27 helmikuuta 2007

Kirja: Paul Auster - The Brooklyn Follies (Faber and Faber, 2005)


En saa unta, joten kerronpa kirjasta jonka luin äskettäin.

Pidän aina kirjoista, joissa päähenkilö on syystä tai toisesta jotenkin kaikkivoipa - sellainen, että hänellä on (realismin puitteissa) mahdollista tehdä melkeinpä mitä tahansa.

Paul Austerin kirjan The Brooklyn Follies päähahmo Nathan Glass on tällainen. Glass on eläkkeellä, joten hänellä on aikaa tehdä mitä tahansa. Hän on toipunut keuhkosyövästä, joten hän uskaltaa tehdä mitä tahansa. Hän on eronnut vaimostaan, joten hän saa itse päättää tekevänsä mitä tahansa. Ja eron jälkeen Glass ja vaimo myivät yhteisen asuntonsa, joten Glassilla on rahaa tehdä melkein mitä tahansa.

Tämä ei kuitenkaan ole kirjan kantava idea millään tapaa, mutta tällaiset lähtökohdat mahdollistavat sen, että kirjan päähahmo voi tehdä monenlaisia asioita monenlaisissa tilanteissa ja se vaikuttaa loogiselta.

Lyhyesti kerrottuna Brooklyn Folliesin juoni menee niin, että herra Glass muuttaa eron ja syövän jälkeen melko masentuneena Brooklyniin eikä odota elämältä enää oikein mitään, pelkkää yksinäisyyttä ja tylsyyttä vain. Pian hän kuitenkin tapaa sisarenpoikansa Tomin ensi kertaa vuosiin ja tämän kautta tutustuu suureen joukkoon muita ihmisiä, jotka muuttavat hänen elämänkatsomuksensa ja -tarkoituksensa täysin. Matkalle mahtuu kuolemia, eroja, rakastumisia, riitoja, raskauksia ja keskenmenoja, matkustamista, jekkuja, unelmia, kirjoja ja elokuvia... aivan kaikkea! Lopussa kaikkien hahmojen tarinoiden langat solmitaan yhteen... mutta sitten onkin 11.9.2001...

Auster on erittäin taitava kuljettamaan kirjan monipuolisia yllätyskäänteitä lyhyessä tilassa (Brooklyn Follies on vain 300-sivuinen). Tällainen taito ylläpitää lukijan kiinnostusta muistuttaa ainakin omasta mielestäni Nick Hornbystä, jonka kirjoissa on samanlaista vauhdikasta vetovoimaa ja mustaakin huumoria. Parissa asiassa Auster kurkottaa kuitenkin hieman liian korkealle: ensinnäkin teoksen happy end tuntuu vähän liiankin onnelliselta (vaikkei se oikeasti ehkä olekaan, nyt kun mietin tarkemmin...) ja toiseksi yritys liittää Yhdysvalloissa ennen George W. Bushin voittoon päättyneitä vuoden 2000 presidentinvaaleja vallinnut ilmapiiri osaksi kirjan hahmojen henkilökohtaisia koitoksia jää hieman vajavaiseksi. Tällaiset pikku nyanssit eivät kuitenkaan ole koko tarinan kannalta merkittäviä.

Brooklyn Follies on erittäin älykkäästi ja hurmaavasti kirjoitettu kirja, enkä usko että se on edes Paul Austerin paras. Täytyy lukea niitä muitakin. Ihan jo senkin takia, jos niissä kuvattaisiin New Yorkia yhtä elävästi ja vetoavasti kuin tässä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikä sattuma! Itse juuri lainasin sen Austerin tunnetuimman eli New York- trilogian.

T. Sonja

Pete P. kirjoitti...

Jee! Juuri sitä itse asiassa etsin, silloin kun Brooklyn Follies sattui käteen. Se on varmasti hyvä!

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa lukea myös Austerin The Book of Illusions ja Oracle Night.
Fantastisia.

Pete P. kirjoitti...

Selvä, kiitos vinkistä! Pitää lukea nuo kaikki.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...