoissa kävijä: Linnanmäelle oli aivan pakko päästä joka kesä, Särkänniemi kuului aina Tampereen-vierailujen ohjelmistoon, unelmoin kovasti pääsystä Pariisin Disneylandiin ja jopa Vaasan Wasalandia teki suuren vaikutuksen. Joskus ala-asteen lopussa innostus kuitenkin lopahti, enkä vieraillut huvipuistoissa yli 10 vuoteen. Viime syksynä tehty pikavisiitti Linnanmäen Valokarnevaaleilla kuitenkin herätti huvipuisto- tai ainakin Lintsi-kiehtovuuden kuitenkin uudelleen ja eilinen vierailu vahvisti tätä entisestään.
Huvipuistossa on aikuisena itse asiassa paljon hauskempaa, kuin lapsena: Lintsi-päivään voi suhtautua rennosti ilman suurempia paineita, kun sitä ei enää välttämättä pidä kesän kohokohtana, vaan ainoastaan hauskana parin tunnin illanviettotapana. Nyt vanhempana osaa myös keskittyä laitteisiin paremmin ja priorisoida ne tärkeysjärjestyksessä esimerkiksi pehmiksen tai hattaran yläpuolelle. Kaiken kaikkiaan huvipuistossa on 23-vuotiaana jostain syystä enemmän huvia ja vähemmän vakavuutta, kuin 10-vuotiaana.
Jännyyskynnykseni on hyvin, hyvin matala, joten saan suurta nautintoa myös hieman "laimeammista" laitteista. Esimerkiksi Viikinkilaiva on minulle jo lähes liian hurja - Vuoristorataan en ole koskaan edes uskaltautunut. Suurin suosikkini on ehdottomasti Mustekala, mutta myös Raketin pienoisversio HipHop sekä vanhassa vesitornissa kulkeva Linnunrata ovat juuri sopivan (vähän) rajuja omaan makuuni. Eilen kävin HipHopissa kolme, Linnunradassa neljä ja Mustekalassa kolme kertaa - Viikinkilaivassakin pari, vaikka kummallakin kerralla pelotti hiukan. Sain myös Vekkulan suoritettua kunnialla loppuun asti ja korjattua näin trauman, joka minulle jäi keskeytettyäni reitin edellisellä Vekkula-käynnilläni n. 10-vuotiaana.
Elinen oli loistava päivä käydä Linnanmäellä, sillä sää oli osittain sateinen ja viileä, joten puisto ei ollut tupaten täynnä, vaan oikeastaan jopa hämmästyttävän tyhjä. Puistossa työskentelevä opiskelutoverini tiesi kertoa, että tämä kesä on ollut muutenkin aikaisempia kesiä hiljaisempi. Joka tapauksessa Linnanmäki taitaa silti olla yhä Suomen suosituin matkailukohde. Itsekin taidan suunnata sinne tänä kesänä vielä toisenkin kerran, mutta Särkänniemi ja Wasalandia tuskin mahtuvat kesäohjelmaani uudelleenpuhjenneesta huvipuistokiinnostuksestani huolimatta.
Tekstit
4 kommenttia:
Mäkin oon uskomattoman nössö noiden Linnanmäen laitteiden kanssa, mutta mun mielestä Vuoristorata on kyllä aika epäjännä, ellei sitten satu pelkäämään korkeita paikkoja. Se ei kuitenkaan mene kovin lujaa eikä siinä tule mitään äkkijyrkkiä pudotuksia tms. Ehkä jännin kohta on se, missä mennään pimeään tunneliin ja vaunu vähän rämisee. "Jee".
Mä kävin kaksi kertaa lukion aikana Linnanmäellä (ja lapsena tietty joka kesä), ja joka kerta mulle tuli kaikista vähänkin rajummista laitteista huono olo. Ei ollut kovin kivaa ja sen jälkeen ei ole tehnyt mieli oma-alotteisesti mennä huvipuistoihin.
Hesarin mukaan huvipuistoissa käy laman aikana enemmän ihmisiä?
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Taantuman+uskotaan+lis%C3%A4nneen+huvipuistojen+k%C3%A4vij%C3%A4m%C3%A4%C3%A4ri%C3%A4/1135247498414
f(z)
Hmm, no, kauden lopussa nähdään, kuka oli oikeassa; Hesari vai lintsiläinen...
Kävin Linnanmäellä iltakävelyllä. Pitkän suostuttelun jälkeen suostuin vierailemaan juurikin tuossa vesitorniradassa. Pelkäsin, että pääni osuu seinään. Mutta huvipuisto oli hieno kohde, siinä on jotain vaarallisen tuntuista. Kypsät nuoret käyvät siellä ensitreffeillä.
Hyvä että kirjoitat.
Lähetä kommentti