Kärsin jonkinlaisesta muistinmenetyksestä yläaste- ja lukioaikojen suhteen. Muistan kyllä "suuret linjat", mutta en oikeastaan ollenkaan tarkkoja yksityiskohtia. Siksi on aina jännittävää kuulla toisten muisteluja siitä, mitä itse on tullut tehtyä.Tänään kuulin, että joskus aivan yläasteen alussa meille oli järjestetty sosiaalinen harjoitus, jonka tarkoituksena oli tutustua uusiin luokkatovereihin. Tehtävänä oli valita itselleen pari ja sopia parin kanssa jokin yksilöllinen merkkiääni. Sitten kaikki parit erotettiin eri puolille huonetta ja kaikkien silmät sidottiin, ja oma pari piti löytää sovitun merkkiäänen perusteella.
Muut parit olivat valinneet tunnistusäänikseen jotain melko vaatimatonta, esimerkiksi jonkinlaista pirinää tai kädellä omaan poskeen taputtelua, mutta minä ja parini olimme sopineet, että huudamme kumpikin aivan täysiä "Aaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrhhhh!!!!!" Muiden parien äänet olivat peittyneet metelimme alle ja olimme löytäneet toisemme todella vaivattomasti.
En siis itse muista tapausta lainkaan, mutta tällaista on kuulemma tehty. Melko nerokasta ja hauskan röyhkeää, vaikka itse sanonkin. Tämä vahvistaa edelleen käsitystäni siitä, että olin todellakin parhaimmillani 13-vuotiaana.
Muuta: Ei olisi ehkä pitänyt lähteä ulos kipeänä. Eilinen kuume on nyt vaihtunut alilämmöksi, aika kummallinen olo. Vesimeloni maistuu ihan lihapiirakalta.
MP3: Glasvegas - Geraldine [lähde]
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti