19 tammikuuta 2007

NY: Päivä #8

Sunnuntai, viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa. Kova kiire toteuttaa kaikki, mikä on vielä toteuttamatta.

Muiden vielä nukkuessa Sipi ja minä poistuimme asunnolta modernin taiteen museoon MoMA:an. Kävelymatkalla söimme hyvät perusbagelit ("melted cheese") ja Dr. Pepperit. Päivä oli aurinkoinen kuten lauantaikin, mutta paljon viileämpi.

Saavuimme MoMA:an juuri sen aukioloajan alkaessa ja vältimme pahimmat jonot. MoMA oli selkeästi hienoin museo jossa olen ikinä käynyt. Pidän kyllä taiteesta ihan itsenäänkin, mutta eniten minua viehättävät sen suuret nimet, kaikista kuuluisimmat taiteilijat. Ja MoMA:ssa heidän töitään riitti: Picassoa, Dalia, Chagallia (oma suosikkini), Warholia, Pollockia... kaikkea löytyi!


Museo oli järjestetty tyylikkäästi, tauluilla oli seinillä juuri sopivasti tilaa tehdä vaikutus eivätkä ne olleet rykelmissä. Huoneet olivat avaria ja viileitä.



Tauluista otetut valokuvat eivät oikein tee kovin suurta vaikutusta. Enemmän ne ovat todistusaineistoa siitä, että tuollaisetkin kuuluisuudet on tullut nähtyä. Ja jotkut ei-taulumuotoiset teokset eivät aukea kuvassa mitenkään. Alla jäänne monimutkaisesta performanssiteoksesta, jossa jotkut 1960-luvun radikaalit olivat pureskelleet kirjaa, säilöneet sen mössönä johonkin etikkaliemeen ja palauttaneet sen tällaisena kirjastoon. Sitä on vaikea selittää, mutta tarina oli hauska.



MoMA:n jälkeen Sipi lähdimme taas kohti Villagea tarkoituksenamme käydä pienemmissä ja newyorkilaisemmissa liikkeissä. Löysimme Sipille hienon julisteen ja kummallekin t-paitoja. Vintage-vaatteiden kaupassa jotkut 1970-luvun KISS- ja muut kiertuepaidat maksoivat jopa satoja dollareita. (Pitää olla kyllä tosifani / hipster että sellaisen hankkisi.)


Kuvassa on Villagessa sijaitseva "Freedom Wall" (tms.?) -seinä, johon newyorkilaiset 9/11:n jälkeen ripustivat motivoivia kuvia viereisessä sairaalassa makaavien loukkaantuneiden lohdutukseksi. Village oli aurinkoisena päivänä todella kaunis ja tunnelmallinen kaupunginosa. Ihmiset olivat rentoja ja tyylikkäitä ja kaduilla oli paljon monenlaista vilinää, mm. maalareita ja muita esityksiä.

Sitten hajauduimme taas eri teille. Itselläni oli tavallaan jotenkin kiire vielä shoppailla, koska en ollut koko matkan aikana löytänyt oikein mitään älyttömän siistiä. Enkä löytänyt nytkään. Tulinpa taas vain hustlatuksi: ostin tahtomattani kadulta "Flushing's Finest" -hiphoplevyn. Se vain pistettiin käteeni ja rahani vietiin. Tai ei ihan noin. Mutta käytännössä noin. Kaikki kunnia hustlaajille, tuollainen vaatii taitoa!

Ollessamme päivällä MoMA:ssa, muut olivat käyneet pienellä lenkillä Brooklynissä sekä Staten Islandin lautalla. Illalla lähdimme koko konkkaronkan kanssa matkan viimeisellä illalliselle kuuluisaan (ainakin tv:stä tuttuun) Red Lobster -ravintolaan. Se tarjoaa nimensä mukaisesti hummeria ja muita mereneläviä. Kuvassa Erikin "Big Boy", komea hummerinpyrstö. Red Lobsterissa olimme lähes ainoat valkoiset asiakkaat (se oli taas jotenkin silmiinpistävää), mikä oli hieman kummallista. Kyllähän nyt meriruoan kaikille luulisi maistuvan. Root beer oli erinomaista ja se tarjottiin hienossa pullossa. Palvelukin oli taas tyypilliseen tyyliin nopeaa ja ystävällistä. Kakku sen sijaan oli pettymys: ylimakeaa sarjatuotantomössöä. Kokonaisuudessaan Red Lobster oli ihan OK keskitason ravintola.



Ainakin omat tunnelmani olivat illallisen jälkeen hieman haikeat. Nyt piti pakata tavarat kasaan ja aamulla olisi edessä lähtö takaisin Eurooppaan. Mahtava viikko alkoi olla lopuillaan. Minun oli jo nyt ikävä New Yorkia, vaikka en ollut vielä edes lähtenyt.



Viimeiset kuvat tutusta Chrysler Buildingistä ja Grand Central Stationista jääkylmässä sateessa. Hyvää yötä, New York.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...