Yöllä

Nyt vähän sekalaista sisältöä. Ei oikeastaan mitään asiaa, mutta ei pysty vielä menemään nukkumaankaan.

Kuva ei ole minun ottamani, se löytyi netistä. Haluaisin kovasti olla tuolla huomenna kun aamu valkenee. New Yorkiin lähtemisestä on huomenna tasan kuukausi. Tekisi taas kovasti mieli jonnekin. Tai etenkin takaisin sinne. Täällä tuntuu kuin olisi vain jäähyllä odottamassa, että pääsee takaisin pelikentälle. Ankea lätkävertaus. Voih. Nyt eletään henkisesti köyhiä aikoja.

Säästöjakso etenee... kohtalaisesti. Olin viime viikolla 4 päivää töissä ja niistä pitäisi saada jotain säästöön. Toisaalta olin perjantaina kasinolla ja vaikka siihen reissuun ei mennytkään kuin €20, se oli juuri sellainen kaksikymppinen, joita oli tarkoitus säästää. Kasinolla on muuten perjantai-iltana kovasti kännisiä keski-ikäisiä miehiä, jotka menevät esimerkiksi pokeripöytään kysyen "Hei mikä tässä on maksimipanos?" ja laittavat pöytään €1000 vaikka buy-in on €200. Jos osaisin pelata pokeria, kävisin nyhtämässä moisilta rahat pois. Heillä tuntuu olevan sitä liikaa.

Joululoman aikana olin päättänyt, etten olisi enää ihastunut siihen tyttöön, johon olen ollut ihastunut. Suunnitelma toimi vähintäänkin melko hyvin aina viime viikoon saakka, jolloin näin hänet ensi kertaa yli kuukauteen. Ehkei tuollaisia päätöksiä voi siis tehdä.

Tammikuun aikana olen saanut kahdesti lainata jalon kaverini autoa, mikä on ollut aivan mahtavaa! Yksityisautoilu on yksinkertaisesti niin ehdottoman mukavaa, vaikka siinä ei mitään järkeä olekaan. Esimerkiksi Turun moottoritie Tuomarilan liittymän jälkeen on iltaisin lähes tyhjänä todella kaunis. Ja huoltoasemien ja hampurilaispaikkojen keltaisena loistavat valot.

Lisäksi autossa on niin hyvä kuunnella musiikkia. Äänentoisto on nykyään perusautoissakin oletusarvoisesti todella laadukas ja musiikin kuuntelun kannalta auto on hyvä paikka siksi, että siinä tulee keskityttyä. Tein joulukuussa täksi vuodeksi viikottaisen levylistan. Joka viikolle on valittu yksi levy, joka pitää kyseisen viikon aikana kuunnella vähintään kolme kertaa. Olen havainnut, että kolme kertaa on itse asiassa liian vähän. Olisi pitänyt ennemmin päättää "koko päivä kolmen päivän ajan". Ja olisi pitänyt valita enemmän sellaisia levyjä, joita tulee kuunneltua muutoin todella harvoin. Nyt olen valinnut ehkä liikaa sellaisia todellisia suosikkilevyjä. Tällä viikolla on Sueden Suede.

Vielä viimeisenä ja vähäisimpänä: olen miettinyt kynsiä. New Yorkissa en pureskellut kynsiä ollenkaan, siellä oli jotenkin koko ajan sellainen olo että kyseinen touhu on liian riskialtista bakteerien kannalta. Takaisin Suomeen tultuanikin olen vähentänyt kynsien pureskelua entisestä. Olin sunnuntaina kirjastossa ja joku tyttö leikkasi siellä sormenkynsiään. Julkisissa tiloissa tehtynä se on paljon ällöttävämpää kuin kynsien pureskeleminen, jota yleensä paheksutaan (ymmärrän kyllä miksi). Leikattuja kynnenpalasia ei kerätä talteen ja roskiin, vaan ne tippuvat lattioille tai pahemmassa tapauksessa ympäriinsä minne sattuu!

Saisikohan nyt jo unta vai pitääköhän vielä valvoa ja ottaa yksi Herbival?

Trainspotting on muuten erinomainen kirja!

Ja loppuun vielä vähintäänkin kohtalainen biisi:

Just Jack - Starz In Their Eyes

[lähdeblogi]

Tweet