Bändit #1: Oasis

Suosikkini no. 1 on Oasis.

Sain 10-vuotiaana joululahjaksi CD-soittimen ja Oasiksen debyyttilevyn Definitely Maybe. En pitänyt siitä aluksi mitenkään hirveästi, mutta parin kuukauden jälkeen lämpenin hieman. Sitten kuulin radiosta seuraavan levyn (What's The Story) Morning Glory? kappaleita ja hankin sen levyn. Siitä lähtien Oasis on ollut suosikkiyhtyeeni.

Oasiksen kahden ensimmäisen levyn biisit ja kaikki niiltä julkaistujen singlejen B-puolet ovat mielestäni virheettömiä kappaleita. Vuosien 1994-1997 välillä Oasis ei julkaissut yhtään huonoa kappaletta. Paljon kritisoitu kolmas albumi Be Here Nowkin on omassa tyylilajissaan voittamaton levy: se on Brittipop potenssiin 1000, siltä kuulostaa bändi joka voi tehdä mitä tahansa! Ensimmäinen laadultaan heikompi biisi Oasikselta on vuoden 1998 All Around The World -singlen B-puolelta löytyvä The Fame. Kaikki tätä edeltävät olivat pelkkiä täysosumia.

Oasiksen alkutuotannossa yhdistyivät musiikillisesti täydelliset osaset: Noel Gallagherin Beatles, The Who ja Sex Pistols -vaikutteiset kappaleet, Liam Gallagherin eleetön mutta tunnetta täynnä oleva laulu sekä muun bändin luoma täyteläinen kitaravalli. Jos Beatles oli popmusiikille kuin Raamattu, Oasis oli ...For Dummies -sarjan kirja. Vaikka jotkut biisit olivat lähes suoraa plagiointia klassikoista, se ei haitannut, koska ne esitettiin sellaisella itsevarmuudella ja viattomuudella, ettei aitoudesta ollut epäilystäkään. Ja Noel Gallagherin sanoin: jos hän olisi elänyt 1960-luvulla, olisi hän varmasti säveltänyt Hey Juden ennen Beatlesia!

Musiikin lisäksi Oasiksessa onkin parasta juuri edelläkuvatun kaltainen tyhmänrohkea ja uhoa täynnä oleva käytös, jossa etenkin Liam Gallagher on mestari. Kuka toinen laulaja voisi esiintyä loppuunmyydyllä Wembleyllä täydessä tuiterissa ja aloittaa keikan sanoilla "Hello shithole!", kuten Liam teki kesällä 2000? Gallagherin veljesten keskinäiset riidatkin ovat legendaarisia ja erään haastattelun aikana käydystä taistelusta julkaistiin jopa levy Wibbling Rivalry, joka nousi brittilistalle! MTV Unplugged -keikan keväällä 1996 Liam jätti väliin "kurkkukivun takia", mutta oli kuitenkin Royal Festival Hallin parvella polttamassa tupakkaa ja buuaamassa veljelleen, joka joutui lyhyellä varoitusajalla hoitamaan lauluosuudet! Oasiksen tähän mennessä ainoan Suomen-keikan (Ruisrock 2000) Noel jätti väliin, koska oli Liamille niin suuttunut että hyppäsi pois koko Euroopan-kiertueelta.

Vuosituhannen alussa Oasiksella meni hieman heikosti. Brittipop-ilmiö oli hiipumaisillaan ja bändi menetti kaksi alusta asti kokoonpanossa ollutta jäsentään. Neljäs levy Standing On The Shoulder Of Giants (2000) yritti uudistaa soundia ja siinä onnistuikin, mutta ei ollut sellainen megaluokan paluu, kuin yhtye ja kansa olivat toivoneet. Viidettä levyä Heathen Chemistry (2002) pidetään yleisesti paljon parempana. Remmissä olivat uusi basisti ja uusi kitaristi, jotka osallistuivat myös laulujen kirjoittamiseen. Omasta mielestäni Heathen Chemistry on kuitenkin bändin heikoin levy ja noihin aikoihin aloin epäillä, pääsisikö Oasis ikinä takaisin loistavalle 1990-luvun tasolleen. Viime vuonna ilmestynyt Don't Believe The Truth kuitenkin palautti uskoni ja on mielestäni todella mainio albumi! Noel kykenee jälleen kirjoittamaan loistavia biisejä ja aloittelevan säveltäjän Liaminkin kappaleet ovat todella hyviä. Liamin biisit ovat loistavia osoituksia hänen omaperäisestä luonteestaan ja teräksisestä itsevarmuudestaan: esim. viime levyllä on kappale nimeltään Guess God Thinks I'm Abel (kyllä!). Kun Liamilta kysyttiin, että miksi Jumala ajattelee Liamin olevan Raamatun Abel, Liam vastasi että "En tiedä, se vain on niin". No siinäpä se.

Oasiksen musiikki ja Gallagherin veljesten sanomiset ja tekemiset ovat vaikuttaneet minuun niin paljon, etten varmasti olisi sama ihminen ilman niitä kaikkia hienoja kokemuksia, joita Oasis on minulle antanut. Nyt parikymppisenä oman fanittamisen näkee tietenkin eri tavalla kuin 11-vuotiaana ja vaikka järki sanoo ehkä toisin, sydän sanoo että Oasis on maailman paras yhtye ikinä. Ja niin sanoo myös Liam Gallagher, jos häneltä sitä kysytään.

Live Forever (albumilta Definitely Maybe, 1994) [lähdeblogi]
Fade Away (Cigarettes & Alcohol -singlen B-puoli, 1994) [lähdeblogi]

(No nyt ei oikein löytynyt MP3-näytteitä. Mutta tiedätte kyllä, mitä tehdä!)

Tweet