Vuoden levyt 2006 ovat tässä. Taas kaksi ryhmää: sellaiset, jotka ilmestyivät 2006 ja sellaiset jotka löysin itse ensi kertaa 2006. Vuoden 2006 levyt on rajattu 5:een parhaaseen. (Pahoittelut sekavasta kuvien sijoittelusta - Bloggeria on hankalampi käyttää kuin mitä luulisi.) Ensimmäinen albumi on parhausjärjestyksessä, muut eivät. Ladattavaksi annettu biisi ei useimmissa tapauksissa ole levyn paras biisi, vain yksi esimerkki kyseisen levyn sisällöstä.
Arctic Monkeys - Whatever People Say I Am, That's What I'm NotVuoden tärkein ja paras levy ilmestyi heti tammikuussa. Rajojenrikkojabändien sukulinja menee nyt seuraavasti:
The Beatles > Sex Pistols / The Clash > The Smiths > The Stone Roses > Oasis > Arctic Monkeys. Arctic Monkeysin yhteys edeltäjiinsä on se, että se teki heti ensiyrittämällä loistavan albumin, joka muutti musiikillisen ilmaston täysin (jo nyt Englanti on täynnä Arctic Monkeys -kopioita) ja puhui suoraa asiaa omalla äänellään, joka oli tällä kertaa sheffieldiläisen 19-vuotiaan nuoren miehen. Arctic Monkeys toi peliin loistavia biisejä ja omaperäisen asenteen ja lunasti paikkansa suurten joukossa.
Lataa vaikkapa
When The Sun Goes Down [
lähdeblogi].
James Dean Bradfield - The Great WesternManic Street Preachersin laulajan soololevy oli yllättävän hyvä. Bradfield kirjoitti parhaat biisinsä lähes kymmeneen vuoteen ja löysi kaivattua energiaa. Lataa An English Gentleman.
The Killers - Sam's TownTuntui ilmestyessään lokakuun alussa vuoden parhaalta levyltä, mutta koki melkoisen inflaation, koska soitin sitä aluksi aivan liikaa (3 kertaa päivässä viikon ajan). The Killers otti esikoislevynsä ja teki siitä suuremman, avaramman, suoremman ja helpomman version. Ei sisällä yhtään huonoa biisiä. Lataa When You Were Young [lähdeblogi].
Razorlight - RazorlightÄärimmäisen tiukka paketti perinteistä englantilaista kitarapoppia nuorten, laihojen ja melko vihaisten miesten soittamana. Tällainen ei voi mennä vikaan. Yksi vuoden kuuntelijaystävällisimmistä levyistä. Ei yhtään huonoa biisiä. Lataa In The Morning [lähdeblogi, kannattaa muutenkin käydä - erittäin hyvä blogi ja on tässä postauksessa lähteenä useammassakin kohtaa].
Thom Yorke - The EraserYllätyssuosikki. Luulin ensin että tämä olisi minulle liian vaikeaa musiikkia, mutta
Thom Yorke onkin tällä levyllä selkeämpi kuin ehkä monesti
Radioheadin kanssa. Todella yhtenäinen kokonaisuus ja erottuu massasta. Lataa nimibiisi
The Eraser [
lähdeblogi].
___________________________________
Sitten parhaat new-to-me -levyt tältä vuodelta:
The Cardigans - Long Gone Before DaylightJoskus kohtaa levyjä, jotka muuttavat elämää - ja tämä on sellainen. Long Gone Before Daylightin kuulemisen jälkeen en ole enää ollut sama. Jotenkin todella surullinen levy... mutta silti monesti hauska. Tämä lähtisi mukaan autiolle saarelle. Lataa Communication, Couldn't Care Less ja For What It's Worth.
Hard-Fi - Stars Of CCTVMyöhästyin tästä vuodella. En päässyt alussa mukaan, koska hittibiisi Hard To Beat muistutti mielestäni liikaa The Braverystä, joka oli yksi viime vuoden surkeimmista uutuusbändeistä. Stars Of CCTV on kuitenkin täynnä hienoja biisejä ja realistisia sanoituksia. Kappaleista kuulee, että bändi todella tarkoittaa sanomaansa. Tämän levyn tekeminen oli ainoa keino päästä pois tylsästä Lontoon esikaupungista. Lataa Hard To Beat [lähdeblogi].
U2 - Achtung BabyTämä levy pitäisi olla oppikirjamateriaalina jokaiselle menestystä saaneelle rockbändille. U2 jätti 1980-luvun tyylistään melkein kaiken vanhan pois ja otti ennakkoluulottomasti uutta tilalle. Nykyään mainstream-rock kuulostaa paljonkin tältä, mutta tämän kuuleminen 1990-luvun alussa olisi varmasti ollut järisyttävää. Sisältää paljon muutakin kuin hittibiisit
One ja
Even Better Than The Real Thing. Lataa
Acrobat [
lähde] ja
So Cruel [
lähde].
Muutaman tunnin kuluttua lähden kuuden kaverini kanssa New Yorkiin juhlistamaan uutta vuotta. Laukut on pakattu ja eurot vaihdettu dollareihin, matkalukeminen on mukana ja iPod ladattu.
Tekstit
