Kävelin tänään päivällä Regent's Parkissa kohti pohjoista, tarkoituksenani mennä hieman kuikuilemaan Abbey Roadille. Mukavan vilvoittava tuuli puhalteli, eikä minulla ollut varsinainen kiire päästä perille.
Samaa asfalttipolkua pitkin samaan suuntaan käveli valtava määrä puluja, ankkoja, hanhia, kurkia ja ehkä muitakin lintuja, joiden tunnistamiseen ornitologinen ymmärrykseni ei enää riitä. Linnuilla näytti olevan yhtä vähän tai yhtä paljon kiire kuin itselläni, eivätkä ne lainkaan pelänneet minua tai yrittäneet väistää pois tieltä.
Olimme tasa-arvoisia, linnut ja minä: kaikki samalla polulla, kaikki matkalla jonnekin tuulisena toukokuun päivänä. Ainoa eroavaisuus välillämme oli, että jotkut meistä olivat ankkoja.
---
Se oli hyvä ja harmoninen tunne. Jos kykenisin pitämään saman mielentilan hieman pidemmän aikaa, minusta varmasti tulisi ennen pitkää kasvissyöjä.
Kävin Abbey Roadilla:
Itse studiorakennus oli sinisen remonttipressun alla, mutta ympäröivän muurin lähistöllä hyöriskeli taattuun tapaan joukko Beatles-turisteja. Olin alkuun kiinnostunut siitä, mitä ihmiset olivat kiviaitaan vierailuillaan kirjoittaneet, mutta lähempi tarkastelu paljasti, että suurin osa teksteistä oli hyvin tylsiä: joko satunnaisia otteita Beatles-kappaleista (melko monesti väärin kirjoitettuina) tai yleisiä Sandro from Venezuela was here!!! -sutaisuja. Olisin odottanut jotain hieman oivaltavampaa Beatlesin inspiroimilta ihmisiltä, mutta jotenkin vaikutti siltä, että useimmille tärkeintä onkin vain turismi ja fanituksen todistaminen: täytyy jättää itsestään jonkin - mikä tahansa - merkki. Ymmärtäisin ideaa ehkä hieman enemmän, jos Beatles olisi yhä olemassa ja parhaillaan nauhoittamassa Abbey Roadilla, mutta tällä hetkellä on oikeastaan aika erikoista kirjoitella Beatles-töherryksiä, kun aidan takana olevassa studiossa todennäköisesti nauhoitetaan jotain Smurffi-albumia tai pesuainemainosmusiikkia tai vastaavia.
Paluumatkalla kävin mielenkiintoisessa pubissa Swiss Cottagessa. Iltapäivän muu asiakaskunta oli 1970-luvun hippejä, jotka muistelivat liftausreissujaan Afganistaniin ja vertailivat huumekokemuksiaan. Pohdinta morfiinin ja heroiinin vaikutusten välillä oli hyvin asiantuntevaa ja analyyttista ("Eikö morfiini ole hyvin rauhoittavaa?" - "On kyllä, paitsi loppuvaihe. Silloin näkee unia valveilla!"). Ei siis kuitenkaan mitään suomalaistyylistä kännihorinaa, vaan aivan koherenttia ja reipasta keskustelua - ainoastaan hyvin oudoista aiheista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti