Eilen 2.2. oli Groundhog Day. Groundhog Day on erityisesti USA:ssa vietettävä juhlapäivä, jolloin groundhog eli jonkinlainen murmeli (tai joku muu samanlainen ötökkä) ennustaa kevään etenemistä oman varjonsa perusteella. Groundhog Dayn teki kuuluisaksi saman niminen elokuva vuodelta 1993 (suomeksi Päiväni murmelina). Elokuvan pääosassa on nerokas Bill Murray ja se on ehdottomasti suosikkielokuvani. Päätin tämän joskus, kun piti äkkiä keksiä vastaus kysymykseen suosikkifilmistä.
Minulle on myöhemmin tullut yllätyksenä, että Groundhog Day on itse asiassa monien muidenkin - jopa kriitikoiden! - suosikkielokuva. Se ei menestynyt teatterikierroksensa aikana kovinkaan kummoisesti, mutta on sen jälkeen saavuttanut videoiden ja TV-esitysten myötä laajan fanijoukon ja vakaan aseman populaarikulttuurissa. Kielenkäytössä "groundhog day" merkitsee nykyään jotain toistuvaa, ikävää asiaa (elokuvassahan siis Bill Murrayn hahmo kokee murmelipäivän aina uudelleen ja uudelleen).
Eilistä olisi siis pitänyt juhlistaa esittämällä Päiväni murmelina jälleen kerran televisiossa. Haloo, Suomen tv-kanavat! Elokuvaa ei ole näytetty nyt ainakaan pariin vuoteen - mikä oikein mättää?
Toinen loppuviikon tärkeä tapahtuma oli englantilaisen The Beautiful South -yhtyeen ilmoitus hajoamisestaan "musiikillisen yksimielisyyden" johdosta. Vaikka tämä ei nyt monen maailmaa järkytäkään, on kyseessä taidokkaasti tehdyn popmusiikin kannalta surullinen asia.
Beautiful South oli yksi niistä yhtyeistä, jotka osasivat kirjoittaa lähes täydellisiä pop-kappaleita. Laulaja Paul Heatonin nokkelat sanoitukset yhdistettyinä kitaristi Dave Rotherayn taidokkaisiin melodioihin tuottivat monen monta upeaa biisiä. Lisäksi bändiltä oli rohkea ja toimiva veto käyttää kolmea eri vokalistia: kahta miestä ja yhtä naista, aina kappaleen mukaan. The Beautiful South ei saavuttanut kansainvälistä massasuosiota, mutta tilastojen mukaan Britanniassa joka seitsemäs kotitalous omistaa bändin ensimmäisen kokoelma-albumin Carry On Up The Charts vuodelta 1994. Viimeiseksi levyksi jäi edellisvuoden Superbi.
Kumma kyllä, Beautiful Southin hajoamisesta luettuani ensimmäisenä mieleeni tuli, miten Paul Heaton tulee pärjäämään taloudellisesti. Oma ihannekuvitelmani poptähteydestä kun on se, että lauluntekijä voi muutaman suuren hitin jälkeen elää teostotuloilla leveästi koko loppuelämänsä. Oliko The Beautiful South saavuttanut niin suuria hittejä, että Paul Heaton voisi ottaa tästedes rennosti? No, erittäin luultavasti siis oli; bändillä oli kolme Englannin listaykkösalbumia ja etenkin Carry On Up The Charts todellakin myi miljoonia. Lisäksi Heaton ja Rotheray ovat kuulemma investoineet kotikaupunkinsa Hullin kiinteistöbisnekseen. Eläkepäivät varmasti siis järjestyvät.
Olen miettinyt tätä samaa aiemmin monien muidenkin bändien kohdalla. Mikä oudointa, asia tulee mieleeni aina kun joudun ajattelemaan kaikkien aikojen inhotusyhtyettäni Yötä. Bändin laulukyvytön keulamies Olli Lindholmhan ajoi Yön 1990-luvun hittikuivien vuosien aikaan taksia Tampereella, ja tiedän ettei se ole mitään herkkua. Tietyllä tapaa olin siis Lindholmin puolesta helpottunut, kun Yö nousi taas suureen suosioon tämän vuosituhannen alussa. Mutta toisaalta hän on siis mielestäni ehdottomasti maailman huonoin laulaja ikinä ja Yön musiikki on maailman hirveintä musiikkia ikinä. Eikö Yö voisi siis, kiltti tuulipukukansa, saada vielä yhtä jotain niin superhypermegagigamassiivista hittiä että Olli ja muu bändi voisi jäädä lopulliselle eläkkeelle? Sitä varten voitaisiin perustaa vaikka radiokanava, joka soittaisi pelkkää Yötä, joten muiden kanavien ei tarvitsisi.
No, hirveistä Yö-aprikoinneista vielä takaisin Beautiful Southiin. Tässä nimittäin neljä kappaletta ladattavaksi bändin uusimmalta, Carry On Up The Chartsia päivittäneeltä Gold-kokoelmalta, jonka voit tilata esimerkiksi Stupido Shopista hintaan €14.90 (tupla-CD!).
The Beautiful South - Let Love Speak Up Itself
The Beautiful South - Perfect 10
The Beautiful South - My Book
"This is my life and this is how it reads
For every chapter a thousand memories
A murder, a mystery where everybody bleeds
A fantasy, a thriller with romance and disease..."
- My Book -
Tekstit
3 kommenttia:
mistä se elokuva kertoo? onks se se missä mies herää joka päivä samaan päivään?
Hahaa, sepä se nimenomaan! Sen takia sen voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa, se pointti vaan paranee.
Itse asiassa mä samastun Bill Murrayn hahmoihin ehkä sen takia että melkein kaikissa sen leffoissa se on vähän sellanen että se ei näytä välittävän oikein mistään mutta kyllä se sit kuitenkin välittää.
hmm.. hyvä tietää sun elämänfilosofia... hmm..
Lähetä kommentti