kuva Flickr-käyttäjältä henweb
Lauantai-ilta, kolmas Suede-ilta ja vuorossa vuoden 1996 hittialbumi Coming Up. Coming Up on ihmeellinen levy, mutta hyvin eri tavalla ihmeellinen kuin Sueden kaksi ensimmäistä levyä. Coming Up on kuin tiivistetty sarjakuvaversio kahden aiemman levyn suedemäisyyksistä: kaikki on kirkkaampaa, värikkäämpää, terävämpää, suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa. Joku analyytikko voisi varmasti kirjoittaa tutkielman siitä, miten tietyt Coming Upin kappaleet sisältävät paljon kaikuja aiemmista Suede-biiseistä: esimerkiksi Starcrazy on Metal Mickey kolme vuotta myöhemmin tai Picnic By The Motorway on yhdistelmä She's Not Deadia ja Daddy's Speedingiä. Coming Upilla Suede ei kuitenkaan ollut missään nimessä vielä vajonnut itseparodiointiin, joka kenties hieman haittasi bändin kahden viimeisen levyn uskottavuutta, vaan yhtye nimenomaan toi olennaisimmat puolensa esiin hyvin helposti lähestyttävällä tavalla.
Helpostilähestyttävyys oli myös lauantain esityksen teema: heti Trashin ensitahdeista alkaen Brett Anderson oli yleisön joukossa, kättelemässä eturiviä ja kannustamassa yhteislauluun ja taputuksiin. Levyn esittäminen alkuperäisessä kappalejärjestyksessä tarkoitti sitä, että heti kolme ensimmäistä kappaletta olivat kaikki singlebiisejä ja juhlatunnelma oli katossa heti alusta asti. Andersonin vauhdikkaan olemuksen takana muu yhtye näytti jälleen kerran parastaan ja muistutti siitä, miten paljon hienoja pieniä yksityiskohtia Coming Upin kappaleissa on. Esimerkiksi By The Sean kauniin alkusoiton kruunaa basisti Mat Osmanin vähäeleinen mukaantulo ja Simon Gilbertin filli Beautiful Onesin alussa on yksi harvoista rumpufilleistä, jonka voisi tunnistaa vaikka lyijykynällä pöytään naputettuna. Coming Up on täynnä kaikenlaista tällaista pientä kivaa ja oli todella hienoa saada kuulla tämä kaikki livenä. Kappaleiden suoraviivaisuus on ehdottoman riemastuttavaa: esimerkiksi Starcrazyn väliosa nostaa hymyn huulille, kun miettii, mikä muu bändi voisi tehdä kappaleeseensa perinteisen kitarasoolon paikalle osion, jossa ainoastaan huudetaan "Aaahhh, violence!" pariin kertaan ennen kuin taas palataan kertosäkeeseen!
Ainoastaan Picnic By The Motorway kompasteli jotenkin epävarman oloisesti: yhtye ei tavoittanut levyversion hienovaraista tunnelmaa, vaan kompuroi kappaleen läpi hieman kulmikkaasti. Illan ainoa suvantovaihe kuitenkin unohtui heti upean The Chemistry Between Usin lähdettyä soimaan: kakkoskitaristi Neil Codlingin soittimeen oli vihdoinkin laitettu äänet päälle ja outro, jossa hän ja Richard Oakes soittivat eri melodioita, oli suorastaan nautinnollinen. Lauantai-iltaan sopivasti konsertin ensimmäisen osion kruunasi tietysti iki-ihana Saturday Night, jota ei onneksi tällä kertaa edeltänyt klassisen korni "Do you know what night it is tonight?" -huudatus, joka taisi menneinä vuosina olla Suede-konserttien vakiotavaraa.
Edellisiltä illoilta tuttuun tapaan keikan toinen osuus sisälsi levynaikaisia B-puolia sekä muutamia irtohittejä. Lauantaina kuultiin tyylikäs Europe Is Our Playground, kaunis This Time sekä hieman yllättävät valinnat Young Men ja Together, jotka soitettiin mukavan särisevästi ja vimmaisesti. Together oli aikoinaan ensimmäinen Suede-kappale, jota Oakes oli mukana säveltämässä, ja eilisiltana hän soittikin tätä valtavalla innolla. Torstai-iltana yllättäen kuultu Can't Get Enough teki paluun ja setin lopuksi esitettiin vielä tuttu triplatyrmäys So Youngin, Metal Mickeyn ja Animal Nitraten muodossa. Olisin ehkä odottanut Head Musicilta muitakin kappaleita Can't Get Enoughin lisäksi; esimerkiksi She's In Fashion olisi sopinut hyvin Coming Up -illan tyyliin. Kenties aivan järkevästi Dog Man Starilta ei kuultu eilen mitään: Suede selvästi kunnioittaa mestariteostaan sen verran, että ei halua palastella sitä osiin ja sekoittaa sitä mihinkään muuhun.
Seremoniamestari Anderson poistui lavalta ennen Animal Nitraten loppua ja jätti kauniina eleenä yhtyetoverinsa pääosaan yleisön ottaessa äänekkäästi lauluvastuun. Lopunkin bändin poistuttua lavalta Anderson kuitenkin palasi vielä yksin mikrofonin ääreen kiittämään yleisöä ja kehumaan kokemusta. Tämäkin oli tyylikäs ele ja hieno lopetus kolmelle hienolle illalle täynnä 90-luvun hienoimpia pop-kappaleita.
Tekstit
9 kommenttia:
Virhe tossa yhessä kohtaa,
Picnic At The Motorwayn jälkeen tuleva biisi ei liene sama. :)
Heh, kiitos!
Oon itte menossa kesäksi Lontooseen, niin onko sulla joku hyvä vinkki esim. nettisivulle, josta näkisi tulevia keikkoja? Himottelisi todellakin käydä tollasilla, kun harvemmin on mahtavien bändien kanssa samoilla hoodseilla.
Kiitti!
-Roosa
Moikka, Roosa! Time Outin sivuilla on ihan hyvin listattu keikkoja, mutta itse saan enimmän infon NME:stä,jota luen joka päivä monta kertaa päivässä. Kun tulet Lontooseen, kannattaa ehkä ottaa O2-nimisen operaattorin kännykkäliittymä: firman asiakkaat saavat joissain tapauksissa tietoa keikoista etukäteen tekstiviestillä ja lipunmyynti aukeaa heille aikaisemmin. Esim. Suede-keikoissa O2-asiakkuudesta oli etua.
Kesähän on Englannissa tietysti festariaikaa, eli lähes minkä tahansa haluamansa bändin pääsee varmasti bongaamaan jostain, jos on valmis laittamaan kumisaappaat jalkaan ja nukkumaan teltassa. Tosin keskellä Lontootakin on festivaaleja: kesäkuun lopussa Hard Rock Calling (jossa on mm. The Killers ja Kaiser Chiefs) ja heinäkuun alussa Wireless (jossa soittaa PULP!).
last.fm on hyvä keikkojen bongailuun
ei varmaan keikkaa ole jota ei siellä ole mainittu!
http://www.last.fm/events
Ah, totta! Itse käytän last.fm:ää myös siihen, että laitan sinne ylös, mille keikoille olen ostanut liput, ja sitten ne näkyy sieltä, eikä unohda mennä niille. Muutenkin last.fm on kiva.
lippui kantsii kysyä www.stargreen.com ja samasta osoitteesta näkee kyllä aika kattavasti keikkojakin.
kaikenmaailman palveluhässäkkämaksut yleensä tulee lopulta kustantamaan vähän vähemmän stargreenissä, ja postikuluissakin säästää jos noutaa liput itse.
Kiitti neuvoista!
Onnistuttiin myös kaverin kanssa jollain ihmeen kaupalla voittamaan liput iTunes-festareiden Beady Eyen keikalle, jota nyt odotellaan kieli pitkällä :)
-Roosa
Supersiistiä, Roosa! Pitäkää hauskaa!
Lähetä kommentti