Hämmentävät kiinalaiset

Mainitsinkin jo pari viikkoa sitten, että olen viime aikoina kohdannut kiinalaisissa ravintoloissa hyvin hämmentäviä tilanteita. Aiempia on melko vaikea selittää, mutta eilen tuli taas yksi uusi lisää.

Käväisin töiden jälkeen kotikadullani sijaitsevassa kiinalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa. Heti sisään tullessani kassalla seisova nuori neiti esitti tiedustelun: "Tuleeko nuudelikastike?" Ajattelin, että ehkä tämä on jokin standardilisuke, jota kysytään kaikilta asiakkailta. Vastasin siis "Joo", kuten on tapana vastata kaikkiin hieman hämmentäviin kysymyksiin.

Sitten syvennyin ruokalistan pariin. Kuitenkin ennen kuin olin ehtinyt löytää haluamani, minulta kysyttiin uudestaan "Nuudelikastike?" Vastasin toistamiseen myöntävästi ja lisäsin "... Ja friteerattua kanaa mukaan, kiitos." Ajattelin siis saavani yhden annoksen kanaa jonkinlaisella innokkaasti tarjotulla nuudelilisukkeella. Kassaneiti kuitenkin veloitti kahden annoksen hinnan, mikä oli parasta vain hyväksyä (viime viikkojen kokemusten jälkeen en enää uskalla uhmata kiinalaisten ravintoloiden asiantuntijatyöntekijöiden käskyjä).

Kotona huomasin, että olin tosiaan saanut mukaani kaksi annosta: paistetuiksi nuudeleiksi osoittautuneen "nuudelikastikkeen" sekä friteeratut kanat. Ei siinä mielessä mitenkään huono juttu, että yleensä kyseisessä ravintolassa käydessäni tilaan aina paistetut nuudelit mukaan, mutta ihmettelen vain, miten he oikein tiesivät? Eivät kai he mitenkään voi muistaa, kun kävin paikassa edellisen kerran ehkä viime vuoden puolella ja tässä välissä on käynyt satoja ja taas satoja asiakkaita? Ja jos he jostain kumman syystä kuitenkin muistivat minut ja tavallisen nuudelitilaukseni, miten olisin voinut tällä kertaa kieltäytyä siitä?

Se kaikki on hyvin hämmentävää.

Muuta 1: Hayao Miyazaki -elokuvien ahmimisputki jatkui eilen pätkällä Naapurini Totoro. Vaikka se ei ollutkaan aivan yhtä sekopäisellä tavalla kiehtova kuin Liikkuva linna tai Henkien kätkemä, oli se silti erittäin hieno ja koskettava elokuva. Etenkin hieman häiriintyneesti virnistelevä Totoro ja sähkölinjoja pitkin kipittävä Kissabussi olivat riemastuttavia! Ja tunnusmelodiaa on mahdotonta saada kai enää ikinä pois päästä. Tot-to-roo, Tot-too-ro, Tot-to-roo, Tot-too-ro...

Muuta 2: Tämä postaus on kuvitettu Sunkist-tölkillä sen vuoksi, että lueskelin sattumalta jotain New Order -foorumia, jossa spekuloitiin, paljonko kahisevaa käteistä bändi on tienannut Blue Mondayn uudelleenjulkaisuilla, remixeillä, lisensoinneilla ja mainostuotoilla. Biisihän on esiintynyt mm. juuri Sunkist-limsan mainoksessa: "How does it feel / When a new day has begun / When you're drinking in the sunshine / Sunkist is the one"! Ja nyt maistuisi raikas Sunkist (se on oikeasti appelsiinilimsojen kärkikandidaatteja).

Foorumilta löytyi myös linkki ehkä maailman tavallaan nörteimmälle sivustolle: Blue Monday Owners' Clubiin. Se on sivu, jossa Blue Monday -singlen alkuperäisen vuoden 1983 painoksen omistavat fanit esittelevät vinyylikiekkoaan "taiteellisissa" kuvissa. No, tällaista tuskin enää tullaan näkemään digitaalisten musiikkiformaattien vallatessa enenevissä määrin alaa, joten nyt taitaa olla aika nauttia Peter Savillen legendaarisesta levynkansidesignista.

Muuta 3: Babyshambles-foorumilta löytyi melko hauska ja outo runo Heroin in Whiskas. Etenkin lopun yllätyspäätös oli huvittava.

MP3:

New Order - Blue Monday [lähde]
Morrissey - Why Don't You Find Out For Yourself [varalinkki] [lähde]

Tweet