Viimeksi mainitun kortin saaminen oli hyvin hankalaa: sen lisäksi, että kirjastovirkailijalle joutui esittämään todisteen asuinpaikastaan (esim. niinkin luotettavat lähteet kuin pankin tiliote tai vaikkapa sähkölasku) sekä allekirjoituksella varustetun henkilötodistuksen (passi kävi), rekisteröityessä vaadittiin lisäksi myös lista niistä kirjoista, jotka halusi nähdä. Yritin ensin ehdottaa, että en olisi juuri tuona päivänä ollut varsinaisesti varaamassa yhtikäs mitään, vaan halusin vain rekisteröityä kirjaston asiakkaaksi, mutta vastaus kuului, että jos ei halua varata kirjoja, ei myöskään tarvitse korttia. Sinänsä aivan loogista. Täytyi siis keksiä opuksia, jotka haluaisi nähdä. Tämä vaati tietynlaista harkintaa, sillä olisi noloa, jos olisi laittanut kirjalistaansa aivan mitä tahansa roskaa; piti valita jonkinlainen loogiselta vaikuttava kirjakokonaisuus, jotta vaikuttaisi vakavastiotettavalta asiakkaalta. Kirjalista piti sitten näyttää kirjastontädille, joka hyväksyi sen - mutta kirjoja ei suinkaan ollut mikään pakko oikeasti varata: kaikki oli tosiaan vain prosedyyrin noudattamisen vuoksi!
Kaikenlaiset kortit ovat merkittävä osa modernia elämää. Tiettyjä kortteja tulee käyttäneeksi joka päivä, ja jos jokin kortti joskus sattuu katoamaan, kaikki menee sekaisin. Se, mitä kortteja omistaa, voi myös kertoa paljon ihmisestä itsestään: "Löytyykö S-korttia?"... (Täällä vastaavat ovat Tescon 'Clubcard' ja Sainsbury'sin 'Nectar Card'.)
Tekstit
5 kommenttia:
Jouduin tässä yksi päivä uusimaan Suomessa kirjastokortin. Kortin uusiminen on tehty täällä hillittömän vaikeaksi...
Onko paikallisilla kirjastoilla yhteistä nettipalvelua? Kuten Suomessa on Helmet?
Täällä on Lontoon sisällä eri alueita, joilla on yhteinen 'helmetinsä'. Esim. Camdenin alueeseen kuuluu n. 10 kirjastoa. Mulla on kortti sinnekin, mutta se unohtui laittaa kuvaan... tältä koko postaukseltahan meni pointti nyt. ;-) Camdenin kirjastojen kortti on vielä aika hieno: se on kaksiosainen, josta saa irrotettua pienemmän osan avaimenperäksi, joka siis toimii kirjastokorttina.
Miten uusiminen on Suomessa vaikeata? Onko se muuttunut jotenkin?
Kaksi eri kirjastonhoitajaa olivat uusineet korttini samanaikaisesti (en tiedä miksi) ja kortin tiedot menivät aivan sekaisin. Siitä seurasi päämäärätöntä juoksemista lainaustiskien välillä. Lopulta virheen takia kortti piti tuhota kokonaan. Mutta periaatteessa kortin uusimisen pitäisi olla helppoa : ) .
Minusta on tyhmää, että vanhan kirjastokortin uusimiseen tarvitaan henkkarit. Käytän kirjastoa monta kertaa viikossa, joten miten yhtäkkiä olisin voinut vaihtaa henkilöllisyyttä?
Hehe, Brittien käytännöt voi olla niiiiin outoja. Tuntuu, että ne tahtoo kokoajan "yksinkertaistaa" ja "helpottaa" kaikkea niin paljon, että siitä tulee monimutkaisempaa.
Henk.koht. suosikkini oli kurkku, jossa luki "suitable for vegetarians." .....
Hahah, toi on hyvä! Yksi juttu, minkä olen myös huomannut oudolla helppo / vaikea -akselilla on se, että britit tekee paljon mieluummin kyltin, jossa selitetään ongelma, kuin että ratkaisisivat itse ongelman. Esim. olin jossain julkisessa vessassa ja sinne oli ihan teetetty kyltti että "Press the button very firmly to flush", tms. Ei sitten vaan rakenneta sellaista vessanpönttöä, joka olisi helppo huuhdella ilman, että tarvitsee painaa nappia täysillä pohjassa kolme sekuntia. Ei: tehdään ennemmin kyltti.
Lähetä kommentti