Elokuva: Sovitus (Atonement, 2007)

Ian McEwanin kirjaan perustuva, Joe Wrightin ohjaama Sovitus on ilman epäilystäkään yksi tämän vuoden parhaista elokuvista - ehkä paras.

Sovitus on tarina väärinkäsityksestä, totuudesta, vaikenemisesta ja yksityiskohdista. Suuret tapahtumat ovat pienten yksityiskohtien tulosta ja vaikeneminen ei todellakaan ole kultaa, jos sen tekee täysin väärässä paikassa. Briony-tytön (alussa Saoirse Ronan, vanhempana Romola Garai ja aivan lopussa Vanessa Redgrave) vilkas mielikuvitus kehittää viattomille tapauksille raskaita merkityksiä ja johtaa virheisiin, joiden sovittamiseen yksi (tai edes useampi) ihmiselämä ei riitä.

Aiemmin tänä vuonna The Last King Of Scotlandissa vakuuttanut James McAvoy näyttelee virtuoosimaisesti myös Sovituksessa ja Keira Knightleykin saa pitkästä aikaa merirosvoprinsessaa hieman haastavamman osan, vaikka esittääkin sen aavistuksen yksi-ilmeisesti. Erityismaininta täytyy antaa elokuvan lapsinäyttelijöille, joista useammastakin voisi odottaa tähteä vielä tulevaisuudessa. Etenkin von Simsonin veljesparia olisi ilo nähdä vielä uudestaan.

Hienon ja monitasoisen tarinan lisäksi Sovituksessa oli parasta se, miltä elokuva näytti. Etenkin Ranskaan sijoittuvissa kohtauksissa oli todella hienoja kuvia: aamu-usvaisia peltoja, pommitusten jäljiltä roihuavia kaupunkeja ja vaikka mitä. Elokuvan olisi voinut katsoa vaikka ilman ääniä ja vain nauttia sen kuvallisesta puolesta. Toisaalta äänetkin olivat harvinaisen kekseliäät: kirjoituskoneen naputusta, sytyttimen naksauksia ja pianon kilahduksia oli käytetty kiinnostavalla tavalla.

Usein hyvissäkin elokuvissa loppu on ongelmakohta. Se on aina joko liian onnellinen, liian äkkinäinen tai liian vaisu. Sovitus ei kuitenkaan petä tässäkään suhteessa. Siinä on itse asiassa kaksi loppua. Katsoja voi itse valita, kumpaan haluaa uskoa.

Tweet

YouTube-vallankumous

Ihmisiä ympäri maailman oli kehotettu käyttämään tänään punaisia vaatteita osoittaakseen tukensa Burman sorretulle demokratialiikkeelle. En ole pannut merkille, kuinka paljon punaista yleensä käytetään, mutta tänään oli hauska huomata, että todella monella oli jotain punertavaa päällä. Jossain vaiheessa päivää alkoi jopa katsella autoja sillä mielellä, että kaikki punaiset autot ovat varmaankin Burman kansan puolella.

Burman tapahtumista on tulossa varsinainen YouTube-vallankumous. Sotilashallinto kaatuu vuorenvarmasti, jos protestoijat vain jaksavat ja uskaltavat jatkaa marssejaan ja jos muu maailma vain jaksaa jatkaa niiden seuraamista. Tiedotusvälineet ovat tällä hetkellä niin täynnä Burman asiaa, että kenraalien olisi äärettömän vaikea saada tapahtumien kulkua enää pysäytettyä tai käännettyä.

Oma ikäluokkani oli 1980/90-lukujen vaihteessa vielä sen verran nuorta, että DDR:n ja Neuvostoliiton romahtamisten seuraaminen jäi melko vajaaksi. Olisi ollut erittäin kiinnostavaa päästä todistamaan niitä. Oikeastaan ainoa diktatuurin kukistuminen, jonka olemme ehtineet nähdä oli Saddam Husseinin vallastapakottaminen nelisen vuotta sitten, mutta siitäkään ei voinut täydellä riemulla iloita, koska Irakin tila ei ole sen jälkeen kohentunut oikeastaan laisinkaan.

Vielä on jäljellä mm. Kuuba ja Pohjois-Korea, joista etenkin jälkimmäinen on niin kestämättömällä pohjalla, että siellä on yksinkertaisesti pakko tapahtua muutos viimeistään seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hieman samasta "genrestä" myös Kiina on mielenkiintoinen tapaus, mutta se on niin omanlaisensa ja jo nyt niin outo sekoitus yksipuoluediktatuuria ja äärikapitalismia, että sen tulevaisuudesta on paha mennä sanomaan.

MP3: U2 - Walk On

Tweet

"We live in a beautiful world"

MP3: Coldplay - Don't Panic

(kuva 25.9.2007 n. klo 19)

Tweet

Harvinaisuuksia (2 kpl)

Kuten pari viikkoa sitten sanoin, on erittäin harvinaista, että pitäisin suomalaisesta musiikista. Suomalaiset englanninkieliset bändit ovat tietenkin ajoittain toistuvia poikkeuksia, mutta suomenkielinen musiikki on minulle useimmiten kuin kryptoniitti Teräsmiehelle tai Newman Jerry Seinfeldille.

Ehkä kaikki suomenkielinen musiikki ei kuitenkaan ole läpeensä huonoa. Ehkä Timo Rautiainen, Yö ja muut ovat vain saastuttaneet sen mielessäni. Tai ehkä olen vain tulossa hulluksi. Nimittäin Scandinavian Music Groupin uuden singlen Vieläkö Soitan Banjoa? hienoutta on vaikea kiistää. Näin kappaleen videon Yle Extralla jokunen aika sitten, mutta muistin sen uudelleen vasta tänään kun näin sitä hehkutettavan suosikkiblogissani. Biisissä on erinomainen pseudo-countrytunnelma, letkeät rummut, hienoja slide-kitaroita ja kaunis melodia.

Itse asiassa kappale on niin hyvä, että vaivauduin muistelemaan ikuisuudet käyttämättöminä olleet iTunes-tunnukseni ja ostamaan sen digitaalisesti. Vieläkö Soitan Banjoa? voisi olla yhtään parempi ainoastaan, jos sen olisi tehnyt The Cardigans ja jos se olisi englanniksi.
_________________________________________________________

Sitten toinen harvinaisuus. Lupaan, että tämä on tällä hetkellä ainoa blogi maailmassa, josta voit ladata Razorlightin viimekesäisen, aurinkoenergialla nauhoitetun ekobiisin Funeral Blues. Lataa se tästä - ehdottomasti yksi vuoden parhaista kappaleista.
Trivia-fakta: Razorlightin Johnny Borrell pääsi keväällä joksikin aikaa Hollywood-tähti Kirsten Dunstin ulkoiluttamaksi, mutta yhteiselo loppui siihen, että Johnny haisee liian pahalta. Ja ajaa moottoripyörää sisätiloissa.
________________________________________________________
Muuta: Vaihdoin viime yönä tyynyn toiseen päätyyn sänkyä. Herätys oli yllätys.
Vielä muuta: Olen aina ollut sitä mieltä, että "Mogadishu Warlords" olisi loistava nimi bändille. Mutta oikeastaan "Helsinki Warlords" olisi vielä parempi, sillä suomeksi käännettynä se sisältäisi hauskan yksityiskohdan.

Tweet

Luokkakokous

Olin odottanut ala-asteen luokkakokousta hieman skeptisin ajatuksin. Viime hetkillä mietin jopa, kannattaisiko mennä ollenkaan paikalle.

Mutta ehdottomasti kannatti! Luokkakokous oli yksi hauskimmista keisseistä pitkiin aikoihin. Pidän todella paljon kaikesta oudosta, ja luokkakokous jos mikä on todella outoa!

En esimerkiksi ollutkaan tajunnut, että ala-asteella luokallani oli yksi maailman ehdottomasti cooleimmista tyypeistä. Tajusin sen vasta eilen. Hieno osoitus siitä, miten oman linjan säilyttäminen tuo hienoja tuloksia - vaikka siinä kestäisi 10 vuotta.

Äärimmäisen harvoin hymyilyttää kävelessä aamuyöllä tihkusateessa kotiin, mutta nyt virnistelin aika paljonkin. Ehdottomasti uudestaan 10 vuoden kuluttua!

MP3: Mandy Moore - Umbrella (Rihanna cover) [lähdeblogi]

Tweet

DJ-syndrooma

Erittäin usein - liian usein? - tuntuu siltä, että oikein mikään ei ole tarpeeksi kiinnostavaa. Mikään paikka, mikään keskustelu, mikään vaihtoehto ei tunnu niin innostavalta kuin toivoisi. Joko vaihtoehtoja on liian vähän tai mikään niistä ei nouse ylitse muiden. Koko ajan katselee ympärilleen odottaen, että jotain jännittävämpää tapahtuisi - mutta ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä se voisi mahdollisesti olla. Koko ajan toivoo, että olisi jossain muualla kuin missä on - mutta ei ole aavistustakaan, missä se "jossain muualla" voisi olla.

Kutsun tätä DJ-syndroomaksi. Vaikka juuri nyt soiva kappale olisikin erinomainen, miettii silti koko ajan jo sitä seuraavaa (ja sitä seuraavaa).

Helsinki on sateisena syysyönä kiehtovalla tavalla lohduttoman näköinen paikka. Aikuiset miehet itkevät kadunkulmissa, nelikymppiset tädit ovat meikanneet ja pukeutuneet kuin teinit, ja pultsarit ovat ainoita, jotka ovat tajunneet että sateelta on mahdollista päästä suojaankin.

MP3: John Lennon - Oh, Yoko! [lähdeblogi]

Tweet

Imagot ja Facebook

Virtuaaliyhteisö Facebook on tällä hetkellä kuuma villitys yliopistolla. Facebookissa jokaisella käyttäjällä on oma profiilisivunsa, jonka kautta hän pitää yhteyttä ystäviinsä ympäri maailmaa. Omassa Facebook-profiilissaan voi kertoa esimerkiksi harrastuksistaan, musiikkimaustaan, työurastaan tai poliittisista kannoistaan. Lisäksi profiilisivuun voi liittää äärettömän määrän ylimääräisiä ominaisuuksia kuten kuvia, pelejä, listoja tai vaikkapa virtuaalisia drinkkejä. Facebook-profiilin tulisi siis olla käyttäjänsä näköinen.

Facebookia käyttäessä näkee helposti, miten imagon käsite toimii kahteen suuntaan. Toisaalta omaa profiiliaan päivittämällä ja koristelemalla voi pyrkiä rakentamaan itselleen haluamansa tyylistä imagoa (joka toivottavasti vastaisi todellisuutta mahdollismman tarkasti) ja toisaalta erilaisten kommenttien, viestien ja testien kautta voi päästä näkemään ja kuulemaan minkälainen käsitys ystävilläsi on sinusta.

Yksi Facebookin julmimmista ja samalla kiehtovimmista lisäkkeistä on ohjelma nimeltä Compare People. Se esittää ruudulla kahden ystäväsi nimet ja pakottaa valitsemaan näiden väliltä kysyen kysymyksiä kuten "Who's more loyal?", "Who has a better laugh?" tai "Who would you rather spend a day with?" Lopuksi ohjelma kokoaa eri käyttäjien antamien vastausten perusteella listoja ihmisten ominaisuuksista, tyyliin "Of all of your friends, Paavo has the best laugh", "Of your friends, Liisa is the 3rd most loyal", tms. Se myös kertoo, miten itse sijoituit: "You are the 4th most powerful" tai "You have the best body" tai mitä vain. Kysymykset ovat usein melko tungettelevan tuntuisia ja välillä on todella vaikea valita kahden hyvän (tai kahden huonon) vaihtoehdon väliltä.

Compare Peoplen kiehtovuus perustuu siihen, että sen avulla näkee, vastaavatko omat kuvitelmasi omasta imagostasi toisten saamaa kuvaa sinusta. Ehkä ajattelet olevasi todella rento ja menevä tyyppi, mutta näetkin Compare Peoplen tuloksista että et ikinä voitakaan "Most out-going" tai "Best public speaker" vertailua, vaan olet ainoastaan "Most punctual" tai "The best in science" -titteleiden arvoinen. Teetkö siis jotain väärin ja pitäisikö sinun muuttaa käyttäytymistäsi jollain tapaa? Tai päinvastoin: jos yhtäkkiä huomaatkin omakuvasi ja odotustesi vastaisesti olevasi "Most adventurous" tai "The most athletic" tai mitä tahansa, pitäisikö sinun myös alkaa käyttäytyä sen mukaisesti; tulisiko Kanarian-matka vaihtaa Amazonille ja juustonaksujen syömisen sijasta liittyä kuntosalin jäseneksi?

Facebook voi myös korjata imagokäsityksiä. Monista ihmisistä voi olla muodostunut vahvojakin ennakkoluuloja tai mielikuvia, mutta heidän Facebook-profiilinsa paljastavat, että he ovatkin täysin toisenlaisia kuin olet kuvitellut. "Hei, sehän lukeekin hyviä kirjoja..." tai "Ai, se kuunteleekin rankkaa doom-metallia - ei se yhtään vaikuta siltä". Tämä on parhaimmillaan oikein valaisevaa ja opettavaa. Niin helposti pääsee unohtumaan, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Jos ihmiset eivät Facebookissa yritä esittää jotain muuta kuin todella ovat, se voi olla hieno keino tutustua ystäviisi entistä paremmin. Jos he puolestaan yrittävät pitää yllä jotain keinotekoista mielikuvaa itsestään, koko Facebookin perusidea sumentuu. En väitä, että kovinkaan suuri osa Facebookin käyttäjistä on liikkeellä epätosilla perusteilla, mutta on hyvä olla ainakin lievästi ennakkoluuloinen tiettyjä ihmisten profiileissa esiintyviä asioita kohtaan.

Sitten on myös niitä ihmisiä, jotka eivät käytä Facebookia lainkaan, vaan elävät elämäänsä ja pitävät yhteyttä ystäviinsä aivan arkipäivän todellisuudessa. Ehkä siitä tulee ennen pitkää seuraava trendi.

Tweet

Voiko ranteesta laihtua?

Miksin kellon remmiä täytyy nykyisin kiristää yhtä astetta tiukemmalle kuin ennen?

Tweet

Slave / Dave

1995: Levy-yhtiönsä kanssa sopimusriidoissa ollut Prince tussasi poskeensa "Slave" / Blurin rumpali Dave Rowntree tusassi poskeensa... "Dave"!

(klikkaa kuvaa nähdäksesi se suurempana)

Tweet

Kate Nash - Mouthwash

Kate Nash on ilmeisesti yrittänyt tehdä uuteen singleensä Mouthwash sellaisen sanoituksen, johon vähintään 98% kuulijoista voi helposti samastua:
"I use mouthwash
Sometimes I floss
I've got a family
And I drink cups of tea"
Tuo on oikeastaan jo niin laimeaa tekstiä, että se on aika hyvää. Ja itse kappale on varsin tarttuva; sävellyksenä paljon parempi kuin edellinen Foundations. Lataa Mouthwash tästä [lähdeblogi].

Tweet

Äsken kadulla kuultua:

"Kun mä sanon että mä toivon että me tehtäis jotain yhdessä, se ei tarkota sitä että me mennään Rikun kanssa - joka on kännissä - ulkoiluttamaan sun systerin lapsia."

Tweet

Montevideo / Babyshambles / Lupaukset

[1] En kovin usein innostu suomalaisesta musiikista, mutta aina silloin tällöin löytyy jotain hyvääkin. Helsinkiläisen Montevideon kappale Against The Grain soi kesällä television siiderimainoksessa ja vaikutti torvineen kaikkineen oikein mainiolta. Viime torstaina löysin Against The Grain -EP:n Stupidosta kahdella ja puolella eurolla, ja se oli kohtalaisen hyvä ostos vaikka muut EP:n kappaleista eivät olekaan tarttuvuudeltaan läheskään Against The Grainin tasoa. Montevideo ei siis nouse suomalaisista bändeistä tavoittelemaan esim. The Crashin tasoa, mutta minulle kyllä kelpaa yhden hitin ihmekin. Kuuntele Against The Grain tästä.

[2] Babyshamblesin toisen albumin Shotter's Nation julkaisu lähestyy päivä päivältä ja vaikka ensisingle Delivery ei mikään maailmojamullistava ollutkaan, itse albumi tulee varmasti olemaan parempi kuin vuoden 2005 sekava Down In Albion. Tämä varmistuu jo sillä, että Shotter's Nationin päätöskappaleena on hieno The Lost Art Of Murder, joka on jälleen kerran moderni klassikko Pete Dohertyn sävellyskynästä ja lisäksi vielä hyvin sovitettu ja soitettukin! Lataa The Lost Art Of Murder tästä [lähdeblogi].

[3] Sain tänään soiton sen tavaratalon rekrytointiosastolta, jossa olin viime keväänä ale-kampanjan aikaan töissä. Vastasin tulevani töihin erittäin mielelläni nyt syksylläkin, mutta puhelun jälkeen koko homma alkoi taas ahdistaa. Syynä ei ole se, etteikö itse työ olisi mukavaa (ja sitä paitsi tarvitsen kaiken mahdollisen rahan, jota vain on tarjolla), mutta tuntuu vain vaikealta tehdä minkäänlaisia lupauksia ja suunnitelmia niinkään pitkällä tähtäimellä kuin muutama viikko eteenpäin. "Mitä teet lokakuun se-ja-se päivä?" En tiedä. Tuskinpa yhtään mitään, mutta nyt ainakin tiedän että herään niinä päivinä aikaisin aamulla, laitan hölmöt työvaatteet päälle, kiirehdin bussiin ja kaupittelen kahdeksan tunnin ajan aleroinaa maanisille ihmisille. No jaa, ei se niin kauheaa ole, mutta ei kyllä kannattaisi miettiä asiaa yhtään etukäteen. Minulla on hieman kehno asenne mihin tahansa työhön, ja se näyttää enimmäkseen johtuvan siitä, että töihin täytyy sitoutua.

Tweet

Uudessa Guineassa olisi varmaan helppoa

"Uudessa Guineassa puhutussa danin kielessä on vain värit 'mili' ja 'mola'."

Tweet

YouTube-kimara

("Kimara" on ihan mahtava sana. Onko muka ikinä ollut olemassa mitään huonoa kimaraa? Maalikimara, marjakimara... mitäs muita? Ei. Huonoja kimaroita ei yksinkertaisesti ole.)

Vanha sananlasku sanoo, että flunssa kestää kaksi viikkoa tai 14 päivää. Pitää siis kärsiä vielä viitisen päivää. Mutta miksi se ei mene edes yhtään parempaan suuntaan? ...Ja huomenna takuulla vilustuu Stadionilla Puola-pelissä vielä uudestaan.

Katselin mm. tällaisia videoita viime yönä kun en saanut unta:



Tämä on löydetty hauskan Karinski.net-blogin kautta: James Blunt Sesame Street -lastenohjelmassa. Ensimmäisellä katselukerralla ajattelin vain, että onpa hauska laulu ja Bluntilla on yllättävää huumorintajua. Seuraavalla kerralla aloin pohtimaan, onko laulun aihe sittenkin jollain piilotetulla tavalla rivo, eikä ainoastaan geometrinen. Tässä on niin monitasoinen sanoma.



Seuraavaksi joku oli kuvittanut Paintilla Oasiksen Hey Now'n. Hey Now on yksi (What's The Story?) Morning Gloryn kohokohtia ja olisi ansainnut vaikka virallisenkin videon. Mutta tämäkin on paikoin kohtalaisen hauska. Todella kirjaimellinen tulkinta kappaleen sanoista.



Ja viimeisenä Guillemots esittää Pariisin kaduilla kappaleen Annie, Let's Not Wait. Edellisistä videoista poiketen, tämä on aivan oikeasti laadukasta taidetta. Instrumentteina mm. saha, kirjoituskone ja lyhtypylväs!

Edit: Aivot alkoivat yhtäkkiä toimia (miksi ei jo viime viikolla?): voinkin tietysti mennä työterveyslääkäriin vielä tänä iltana ja saada antibiootteja! Vartiointihommia on ensi lauantaina vielä viisi tuntia edessä, joten siihen asti työnantaja varmasti vielä maksaa lääkärikäynnit. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö on muuten oikein loistava, mutta sinne on vain niin vaikeaa saada aikoja. Pitäisi ehkä nyt varata valmiiksi ensi vuoden flunssaepidemiaa varten. Mutta nyt yksityislääkäriin, jee! Antiobiootteja, jee!

Tweet

Vaihto

( Jos ei saa unta, voi yhtä hyvin vaikkapa kirjoittaa jotain.)

Olen viime aikoina miettinyt vaihto-opiskelua. Sen miettiminen on tullut ajankohtaiseksi vasta nyt, kun ensimmäiset tuntemani ihmiset ovat lähteneet ulkomaille vaihtoon. Aina aiemmin on vain kuullut että "Se-ja-se ovat lähteneet sinne-ja-sinne opiskelemaan", mutta tänä syksynä ensi kertaa todella tuntee jonkun joka lähtee vaihtoon. Se tuntuu vähän oudolta.

Itse voisin lähteä vaihtoon aikaisintaan ensi vuonna. Ja toisaalta myös viimeistään ensi vuonna. Pelkään, että jos en ensi vuonna lähde, koko juttu jää tekemättä ja se varmasti harmittaisi jälkeenpäin.

Kiinnostavimmat kohteet olisivat mielestäni englanninkielisissä maissa, vaikka englanniksi pystyisi tietysti opiskelemaan muuallakin. Kyseeseen tulevat siis lähinnä Englanti, Skotlanti ja Irlanti. USA:ssa ammuskellaan hieman liikaa kampuksilla ja Australia on hieman liian kaukana (ja surffaus ei oikein ole minun juttuni).

Kaikista paras paikka olisi tietysti Lontoo, johon kuitenkin liittyy pari pulmaa. Pulma numero yksi on se, että Lontooseen olisi itse asiassa mahdollista päästä: laitoksellamme on suoraa yhteistyötä University College Londonin kanssa. Se on pulma siinä mielessä, että unelmat, jotka olisi mahdollista toteuttaa, ovat aina kovin pelottavia.

Pulma numero kaksi on siinä, että Lontoossa on aivan tajuttoman kallista elää. Tämän talouspulman olennainen osuus on siinä, että minulla luultavasti olisi varaa elää Lontoossa se yksi vaihtovuosi, mutta sen jälkeen kaikki säästöt olisivat varmasti aivan lopussa. Joten pitäisi päättää, uskaltaako ottaa sen riskin että viettäisi hienon vuoden yhdessä maailman hienoimmista paikoista, mutta olisi sen jälkeen jokseenkin tyhjän päällä.

Kolmas pulma (outoa että tämä on vasta kolmantena?) on se, että Lontoon-paikoista on varmasti kovaa kilpailua, ja jos tuo kilpailu ratkaistaan akateemisen menestyksen perusteella, en varmaankaan olisi vahvoilla. Neljäntenä pulmana mitä tahansa vaihtopaikkaa koskien on se, että olen niin huono suunnittelemaan opintojani, että vieraassa maassa saisin tuskin ainuttakaan opintopistettä suoritettua. No, näihin kahteen viimeiseen pulmaan en ole perehtynyt laisinkaan, ja ne olisivat varmasti ratkaistavissa pienellä vaivannäöllä.

Oikeastaan on ehkä turha miettiä koko vaihtoasiaa tällaisten käytännön kysymysten kautta. Ei kai sillä loppujen lopuksi ole niin väliä? Tuskin siihen kuolee, jos koko homma meneekin pieleen.

Olen miettinyt myös sitä, mitä tekisin asunnolleni vaihtovuoden aikana. Kuinka helppoa on löytää halukas vuokralainen vuoden mittaiseksi jaksoksi kalustettuun asuntoon? No, en tiedä - en ole tutkinut asiaa. Ehkä se olisi mahdollista. Helpoin vaihtoehto - ja itse asiassa tämä on se, mitä miettiessäni en ole saanut unta tänä yönä - olisi irtisanoa vuokrasopimus, myydä kaikki irtain (paitsi levyt ja kirjat, jotka toivottavasti saisi säilytykseen jonkun hyväntahtoisen ystävän luokse), pakata vaatteet matkalaukkuun ja vain lähteä. Palatessa voisi sitten muuttaa asumaan vaikka johonkin soluasuntoon, koska tavaraa ei enää olisi. Se olisi hyvä puhdas alku ja se mahdollistaisi myös uuden lähtemisen helposti. Pitkän tähtäimen suunnitelma on nimittäin joka tapauksessa muuttaa ulkomaille sitten kun opinnot ovat valmiina.

Onneksi minulla on vielä jonkin verran aikaa miettiä (eli lykätä) näitä asioita. Vaihtopaikan tutkailu pitäisi luultavasti aloittaa viimeistään alkukeväästä. Sitä ennen voi vaikka lukea tätä tai tätä blogia (jotka ovat tartuttaneet vaihto- / ulkomaillaopiskelukuumeen minuunkin) ja kuulostella miten muut aikovat kyseisiä asioita ratkaista.

MP3: The Verve - History [lähde]

Tweet

Toinen uni

Näin taas oudon unen viime yönä. Tämä ei ole läheskään yhtä tasokas kuin edellinen - vaan jopa aika mauton - mutta se pitää silti kirjoittaa talteen, ettei se unohtuisi.

Unessa olin yliopiston pakollisella englannin-kurssilla, joka oli tilanpuutteen vuoksi siirretty vanhalle ala-asteelleni. Opiskelijoiden joukossa oli vanha kiinalainen mies, jonka jostain syystä tiesin olevan kiinalainen, vaikka hän näytti täysin länsimaiselta... itse asiassa hän näytti Richard Gereltä. Kiinalainen mies puhui tunnilla omia asioitaan kovaan ääneen, mikä sai minut hermostumaan ja lähtemään vihaisena pois luokasta.

Luokan ulkopuolella istuin penkillä kiukusta pihisten ja selitin jollekin kiinalaisen miehen käytöstä: "Sillä on näköjään vain kaks äänenvoimakkuutta: [nostan yhden sormen pystyyn] täysillä ja [nostan toisen sormen pystyyn] vitun-vitun-saatanan-kovaa!"

Tässä vaiheessa paikalle osui joku vanhoista ala-asteenopettajistani ja sanoi: "Noin ei ehkä saisi sanoa." Taisin herätä siihen.

Ei kovin laadukasta kiroilua. Kapteeni Haddock tuskin hyväksyisi. Mutta toisaalta jos adjektiivin eteen laittaa "vitun-vitun-saatanan", täytyy sitä ainakin tarkoittaa tosissaan. Ehkä siinä kirosanojen määrä voittaa niiden laadun (tai edes monipuolisuuden!).

MP3: New Order - True Faith [lähde]

Tweet

1988

Katselin tässä VH1:a. Kohtalaisen uskomatonta, että kun vuonna 1988 Amerikassa tehtiin tätä...



... Britanniassa tehtiin tätä:

Tweet

Uudissanoja / kuume

UrbanDictionary.com:issa on viime aikoina ollut kekseliäitä uudissanoja. Esimerkiksi:

aibohphobia - palindromien pelko
elevision - se, miten kaikki tuijottavat hississä kerrosnumeroita, jotta ei tarvitse katsoa muita hississäolijoita
ja errorist
________

Mikä päivä tänään oikein on? Montako tuntia tiistai kestää? 63? Olin yöllä kuumeessa. Yritin mitata, mutta tiputin mittarin kainalosta siinä vaiheessa kun digitaalinäytön lukema ei lopettanut nousemista 38.9:ssä. Vielä nytkin lämpöä on yli 38.

Sairaana on vaikeaa olla, jos on huono keskittymään. Itse en jaksa mitään yhtä tekemistä n. puolta tuntia pitempään, mutta nyt on pakko vain katsella televisiota tai lukea. Tai sitten nukkua.

Ja huomenna on aivan pakko kyetä sinne englannin-luennolle tai saan varmasti "potkut".

MP3: The Verve - Weeping Willow

Tweet

Tarvitsen managerin

Tämä päivä meni täysin harakoille. Vielä aamulla kaikki näytti hyvältä ja helpolta: heräisin, pukisin päälle ja lähtisin ajoissa lukukauden ensimmäiselle kurssille, joka kaiken lisäksi olisi vielä helppo englannin pakollinen.

Sitten alkoi sataa kaatamalla. Sitten bussissa viereeni istui märkä ja haiseva mies ja aloin itsekin haista. Ruuhka oli niin kova, että myöhästyin luennolta, vaikka miten juoksin. Lisäksi etsin luentoa vielä väärästä rakennuksestakin.

Eli tässä vaiheessa olin hikinen, haiseva ja auttamattomasti myöhässä, ja vielä myöhässä väärästä paikasta.

Palasin kotiin vaihtamaan raikkaat vaatteet ja lähdin uudestaan keskustaan. Hain varaamani tenttikirjan ja menin lukusaliin lukemaan. Se oli tylsin kirja ikinä, organisaatioviestintää. "Viestintä vaikuttaa organisaation kulttuuriin ja organisaation kulttuuri vaikuttaa viestintään." Ihanko totta?

Näiden vastoinkäymisten lisäksi iltapäivällä iski flunssa, eikä pääkipu lähtenyt edes pillereillä. Onneksi minua ei sentään potkittu pois kurssilta poissaolon takia, sekin olisi voinut tapahtua (niin sanoi opettaja sähköpostissa, kun kysyin asiasta).

Joskus olisi parempi luovuttaa. Pysyä koko päivä sängyssä. Varsinkin nyt, kun kaikki Welhon kaapelikanavat näkyvät parin viikon ajan ilmaiseksi. Voisi vaikka oppia History Channelilta jotain (vaikka kuitenkin katsoisin koko ajan MTV2:ta tai VH1:tä).

Tarvitsisin jonkun, joka kertoisi minulle mitä kursseja pitää valita, milloin ne ovat ja missä ne pidetään. Ja joka sanoisi, milloin kannattaa pitää kaulaliinaa ja juoda kuumaa ettei vilustu. Tarvitsisin managerin. (Osaisin kyllä edellämainitut asiat totta kai itsekin, mutta... jostain syystä teen ne aina pieleen. Ja sitten tulee tällaisia päiviä.)

En muutenkaan ole varma, miten jaksan taas yhden vuoden kirjastoja ja lukemista ja aikaisia herätyksiä ja luentoja ja ruokalaruokaa ja kävelemistä edestakaisin ja kaikkea mitä opiskelijan arkeen kuuluu. Se tuntuu niin tylsältä. Totta kai se on jonkinlaista lomanjälkeistä shokkia tms., mutta silti. Blääh. (Kirjoitinkohan tasan vuosi sitten täysin samasta asiasta..?)

Franz Ferdinand - Jacqueline

"It's always better on holiday..."

Tweet

Pitkä lauantai

Väsyttäääääää.

Suede - Saturday Night
The Thrills - Saturday Night
The Commodores - Easy (Like Sunday Morning)


Supergrass - Late In The Day

Tweet

Kesä 2007

Kesä päättyy aina ilotulitukseen ja siihen että alkaa suunnitella tulevan lukuvuoden opintoja. Niihin se taas päättyi tänään.

Tämä kesä oli aika outo. Ja pitkä. Parempi kuin viime kesä, tosin. Antaisin arvosanaksi 8+. Se ei ole mitenkään kovin huono.

Kesä 2007 alkoi vartijakurssilla, jota vihasin. Vartijakurssi johti ensin siihen, että vartioin Herttoniemen Lidliä transun kanssa. Ja sitten siihen, että vartioin Markkinointi-instituuttia libanonilaisen yh-äidin kanssa. Outoa porukkaa. Jälkeenpäin mietittynä pelkästään hauskaa, totta kai. Mutta silloin todella hajottavaa.

1.6. oli melko lähellä, että olisin päässyt "kunnon töihin". Se olisi tehnyt kesästä varmasti kovin erilaisen. Mutta en päässyt. Onneksi kuitenkin uskalsin ottaa lopputilin ensimmäisestä vartiointifirmasta, ja toisen myötä pääsin sitten jo aivan mukaviin paikkoihin. Missä muussa työssä voit työaikana lueskella lehtiä, katsella netistä elokuvia ja syödä ilmaista ruokaa? (Vaikka oli se silti tylsää.)

Lopputilin ottaminen oli kesän uskaltamisista ainoa, joka onnistui. Toinen uskaltaminen ei oikein mennyt nappiin. Mutta sekin oli silti periaatteessa positiivinen kokemus... kai. En ole vieläkään täysin varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Yritän olla ajattelematta.

Tänä kesänä koin monia hyviä aamiaisia, parhaina 12-tuntinen marathon-aamiainen kaverin sisäpihalla ja The Clarencen snobiaamiainen Dublinissa. Myös rapujuhlien jälkeinen aamiainen oli mainio, etenkin puheenaiheiltaan!

Ehdin myös elää 22 kesää ennen kuin kokeilin tupakointia ensimmäistä kertaa! Mielestäni se oli oikein hyvä suoritus. Eikä se ollut niin pahaa kuin kaikki aina varoittelevat. Tuskin silti poltan uudestaan. Lopetan huipulla.

Kesän ehdoton bändi oli The Thrills. Monelle muulle The Thrills oli ehdoton kesäbändi ehkä joskus vuonna 2003, mutta tulin tässäkin asiassa taas jälkijunassa. The Thrillsin musiikki kuvastaa jotenkin täydellisesti kesää 2007 omalta osaltani.

Lataa 'Til The Tide Creeps In ja katso Not For All The Love In The World:

Tweet