NY: Päivä #2

Tästä se alkoi. Todellinen New York -kokemus ja uusi vuosi. Päivä #2 oli itse asiassa päivä #1. Heräsimme aamulla yllättävän raikkaassa huoneilmassa (kavereiden inttikokemusjutut suurella porukalla nukkumisesta eivät näyttäneet olevan totta, ainakaan vielä) ja menimme kadun yli dineriin aamiaiselle.


Diner on yksi mahtavimmista jutuista mitä Amerikassa on. Ajattelin tehdä sille vielä ihan oman postauksen myöhemmin, mutta pähkinänkuoressa diner on oikeaa ruokaa tarjoava pikaruokala. Dinerit toimivat tehokkaasti: asiakkaat otetaan vauhdikkaasti vastaan, kahvit ja mehut tulevat pöytään heti ja annokset valmistuvat melko nopeasti. Palvelu on - kuten Amerikassa 95% tapauksista - loistavaa. Lähin dinerimme oli Jack's Diner ja siellä saimme kuvassa näkyvän loistavan aamupalan kohtuuhintaan. Tästä alkoi myös pekoninsyöntiputki: vasta viides päivä oli ensimmäinen, jolloin en saanut syödä / joutunut syömään pekonia jossain muodossa.

Aamupalan jälkeen ajatuksena oli lähteä kiertoajelulle, mutta koska sää oli vähintäänkin harmaa, päätimme vain harhailla ympäriinsä ja päätyä Little Italyyn lounaalle. Suurkaupunkeihin tottumattomille tammikuun ensimmäinen päivä ei ollut mikään tajuton sokki, koska kadut olivat lomapäivän johdosta melko tyhjillään.




Sumua ja vesihöyryä oli ilmassa niin paljon, etteivät korkeimmat rakennukset Empire State Building mukaan lukien näkyneet kokonaan.




Kun olimme kulkeneet siihen kohtaan kartalla, jonka piti olla Little Italy, näimme ympärillämme vain kiinankielisiä kylttejä ja kiinalaisia patsaita. Tämä herätti pientä hämmennystä, mutta olimme kuulleet että kiinalaisväestö on vuosikymmenten kuluessa vallannut italialaisten naapurustot, kun nämä ovat muuttaneet muualle ja sekoittuneet valtaväestöön. Chinatown oli siis syönyt Little Italyn lähes kokonaan. Tällä eivät kadut olleet tyhjiä, sillä kiinalaisten uusivuosi on vasta helmikuun paikkeilla eikä suinkaan 1.1.!







Lopulta löysimme Pikku-Italian, joka oli kutistunut vain muutaman kadun kokoiseksi. Se tulee varmasti katoamaan lopulta kokonaan, sillä jo nyt kiinalaistaustaiset kauppiaat pyörittivät useita italialaisalueen liikkeitä.





Pizzalounaan jälkeen (Puglian kanapizzaa voi suositella!) olimme jo kävelystä äärettömän väsyneitä ja suunnistimme metrolla asuntoa kohti. Ensimmäinen kerta New Yorkin metrossa jännitti hieman (kuten kuvassa Carlin, Matin, Erikin ja Sipin ilmeistä näkee), jotenkin sen imago on melko huono. Mutta todellisuudessa New Yorkin metrossa matkustajan olo vähintään yhtä turvallinen ellei jopa turvallisempi kuin Helsingissä. Lisäksi New Yorkin vaunuissa on enemmän tilaa, ne on järkevämmin suunniteltu. Metroverkko on laaja ja nopea - maanalainen on ehdottomasti toimivin liikenneväline tällaisessa miljoonakaupungissa.




Ennen iltamenoihin lähtemistä katselimme kämpillä vähän televisiota, josta näkyi 1500 kanavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat nähdä vaikkapa Frendejä tai mitä tahansa suosittua sarjaa, sinun tarvitsee vain selailla kanavia tarpeeksi kauan, ja haluaamaasi ohjelmaa kyllä tulee.

Itse pidin ehkä eniten Ostos-TV:stä, se on Suomessakin outo mutta Amerikassa se menee jo ihan psykedeeliseksi. Vai mitä sanotte tästä:




Kyllä, Doggy Steps! Jos koirasi ei itse jaksa hypätä sohvalle / sänkyyn / autoon, tms., niin Doggy Stepsejä pitkin pääsee kätevästi. Ja nyt kahdet vain hintaan $19.99!

Voitimme kuitenkin kiusauksen soittaa ruudussa näkyvään numeroon ja aloimme valmistella lähtöä kohti Comic Strip -komediaklubia. Matkaeväät pakkasimme ruskeisiin paperikääreisiin (ja vielä kirjoitimme kääreisiin ettei kyseessä varmasti ole alkoholijuoma), vaikka olimmekin kuulleet että tällainen naamiointi ei enää nykyään New Yorkissa auta. Olihan sitä silti pakko kokeilla, sen verran legendaarinen tämä vanha amerikkalainen tapa on (kuten Johannes kuvassa voi todistaa).




Comic Strip on legendaarinen stand-up -klubi, jolla ovat esiintyneet kaikki alan yhdysvaltalaiset suurnimet Eddie Murphystä Jerry Seinfeldiin. Jopa keskitason koomikot ovat amerikassa äärimmäisen ammattimaisia verrattuna useimpiin suomalaisiin yrittäjiin. Klubilla näimme muutaman aivan järkyttävän hauskan esityksen, joita on tässä tekstimuodossa vähän vaikeaa toistaa hauskasti.

Itse pidän eniten täysin absurdeista jutuista ja yksi hyvä tällainen oli eräällä keski-ikäisellä mieskoomikolla. Hän kertoi tilanneensa ravintolassa "tomaattiyllätyksen", ja sai lautasellisen tomaatteja. Kun hän kysyi tarjoilijalta "What's the surprise?", tarjoilija vastasi "I'm your father". Se oli kuulemma melkoinen yllätys!


Paras esiintyjä oli mielestäni tässä kuvassa näkyvä nuori, energinen ja sekaisin oleva mieskoomikko jonka nimeä en valitettavasti muista. Toivon ja uskon että hänestä tulee vielä suuri nimi alalla! Hänellä oli täysin oma tyylinsä, joka sisälsi heilumista ja sekoilua ja kuiskailemista. Se oli kiehtovaa ja sai pari settiin mahtunutta vaisumpaakin juttua kuulostamaan hämmästyttävän hauskoilta!




Illan ainoa mätä tomaatti oli nuori Laura-niminen koomikko (harmi että muistan nimenomaan huonon koomikon nimen enkä kaikkia niitä hyviä!), jonka hahmo perustui äärimmäiseen masentavuuteen ja vastenmielisyyteen. Laura kertoi hankalasta äitisuhteestaan, masennuksestaan, mahdollisesta HIV-tartunnastaan, abortista ja kuukautisista. Nämä olivat melko rankkoja aiheita komedialle, eikä yleisö oikein lämmennyt Lauralle. Vai sanoisitteko itse että koomikon esitys on onnistunut, jos hän alkaa sähistä yleisölle: "Come on! That was a f***ing funny joke, you pussies!".



Päivän #2 lopuksi vielä kuva iltapalalta. Juuri tällaisissa kuvissa haluan olla: kakkujen ja keksien ympäröimänä New Yorkissa ostamassa Pepsiä. Roll on, day #3!





Toisen päivän koko kuvasaldo täällä: http://www.flickr.com/photos/lauttasaarilibertine/sets/72157594475276281/

Tweet