MGMT

Eilen keskusteltiin siitä, miten kahta ihmistä voi sanoa keskenään samannäköisiksi, vaikka he eivät ensivilkaisulla muistuta toisiaan lähes lainkaan. Esimerkkeinä olivat Italian jalkapallomaajoukkueen Massimo Ambrosini ja action-veteraani Bruce Willis. Miehissä on jotain samaa, mutta ei ilmiselvällä tavalla.

Vastaavasti jotkin melko erilaisetkin biisit tai bändit voivat muistuttaa toisiaan. Esimerkiksi MGMT:n mega-anthem Time To Pretend tuo mieleeni Sueden ensialbumin biisit, kuten Animal Nitrate tai The Drowners, vaikka suoranaisesti ne ovatkin erityylisiä. MGMT on tietysti elektrompi ja post-modernin 2000-lukulaisesti ironisempi kuin vuoden 1993 glam-brittipoppaava Suede, mutta biiseissä on samanlaista vapautuneisuutta, välttämättömältä tuntuvaa tarkoituksenmukaisuutta ja sähköisen kineettistä energiaa.

Esimerkiksi Time To Pretendin kohokohtahuudahdus "We'll find some more models, everything must run its course!" on ylilyövässä rehvakkuudessaan jotenkin samalla tavalla järkyttävä mutta riemastuttava kuin The Drownersin "Won't someone give me a gun? Oh, well, it's for my brother!" Ja maailmaan mahtuu aina lisää kappaleita, joiden lopussa kieutaan "I said 'Yeah, yeah, yeah'!"

MGMT on siis tavallaan Massimo Ambrosini Sueden Bruce Willisille. Vuonna 1993 Suede erottui muiden kitarayhtyeiden harmaasta massasta räiskyvällä kunnianhimollaan ja kukkoilevalla innokkuudellaan. Vuonna 2008 MGMT on hieman samaan tyyliin musiikin outolintu. Koko Oracular Spectacular -levy on vaihtelevissa tyyleissään erittäin mainio ja Tavastian-keikka 23.6. varmasti räjäyttää pankin täydellisesti!

MP3:

MGMT - Time To Pretend [lähde]
MGMT - The Handshake [lähde]
Suede - The Drowners (Live) [lähde]
Suede - Metal Mickey (Live) [ibid.]

Tweet