"Kylmän rauhallisesti"

Uusimmassa Kevätpörriäisessä on koululaisten kirjoituksia aiheesta "tulevaisuuden ravintola". Eräs futuristisista fiktioista alkaa johdatuksella "Tiedättekö, millainen on tulevaisuuden tarjoilija? Tämä on niin hauska juttu, että ette voi olla nauramatta. No minäpä kerron: --". Mielestäni se on ehkä hienoin tapa ikinä aloittaa tarina (varsinkin kun se jatkuu "sillä on kissan pää") - haluaisin aina aloittaa kaikki tarinat juuri tuolla tavalla.

En kuitenkaan voi aloittaa jokaista tarinaa niin, eikä tämänkertainen tarina ehkä moista huippualoitusta ansaitsekaan. Kunhan vain kerron miehestä, jota tarkkailin viime viikolla Hotelli Tornin kattobaarissa. Tässä n. 50-vuotiaassa miehessä oli monta mielenkiintoista piirrettä, mm. seura, catchphrase ja juomavalinta.

Mies - ehkä jonkinlainen keskitasoa menestyvämpi aluemyyntipäällikkö Itä-Uudeltamaalta - oli matkalla Tornin Ateljee-baariin kolmen itseään ehkä parikymmentä vuotta nuoremman naisen kanssa. Kenties kyseessä oli jonkinlainen asiakastilaisuus. Mies halusi tehdä vaikutuksen seuralaisiinsa ja johdatti heitä 14. kerrokseen vievään hissiin. Hän kehotti naisia astumaan hissiin "Kylmän rauhallisesti". Hän myös sanoi painavansa hissin nappia kylmän rauhallisesti. Vaikka meitä oli hississä yksi sallittua määrää enemmän, kylmän rauhallinen johtajamme tunsi hissin ominaisuudet ja piti miniesitelmän siitä, miten kyseinen hissimalli tunnistaa itse automaattisesti sisässään olevan painon, eikä suostu liikkumaan ylipainoisena.

Hissistä päästyämme hän johdatti naiset kohti baariin vieviä jyrkkiä portaita, jälleen kylmän rauhallisesti. Perillä myös takit oli hyvä laittaa naulakkoon kylmän rauhallisesti, sekä asettua jonottamaan... kyllä, kylmän rauhallisesti. Jonottaessaan vuoroaan mies kertoili seuralaisilleen siitä, miten hänen kaikkien aikojen ensimmäinen muistonsa on presidentti Kennedyn murha. Eräs seuralaisista ilmoitti hieman kuivasti "Mä en ollut syntynytkään silloin", mutta moinen verhottu viittaus pienoiseen ikäeroon ei lannistanut charmanttia sankaria, joka oli päässyt 1960-lukunostalgian syövereihin.

Tiskille päästyään mies yllätti jälleen. Hän tilasi (ei kylmän rauhallisesti) neljä absinttia! En käy baareissa mitenkään kovinkaan paljoa, mutta luulisin silti, että kovin monet eivät tilaa absinttia. Eikö absintti ole enemmänkin taiteelliseen mielenvikaisuuteen ja psykedeeliseen aggressioon pyrkivien kokeilijaboheemien juoma? Ainakaan se ei ole naulakoihin kylmän rauhallisesti suhtautuvan, hissien elektroniikan hallitsevan keski-ikäisen miehen juoma. Baarimikkokin yllättyi: "Absinttia?" Mies kuitenkin vastasi hilpeästi "Neljä!" ja heilutti kyseistä määrää keski-ikäisiä sormia.

Ja... siinä se. Tämä tarina loppuu nyt vähän töksähtäen - mutta yksinkertaisesti vain siitä syystä, etten tiedä, miten se jatkuu. Olisi ollut hauskaa nähdä, millaisiin tunnelmiin tuo outo joukko pääsi absintin voimalla, mutta en enää nähnyt heitä loppuillan aikana.

MP3: Elbow - The Fix [lähde]

Muuta: "Kirjava joukko" eli Black Books on palannyt Ylen kanaville. Uusintakierros käynnistyi viime sunnuntaina Teemalla. Kyseessä on siis omasta mielestäni kaikkien aikojen paras tilannekomedia. Mikään muu ei ole yhtä äkkinäinen, outo, pahantuulinen ja kiehtovan epälooginen kuin Black Books. Suosittelen kaikille: Yle Teema sunnuntaisin klo 21.50.

Tweet