Levy: Elbow - The Seldom Seen Kid (Polydor, 2008)

Manchester-gospelin mestariryhmä Elbow palaa parin vuoden tauolta kenties vahvimmalla albumillaan ikinä. Guy Garveyn tekstien vakiohahmo on yhä hieman heikon itsetunnon omaava, juopotteluun taipuva, mutta hyväsydäminen ja romanttinen aikuinen mies, jonka seikkailuista ja tunteista Garvey laulaa entistäkin sykähdyttävämmällä äänellä.

Elbow ei ole sellainen bändi, joka tekisi parin / kolmen minuutin näpsäköitä pop-kappaleita hetkellisen inspiraation varassa, vaan yhtye, joka rakentaa albuminsa hiotuiksi kokonaisuuksiksi, jotka luovat ainutlaatuisen yhtenäisen tunnelman ja draaman kaaren. The Seldom Seen Kidillä Elbow'lla on ollut levy-yhtiösotkuista johtuen tavallistakin enemmän aikaa viimeistellä ja viilata albumia, mikä myös kuuluu. Edellisten levyjen charmikas kotikutoisuus puuttuu, mutta bändin persoonallinen ote ja vastustamaton karisma ovat yhä selvästi kuultavissa. Ajankäyttö näkyykin vain positiivisena huolellisuutena esimerkiksi siinä, miten rumpukompit, torviosuudet ja jousiorkesterit on sovitettu tavallisuudesta poikkeavalla tarkkuudella pieniä yksityiskohtia myöten. Esimerkiksi Audience With The Popen bossa nova -tyylinen rytmi, Starlingsin hätkähdyttävät fanfaarit ja One Day Like Thisin sydämeenkäyvät viulut ovat sellaisia pieniä mutta olennaisia kosketuksia, joihin hyvin harvat yhtyeet pystyvät.

Edellä mainittu Starlings on ehkä yksi parhaista levyn avauskappaleista ikinä. Se alkaa rauhallisella ja kevyellä marimba-soundilla, jonka väliin pistävät trumpetit tekevät näyttäviä aksentteja, ja ennen pitkää Guy Garveyn käheän kevyt ääni lipuu mukaan uskomattomalla avauksella "How dare the premier ignore my invitations? / He'll have to go". Pian Starlings kuitenkin osoittautuu rakkauslauluksi ja sisältää mm. hienon kuvauksen "You are the only thing in any room you're ever in" ja päättyy taas torvifanfaareihin. Kappale on elämää suurempaa pop-musiikkia parhaimmillaan.

The Seldom Seen Kid sisältää monia muitakin huipputason kappaleita, jotka kaikki sopivat toistensa kanssa täydellisesti yksiin ja nimenomaan siinä järjestyksessä, johon bändi on ne asettanut. Levyn ensimmäinen single Grounds For Divorce (melko nokkelan synkästi "I've been working on a cocktail called Grounds For Divorce"!), tunnelmallinen An Audience With The Pope (hauskasti "I have an audience with the Pope / And I'm saving the world at eight / But if she says she needs me / Everybody's gonna have to wait") ja Richard Hawleyn kanssa duettona esitetty salamyhkäinen The Fix ovat kaikki A-tason sävellyksiä ja esityksiä. Levyn kohokohta on kuitenkin vaikuttavan kerroksittainen One Day Like This, jossa Garvey viimein vapautuu yleisestä melankoliastaan ja vetää verhot syrjään auringonpaisteen tieltä kekseliään orkesterisovituksen säestyksellä. One Day Like This on sellainen kappale, jollaisia Coldplay tai Keane tekisivät, jos ne vain teknisesti osaisivat ja ennen kaikkea sisällöllisesti tarkoittaisivat sitä, mitä sanovat.

Elbow siis poikkeaa valtavirrasta sillä, että se ei pelkää musiikissaan yllättäviä ja rohkeita ratkaisuja. The Seldom Seen Kid on selvästi Suuri Albumi, jota ei ole tehty miellytystarkoituksessa vaan nimenomaan toimivana taiteellisena kokonaisuutena. Levyn tyylikästä kansivihkosta myöten Elbow'n omaperäinen kädenjälki tulee selvästi esille ja kuulija voi todella kokea saavansa The Seldom Seen Kid'istä tavallista suurempia kokemuksia. Ainoaksi kritiikin sanaksi voi marista hieman siitä, että parissa kappaleessa Garveyn laulumelodiat eivät joka kohdassa lähde täysin lentoon, vaan toimivat enemmän sanoituksen ehdoilla. Tämä on kuitenkin vain hyvin ohimenevää, ja kokonaisuutena The Seldom Seen Kid on jokaiselle kunnianhimoisesta pop-musiikista pitävälle täysin ohittamaton levy.

Arvio: 4/5

(Antaisin täydet 5, jos olisin itse 35-vuotias ja voisin täysin samastua Guy Garveyn laulujen hahmoihin.)

MP3:

Starlings [lähde]
Grounds For Divorce [lähde]
An Audience With The Pope [lähde]

(Ai niin, vielä Antti E:lle, jos luet: levy sisältää myös kappaleen The Loneliness Of A Tower Crane Driver [lähde], ajattelin että se on aika sun tyylinen kappaleen nimi jotenkin.)

Tweet