Yksi vuosi

Melko tarkalleen näihin aikoihin tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen kerran tähän blogiin. Alkuun innoittivat Ninni jolla oli myös uusi ja hauska blogi, Matti Klinge joka sanoi että joka päivä kannattaa kirjoittaa ja Torr joka piti hienoa blogia (se on nytkin hyvä, mutta vielä parempi se oli ennen kuin Torr muutti Los Angelesiin).

Klinge oli siinä mielessä oikeassa, että lähes päivittäisestä kirjoittamisesta on kyllä ollut hyötyä. Vaikka tiettyjä sanoja (esim. loistava ja muut vastaavat adjektiivit) tulee ehkä edelleen käytettyä liikaa ja välillä lauseet saattavat olla aika sotkuisia, on tietynlainen näppituntuma kirjoittamiseen parantunut selvästi. Tästä on hyötyä esim. opiskeluhommia tehdessä. Tavoite olisi se, että pystyisi sitten vaikka tentissä tai harjoitustehtävässä kirjoittamaan vähintään neljä sivua roskaa aiheesta kuin aiheesta. Siihen on vielä jonkin verran matkaa.

Alussa tämä blogi oli itse asiassa aika huono. Osaksi se johtui siitä, että olin itsekin aika huono (kaikin tavoin) ja osaksi siitä, että kirjoitin huonoja asioita. Viime kesä oli mielestäni jonkinlainen käännekohta, sen jälkeen jotkut jutut ovat olleet parempia. Esimerkiksi New York -päiväkirjat (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9) olivat jälkikäteen katsoen erittäin siistejä. Myös musiikki-aiheiset kirjoitukset ovat mielestäni monesti hyviä. Musiikkisisällöltään tämä on ehdottomasti paras suomenkielinen blogi maailmassa... ainakin väitän näin vakavalla naamalla. Varsinkin nyt, kun yritän minkä tahansa postauksen loppuun laittaa jonkun hyvän (ja / tai aiheeseen liittyvän) biisin. Levy- ja muita kulttuurituotearvosteluja saisi olla tiheämmin, viime kuukausina ne ovat jääneet aika vähille. Pitäisi ehkä arvostella esim. vanhoja levyjä, joita muut eivät (juuri siitä syystä) arvostele.

Henkilökohtaisia juttuja voisi ehkä olla vähemmänkin. Käy sääliksi niitä, jotka lukevat tätä blogia esimerkiksi musiikkikirjoitusten takia ja sitten joutuvat lukemaan jotain omia surullisia vuodatuksiani. No, kai kaiken voi scrollata yli, jos haluaa. Itselle päiväkirjatyyliset tunnelmamerkinnät ovat ehkä olleet jollain tavalla hyödyllisiä. Ainakin ne palauttavat maan pinnalle, jos joskus tuntuu siltä että olisi päässyt kehittymään ihmisenä.

Kiitän kaikkia jotka ovat joskus lukeneet ja mahdollisesti myös kommentoineet tätä blogia! Palaute on aina hyvää, vaikka se olisi negatiivistakin. Toivottavasti vuoden kuluttua... Hmm, en itse asiassa oikeastaan osaa toivoa mitään konkreettista. Tällainen kohta vain pitää aina kirjoittaa kaikkiin vuosiarvioihin.

Toivottavasti vuoden kuluttua asiat olisivat paremmin. Se olisi loistavaa.

The Good, The Bad & The Queen - Green Fields [lähdeblogi]

Tweet