Viime viikolla oli töissä joinain päivinä hieman hiljaista, mutta halusin tietenkin tunnollisena työntekijänä ainakin esittää ahkeraa ja naputella tietokonettani keskittyneen näköisenä. Joten kirjoitin omaksi viihdykkeekseni pienen tarinan. Paremman kerrottavan puutteessa voisin postata sen tähänkin. Tarinan nimi on vaikkapa... "Niin oli käytävä".Tämä maanantaiaamu tuntui valtion virkamies N. Kososesta täysin samalta kuin kaikki muutkin maanantai-aamut maanantaiaamujen historian alkuhämäristä lähtien.
Valtion virkamies Kosonen oli saapunut työpisteelleen, hoitanut muutaman kiireisimmän lomakkeen alta pois, siirtynyt viraston keittonurkkaukseen nauttimaan pienen kupin äärimmäisen pahaa kahvia ja sitten palannut taas pöytänsä ääreen käsittelemään lisää loppumattomissa pinoissaan huojuvia lomakkeita.
Tämä aamu oli valtion virkamies N. Kososelle siis aivan kuin mikä tahansa maailman miljardeista muista maanantai-aamuista. Mikään ei poikennut tavallisesta, mikään ei viitannut siihen, että jo lounasaikaan mennessä valtion virkamies N. Kososen elämä ei tulisi enää ikinä olemaan entisensä.
Kaikki alkoi viattomasta ja tavanomaisesta lauseesta. "Kosonen, teille on aulassa vieras." Tämän lauseen lähde oli valtion viraston virastoapulainen L. Heikkilä. Valtion virkamies N. Kosonen oli tottunut ottamaan vastaan valtion viraston palveluihin tyytymättömiä asiakkaita, joten ilmoitus aulassa odottavasta vieraasta ei yllättänyt häntä. Ei, vaikka hän kalenterinsa tarkistettuuan havaitsikin, ettei hän ollut sopinut tälle päivälle yhtäkään tapaamista.
Valtion virkamies N. Kosonen aloitti matkansa pitkin loisteputkilampuin valaistua pitkää käytävää, kohti viraston aulaa. Hän ohitti nuutuneen viherkasvin, nyökkäsi tervehdyksen vesiautomaatin vieressä norkoilevalle työtoverilleen, osastopäällikkö K. Vienmaalle, kiersi tottuneesti toppatakkeja täynnä notkuvan naulakon ja saapui lopulta viraston aulaan.
"Valtion virkamies N. Kosonen?", vieras kysyi. "Minä olen", vastasi valtion virkamies N. Kosonen. "Ette ole -", määräsi vieras, "- minä olen. Te voitte lähteä kotiinne.". "No, niin kai minun on sitten tehtävä, jos kerran sanotte niin.", myönsi entinen valtion virkamies, entinen N. Kosonen, astui hissiin ja katosi näkyvistä.
Uusi valtion virkamies N. Kosonen vilkutti vähäeleisesti hissin ovien sulkeutuessa, kääntyi kannoillaan ja alkoi kävellä rauhallisesti pitkin loisteputkivalaistua käytävää kohti työpistettään. Hän kiersi toppatakkeja pursuavan vaatetelineen, heilautti päätään tervehtiäkseen juoma-automaatilla seisoskelevaa kollegaansa, osastopäällikkö K. Vienmaata, kulki huonokuntoisen Yucca-palmun ohitse ja saapui lomakepinojen painosta natisevalle työpöydälleen.
Hän tiesi, että tästä tulisi taas työntäyteinen viikko.
MP3: Guillemots - Trains To Brazil [lähde] "It's one o'clock on a Friday morning / One hundred telephones shake and ring / One of them's from someone who knew you..."
Tekstit
6 kommenttia:
Pidin kovasti, gogolmainen. (ei bordello)
Hei Kaihis ootko muuten nähnyt elokuvan Wristcutters - A Love Story, jossa Gogol Bordellon Eugen Huntz näyttelee? Kannattaa torrentoida tai jotain, aika hyvä pätkä ja sisältää GB:n musaa myös.
Oon nähnyt vain trailerin, joka vaikutti kyllä hyvältä. Pitäisiköhän sitä sitten ryhtyä laittomuuksiin..
Nykymaailmassa ei taida enää olla sijaa kasvottamalle byrokratialle. Korvattavuuden ihanne haalistuu vähitellen, uskoisin. Ahkera virkamies voi nykyään saada enemmän aikaan kuin vähemmän ahkera virkamies, tai sitten ei. Enpä sittenkään ole aivan varma. Hieno tarina kuitenkin - luppoaika pitäisikin käyttää juuri tuolla tavalla hyödyksi.
mahtava tarina. ja kaihis vei sanat suustani.
mua häiritsi yksi asia. miksi se huonekasvi ensimmäisen kososen aikana oli vain huonekasvi ja toisen kososen aikana jukkapalmu oiken yucca-palmuna. onko tällä suurempaakin merkitystä tarinan kannalta? nyt pohdin loppuillan miten tämä vaikuttaa tarinan tulkintaan.
Haha, ei, pyrin vain välttämään toistoa. Eiks se kirjoiteta Yucca? ;-)
Lähetä kommentti