Kolmas New York -päivä koitti aurinkoisena ja kylmänä ja aamupala oli miljoona mailia kevyempään suuntaan kuin edellisenä päivänä (sain silti pekoniannoksenkin myöhemmin päivällä). Läheltä asuntoamme löytyi useampikin deli, jossa oli hienot valikoimat todella maukkaita hedelmiä melko edulliseen kilohintaan. Itse pidin erityisesti siitä, että hankalat greipit oli jo valmiiksi lohkottu ja kuorittu!
Päivän aluksi Carl yritti tilata meille kegiä, tynnyrillistä olutta. Sellaisia saa Amerikassa kotiinkuljetuksella keg servicestä. Homma meni kuitenkin hankalaksi, kun vastapuoli alkoi vaatia paikallista puhelinnumeroa tunnisteeksi ja toimitusajatkin olivat hieman hankalat. Carl katkaisi puhelun lievästi pettyneenä.
Eilisen harmauden ja sumun takia väliin jäänyt kiertoajelu toteutettiin tänään. Kaksikerroksiset turistibussit pysähtyivät kaikissa Manhattanin tärkeimmissä turistirysissä niin, että kyydistä saattoi jäädä ja nousta takaisin milloin halusi - busseja tuli n. 10 minuutin välein. Oppaina toimi melkoisia persoonallisuuksia. Omasta mielestäni paras oli ensimmäinen, todella vahvalla kiinalaisella aksentilla puhunut rouvashenkilö, jonka hampaat olivat tahriintuneet huulipunasta ja joka valitteli suunsa olevan jäässä. Kaikki muut seurueestamme väittivät, etteivät he ymmärtäneet lähes mitään naisen puheesta, mutta oma istumapaikkani oli aivan hänen vieressään, joten sain kiinni ainakin muutaman jutun. Katsokaa jäässä olevaa suuta:
Valitsimme ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi Empire State Buildingin. Ajatus oli käydä pikaisesti ylhäällä katsomassa vähän maisemia. Näin kirkkaana päivänä sama ajatus taisi olla tuhansilla ja tuhansilla muillakin turisteilla, nimittäin huipulle pääsyn jonottaminen kesti melkein 4 tuntia! Vaikka näkymät olivatkin hienot, eivät ne kenenkään mielestä olleet noin ylettömän jonottamisen arvoiset. Minua ainakin harmitti, koska olin jo edellisellä New Yorkin -matkalla käynyt Empire State Buildingissa ja nyt 4 tuntia kallista NY-aikaa meni melkein täysin hukkaan.
...Paitsi että keksimme ihan hyvän vitsin. Idea lähti siitä, että jonotuksen aikana Empire State Buildingin henkilökuntaan kuuluva nainen alkoi kuuluttaa ympärilleen "Does anyone here speak Italian and English? ...Anyone? Italian AND English?". Ilmeisesti tarvittiin tulkkausapua jonkinlaisiin vaikeuksiin joutuneelle italialaismatkailijalle. No, kelatkaapas jos samanlainen tilanne kävisi hurjan fanaattiselle Star Trek -intoilijalle ja turvanainen joutuisi kuuluttamaan "Does anyone here speak English and Klingon?"!
Okei, jonossa oli siis tylsää. Oli meillä muitakin juttuja. Ruoaksi oli purukumia ja Bafucinia. Tässä pari kuvaa jonosta ja ylhäältä:
Jonottamisesta uupuneina ja hieman ärtyneinä suunnistimme välittömästi takaisin kohti bussia, jotta ehtisimme ennen lippujemme voimassaoloajan päättymistä nähdä edes joitakin muitakin kohteita. Reitti kulki Greenwich Villagen kautta kohti etelää ja Ground Zeroa.
Viimeksi kun näin Ground Zeron, syyskuun yhdennentoista tapahtumista oli kulunut vasta vähän yli puolitoista vuotta. Nyt kun 9/11:stä on jo puoli vuosikymmentä, paikka näytti paljonkin erilaiselta. Jälleenrakennus oli käynnistynyt hyvää vauhtia ja tunnelma keskellä New Yorkin sydäntä ammottavan montun laitamilla oli samaan aikaan harras, hämmästynyt ja toiveikas.
Auringon laskiessa suuntasimme turistibussilla takaisin kohti asuntoa. Reitti kulki Manhattanin eteläosissa Wall Streetiä pitkin Brooklyn Bridgelle ja sieltä YK:n päämajalle, jossa jäimme pois koska se oli erittäin lähellä osoitettamme.
Iltaohjelmana oli kaikkien odottama vierailu kuuluisaan Hooters-ravintolaan. Hooters-ketjun idea on se, että siellä toimivat tarjoilijat ovat kauniita nuoria naisia melko niukoissa asuissa. Ruoka on perusmättöä, kanansiipiä ja sellaista. Tilasimme 100 kanansiipeä ja monen monta pitcheriä eli olutkannua. Hotpantseissä tarjoileviin tyttöihin oli jotenkin vaikea suhtautua. Koko ravintolan ideahan on totta kai katsella heitä, mutta se tuntui vähän nololta. Erittäin upeitahan he kyllä olivat!
Hooters ei kyllä oikein ole mikään New York -juttu. Koko kaupungissa on vain yksi Hooters, kun esim. pelkästään Tampan alueelta Floridasta löytyy toistakymmentä ketjun ravintolaa.
Kotimatkalla bongasin kadulta Arctic Monkeysin levyn mainoksen.
Kaikki 3. päivän kuvat ovat osoitteessa http://www.flickr.com/photos/lauttasaarilibertine/sets/72157594477738321/
Tekstit
3 kommenttia:
Vau, kuulostaa loistavalta matkalta, ja kiva että jaksat siitä vielä laitella kuvia tänne :D
Komppaan edellistä: mahtavalta kuulostaa. Ja olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen tulisi käydä isossa omenassa elämänsä aikana vähintään kerran. Ja kuvat ovat mahtavia, lisää vaan.
Kiitos kommenteista!
Joo, omasta mielestäni New York on kyllä maailman siistein paikka. Siellä on kaikki ja kaikkea (sekä hyvässä että pahassa).
Lähetä kommentti